Taistelu urheiluhulluista

JOURNALISTI
5.2.2015

Johanna Pohjola, teksti
Taavetti Alin ja Pentti Vänskä, kuvat

Tyrmääviä mielipiteitä, tuhoavaa kiirettä, syväkeikkoja ja henkilöbrändejä. Journalisti kysyi, minne urheilujournalismi on matkalla.

Intohimo näyttää ulospäin lähes sodalta. Suomen suurimmat urheilulehdet ampuvat jykevin panoksin, kärjistävät ja kritisoivat.

Etenkin Urheilulehden jutuista valtaosa on kolumnimaisia, ärhäkkäitä analyysejä. Alan toinen viikkolehti, Urheilusanomat, on maltillisempi, mutta sekin pursuaa kolumneja ja analyysejä.

Urheilulehtien ja muun median skuuppikilpa johtaa ajoittain esimerkiksi siihen, että epävarmoja pelaajasiirtoja uutisoidaan varmoina.

”Kilpailu lukijoista on kovaa. Pitää erottua. Välillä tuntuu, että toimittajan mielipide on tärkeämpi kuin jutun uutissisältö”, sanoo STT-Lehtikuvan urheilutoimittaja Kaija Yliniemi, joka seuraa työkseen urheilun uutisvirtaa.

Tekeekö uutistaisto urheilujournalismista kärkästä mielipidejournalismia? Eivätkö ylilyönnit ja virheelliset tiedot syö uskottavuutta?

Syövät, vastaa Ilta-Sanomien urheilutoimituksen esimies Vesa Rantanen.
”Jokainen virhe on katastrofi. Koko journalismi perustuu siihen, ettei julkaista vääriä tietoja”, hän sanoo.

”Emme koskaan tietoisesti julkaise epävarmoja tietoja. Virheitä on sattunut, kun on luotettu vääriin lähteisiin.”

 

Ilta-Sanomien noin 25-henkinen urheilutoimitus tekee emolehden lisäksi torstaisin ilmestyvää Urheilusanomia (US). Rantanen kiihtyy, kun häneltä kysyy Urheilulehdestä (UL).

Hän ei koe UL:ää kilpailijaksi, vaikka sen lukijamäärä, 111 000, ohitti US:n 101 000 lukijaa Kansallisen Mediatutkimuksen mittauksessa viime vuonna.

”Sillä on eri tehtävä. Painimme eri sarjoissa”, Rantanen sanoo.

”He jakavat mielipiteitään. Me teemme journalismia, jossa kunnioitetaan urheilua ja urheilijoita. Aiheutamme kohuja asioilla, emme siksi, että meistä puhuttaisiin.”
 

UL:n päätoimittajaa Jukka Rönkää kyllästyttää, että lehteä soimataan mielipiteistä ja urheiluväen täystyrmäyksistä. Juttujen näkemykset ovat aina perusteltuja, hän sanoo.

”Lausuntoautomaattijournalismissa uskotaan, mitä haastateltava sanoo. Suurin osa valmentajista ei kuitenkaan voi kertoa totuutta esimerkiksi siitä, onko tyytyväinen johonkin pelaajaan”, lehteä vuodesta 2001 päätoimittanut Rönkä sanoo.

”Julkisuuteen kerrottua puppua pidetään parempana journalismina kuin sitä, että me hankimme tiedon syvältä ja uskallamme kertoa sen.”

Kun A-lehdet osti kituvan Urheilulehden 2002, toimittajia oli neljä. Nyt heitä on 15. Tilaajamäärä on samassa ajassa noussut 4 000:sta yli 30 000:een.

Röngän mukaan tavoite oli luoda oma suorasukainen tyyli sen sijaan, että lehti alkaisi kilpailla asiajournalismilla US:n eli silloisen Veikkaajan kanssa. Kyse on kohderyhmästä, hän sanoo.

”Löysimme ihmiset, jotka haluavat käydä voimakasta keskustelua lehden kanssa, haukkua ja kehua meitä, nauraa ja itkeä”, Rönkä, 55, sanoo.
”Myönnän, että olemme ampuneet joskus yli, tietoisestikin. Olemme sallineet lehdelle repaleisen maineen.”

Miten nämä kiistellyt jutut syntyvät?

 

Tammikuun aurinko siivilöityy sälekaihtimista A-lehtien kokoushuoneessa Helsingin Kulosaaressa. Urheilulehden viikkopalaverissa istuu kuusi miestä ja yksi nainen. Toimittajia kutsutaan lempinimillä: Kynä, Topi, Susi,Löfki ja Koikkis. Jotkut heistä jauhavat purkkaa ja hihittävät hiljaa videolle, jota lähettävät toistensa älypuhelimiin.

Suunniteltavan lehden juttuaiheet kuulostavat miedoilta, jopa myönteisiltä:
Mitä Ilveksessä tehdään oikein, kun pelaajat kehittyvät? Miksi brittivalmentaja David Moyesin siirtyminen Baskimaahan on luonnollista?

Päätoimittaja Röngän mukaan toimittajille annetaan aikaa syventyä erityisaloihinsa. Jos juttua tehtäisiin ankeriaasta, kommenttikierroksen sijaan muutettaisiin mereen asumaan, hän vertaa.

Baskijutun tekijä, jalkapallotoimittaja Topias Kauhala rakentaa juttuaan aiemman työmatkansa oivalluksille. Jalkapallon suhde yhteiskuntaan kiinnostaa häntä.

Kauhalan, 34, mielestä parhaat jutut syntyvät kaukana lehdistökatsomoista.

Jalkapallon MM-kilpailuissa Brasiliassa hän vieraili esimerkiksi hyökkääjätähti Neymarin entisessä koulussa ja vuoden 1950 MM-maalivahti Moacir Barbosan kantakioskilla.

”Pyrin pois sieltä, missä klassisesti tehdään reppareita. Vahvuuteni ovat pelin rakenteiden ulkopuolella”, sosiologiaa ja aikakauslehtijournalismia Englannissa opiskellut Kauhala sanoo.

Hän on kiertänyt kolmesti työkseen junalla Eurooppaa. Matkoillaan hän kävi otteluissa ja vieraili seuroissa.

Toissa vuonna hän tutustui saksalaiseen jalkapallokulttuuriin Kölnissä pari kuukautta: seisoi fanipäädyssä ja matkusti fanien kanssa vieraspeliin.

”Ne eivät olleet työkeikkoja vaan syvemmällä elämistä. Tutustuin ihmisiin ja tein asioita, joita he tekisivät”, hän sanoo.

”Harva voi urheilutoimittajana sanoa, että parantaa maailmaa. Työssä voi silti kasvattaa ymmärrystä maailmasta ja
urheilusta.”

 

Topias Kauhalan mielestä on klisee lokeroida UL mesoavaksi räyhääjäksi. Lehdessä on monipuolisia, älykkäitä ja rauhallisiakin juttuja, hän perustelee.

Entä teilaavat analyysit? Viime vuonna UL arvosteli rajusti esimerkiksi valmentaja Shefki Kuqia, hyökkääjä Tim Väyrysen taustajoukkoja sekä kuningaspelaaja Jari Litmasen latteaa toimintaa peliuran jälkeen.

Kauhalan mielestä tärkeissä asemissa olevia henkilöitä on voitava kritisoida.

”Sanomme asiat niin kuin koemme niiden olevan”, hän sanoo.
”Emme yritä väännellä totuutta tai tehdä mustasta valkoista. Maailmassa on pikemminkin harmaan eri sävyjä.”

Sitä paitsi haastavathan politiikan ja talouden toimittajatkin haastateltaviaan. Pitkissä reportaaseissa tapahtumia peilataan usein näkemyksiin. Miksi urheilutoimittaja ei voisi suodattaa saamiaan tietoja, Kauhala kysyy.

Hänen mukaansa urheilun kautta voisi kertoa enemmän elämän kirjosta, ihmiskohtaloista, ajattelutavoista ja psykologisista syy-seuraussuhteista. Myös urheilun suhteissa yhteiskuntaan ja talouselämään riittäisi syynättävää.

Näkemyksellisyys ei kai kuitenkaan tarkoita, etteikö juttuihin voisi pyytää myös kommentteja. Mitä yhdistelmästä syntyisi?

Jukka Röngän mukaan UL on matkalla juuri tähän. Viiden vuoden päästä jutuissa yhdistyvät korkealaatuinen journalismi ja syvällä eläminen, hän uskoo.

 

Kärkeviä jalkapalloanalyysejä kirjoittavan UL:n Jussi Leppälahden mukaan lukijat lähettävät harvoin tulista palautetta. Kukaan kritiikin kohteista ei toistaiseksi ole ilmaissut suuttumustaan.

”Luulen, että kritisoimani valmentajat ja pelaajat ovat ymmärtäneet, että kirjoitan asiasta enkä henkilöstä”, viime keväästä UL:ssä työskennellyt Leppälahti sanoo.

”Tehtävämme toimittajina on olla kriittisiä ja kehittää lajikulttuuria. Seuraamme lajeja intohimoisesti, joten haluamme kertoa asiat kärkkäästi.”

28-vuotias Leppälahti on entinen HIFK:n pelaaja, joka valmentaa Espoon Palloseuraa. UL kutsuu häntä jutuissaan jalkapalloanalyytikoksi, mutta hän mieltää työnkuvansa toimittajaksi, joka avaa pelin taktiikkaa.

Jalkapalloblogi Life of Kyninho teki Leppälahdesta toimittajan. Postaukset levisivät sosiaalisessa mediassa. Sitten Jukka Rönkä soitti ja pyysi töihin.

Leppälahti tekee Kauhalan kanssa myös Pausa-jalkapallostudioita UL:n verkkoon. Hän ymmärtää nykyään toimittajien aikapaineita ja aihevalintoja.

”Jos saisin päättää, kirjoittaisin syvällistä tekstiä jalkapallon taktiikasta tai jostakin italialaisesta pikkuseurasta. Mutta median on kirjoitettava siitä, mikä myy.”

 

Erikoistoimittajuus vaatii tasapainoilua riippumattomuuden ja suhteiden säilyttämisen välillä, tietää Turun Sanomien F1-toimittaja Heikki Kulta.

”Soitit Suomen kilteimmälle urheilutoimittajalle”, hän sanoo.

Kulta, 59, kokee, että myönteiset näkökulmat kantavat tyrmääviä kohujuttuja pidemmälle. Se ei tarkoita epäkohtien hyssyttelyä vaan malttia, hän täsmentää.

Hän uskoo saaneensa suhteillaan esimerkiksi ensitiedon Kimi Räikkösen toissavuotisesta selkäleikkauksesta.

”On urheilutoimittajia, jotka kritisoivat hienosti ja rakentavasti. Jotkut käyttävät vain miekkaa. Mestaus myy kertajulkisuutena hyvin, mutta se polku on lyhyt.”

Jääkiekkotoimittajana uraa luonut Vesa Rantanen, 45, on aiemmin suututtanut kritiikillään kiekkoväkeä. Nyt entinen NHL-kirjeenvaihtaja kertoo häpeävänsä joitakin nuoruuden jutuistaan, vaikka tähtäsikin niillä jääkiekon kehittämiseen.

”Suhtauduin nuorempana epäkohtiin jihadistin hartaudella. Vanhempana asiat näkee rauhallisemmin ja hyväksyy, ettei mistään ole lopullista totuutta”, hän sanoo.

Rantanen uskoo, että Twitter lisää ärhäkkäitä urheilujuttuja, kun toimittajat pyrkivät hankkimaan seuraajia ja brändäämään itseään.

”Alalle tulee ihmisiä, joista huokuu, että huomatkaa minut. Tervehdin kriittisyyttä ja kärjekkyyttä mielihyvin, jos asia on toimittajaa tärkeämpi.”

 

Viisi vuotta sitten Rantanen moitti Journalistissa (3/2010) urheiluraportointia pinnalliseksi fraasilöpinäksi ja haastatteluja teatteriksi. Toimittajiksi päätyi pitkään entistä urheiluväkeä, joka ajoi urheilun aatetta.

Mitä hän ajattelee alastaan nyt?

”Suomeen on syntymässä ensimmäinen urheilujournalistinen sukupolvi. Laiska raportointi kuolee, koska maksava yleisö on todella asiantuntevaa”, Rantanen vastaa.

Hän pitää urheilujournalismia audiovisuaalisten esitystapojen tienraivaajana. Verkon suorat urheilulähetykset yleistyvät ja mobiilijournalismi etenee vauhdilla.

Jukka Rönkä arvioi, että videot mainoksineen tuovat pian UL:lle paperilehteä enemmän tuloja. Hänen mielestään erikoistuminen parantaisi urheilujournalismia entisestään.

Kiire kuitenkin nakertaa syventymistä.

Pienet ja nuoret lajit jäävät yhä jääkiekon, jalkapallon, yleisurheilun ja hiihtolajien varjoon.

”Koko ajan tulee uusia lajeja, kuten fitnessjuttuja ja vapaaottelua, jotka tuntuvat aluksi vierailta. Kaikkeen pitäisi perehtyä, seurata ilmiöitä herkemmin”, sanoo STT-Lehtikuvan Kaija Yliniemi.

Urheilun taustahahmoista ja junioreista riittäisi raportoitavaa muillekin kuin Svenska Ylen urheiluohjelma Sportmagasinetille, vinkkaa urheilujournalismin opettaja Raimo Ahonen.

”Työ tehdään urheilun taustalla, kilpailut ovat vain näkyvä osa. Nuorten urheilu puuttuu mediasta tyystin. Nyt se on lähinnä keskustelua, pitäisikö nuorten liikkua enemmän”, HEO Kansanopistossa opettava Ahonen sanoo.

 

Moni urheilutoimittaja hyödyntää Twitteriä uutislähteenä, sillä urheilijat viestivät siellä tiuhaan, värikkäästikin.

”Twitter on kiihottava media, koska sillä pääsee urheilijan lähelle. Voit olla Messin kaveri, ja hän saattaa kommentoida tai jakaa twiittiäsi”, Ahonen sanoo.

Kaija Yliniemi lähti jopa juttukeikalle Vuokattiin osin hiihtäjä Martti Jylhän twiitin perässä: ”Turpaan aamulla joka hiihtäjän kovimmalta vastustajalta – testiaseman matolta.”

Syntyi juttu harjoittelumatosta, jolla hiihtäjät lykkivät tasatyöntöä uupumiseen asti.

Myös helmikuun MM-hiihtoja Yliniemi, 51, lähestyy henkilöjutuin. Vaikka STT-Lehtikuvankin uutiset ovat viihteellistyneet, uutistoimisto voi kylvää keskustelua vain aiheillaan, hän huomauttaa.

”Emme voi heitellä rönsyjä ja mielipiteitä vain aiheuttaaksemme pöhinää urheilukentässä tai tökkiäksemme urheilupäättäjiä.”

Raivoisa skuuppikilpa saa STT-Lehtikuvan urheilutoimittajat seuraamaan tiiviisti uutissivusto Ampparit.comia. Otsikot täytyy huomioida, vaikka niiden takaa paljastuisi pelkkä mielipide.

Hektinen tahti näkyy Yliniemen mukaan myös infotilaisuuksissa, joissa kollegoita ehtii hädin tuskin tervehtiä. Kukin säntää kotitoimitukseen tai eristäytyy matkapäätteelleen. Moni tuskailee työkuormaa.

 

Kun Vesa Rantanen herää, hän katsoo ensitöikseen IS:n verkkosivut. Kuinka monta urheilujuttua luetuimpien listalla on?

Rantanenkin esittää huolensa kollegoiden voimista. Maaninen klikkitaisto etenkin IS:n, Iltalehden, MTV3:n, Ylen ja Helsingin Sanomien urheilutoimitusten välillä tuskin edistää journalisminkaan etua, hän pohtii.

”Jokaisen tulisi istua alas ja vetää henkeä. Olemmeko ryhtyneet toimittajiksi siksi, että saamme 10 000 klikkiä vai parantaaksemme maailmaa?”

Haastattelun aikana Rantanen on vilkuillut Twitteriä ja puhelintaan, katsonut sähköpostinsa, hivellyt kynällä näppäimistöä, pompahdellut tuolilta, ottanut askelia ja huikkaillut työkavereilleen. Jos hänen on vaikea istua alas, miten helppoa se lienee kiireisille kollegoille?

”Eihän se helppoa ole. Mutta nyt häikäilemätön muiden peesaaminen johtaa vain kakofoniseen uutistulvaan. Haluaisin kilpailla journalismin laadulla.
En määrällä, nopeudella tai otsikkokikoilla.”

 

Urheilusanomat

  • Perustettu: 2013, kun Ilta-Sanomat uudisti silloisen Veikkaajan.
  • Julkaisija: Ilta-Sanomat
  • Kohderyhmä: Laadukkaasta urheilujournalismista kiinnostuneet
  • Tilaajia: 27 000, pelkällä digiversiolla lisäksi noin 2 500
  • Urheilusanomat.fi: Lukijoita ei tilastoitu.
  • IS:n sivuilla yli 3 miljoonaa viikossa
  • Työslogan: ”Urheilukulttuurin pää-äänenkannattaja.”

Urheilulehti

  • Perustettu: 1898. Italialaisen La Gazzeta dello Sportin jälkeen maailman toiseksi vanhin yhä ilmestyvä urheilulehti.
  • Julkaisija: A-lehdet
  • Kohderyhmä: 25 – 45-vuotiaat urheilua intohimoisesti seuraavat miehet
  • Tilaajia: 31 000
  • Urheilulehti.fi: 80  000 – 100 000 lukijaa viikossa
  • Slogan: ”Eri mieltä jo vuodesta 1898.”

Klikkien kapinallinen

Et voi astua samaan virtaan, kuuluu Jalkapallolehden marraskuinen otsikko FC Interin keskikenttäpelaaja Mika Ojalasta.
Verkossa julkaistava Jalkapallolehti ei sekään astunut muiden kanssa samaan virtaan. Jutut ovat pitkiä, syvällisiä, psykologisia ja marginaalisia.
Päätoimittaja Lari Vesander kutsuu Jalkapallolehteä klikkijournalismin antiteesiksi. Se julkaisee joka tiistai yli 10 000 merkin jutun.

Pisimmässä on ollut 30 000 merkkiä.

”Ajattelemme enemmän lukijoita kuin klikkejä. Emme raavi pintaa joka puolelta, vaan tyhjennämme yhden aiheen syvältä”, kuopiolainen Vesander, 32, sanoo.
”Kirjoittajat tekevät juttuja heitä kiinnostavista aiheista. Se on ainoa tapa toimia, koska juttupalkkiot ovat onnettomia. Marginaali antaa vapauksia kokeilla asioita.”

Tavoite on täyttää syvällisten jalkapallotarinoiden tyhjiö, Vesander kertoo. Hän pitää Urheilusanomien ja Urheilulehden kausiennakkojutuista, mutta niitä julkaistaan vain keväisin.
Neljän entisen ja nykyisen journalistiikan opiskelijan perustama lehti julkaisi ensijuttunsa maaliskuussa 2014 ilman tietoa rahoituksesta. Kesään mennessä yhteisörahoituspalvelu Mesenaatissa kertyi 7 000 euroa. Kirjoittajille on maksettu jutusta 50 euroa ja matkakulut.

 

Jutuilla on Vesanderin mukaan lukijoita noin 1 000–7 000 ja näiden palaute kiitollista. Hän pitää pötynä ajatusta, jonka mukaan verkossa kartettaisiin pitkiä juttuja.
”Pariin heikompaan juttuunkin on suhtauduttu suopeasti. Lukijat ja tukijat tietävät, että olemme hyvän tahdon projekti. Emme tee tätä rahasta.”

Maakuntalehtien ja Iltalehden urheilutoimittajana työskennellyt Lari Vesander on entinen erotuomari ja juniorimaalivahti, joka piti suosittua Futisblogi Puoliaikaa.
Vesanderin mielestä urheilujournalismi kärsii yhä tuloskeskeisyydestä. Hän kaipaa taustoja ja analyysin avaruutta: miksi jotakin tapahtui, ja mihin se johtaa?
Verkossa viestimet pikemminkin vahvistavat informaatiotulvaa suodattamisen sijaan, Vesander sanoo. Klikkejä pidetään pätevänä lukijamittarina, vaikka lukijat saattavat klikata myös ivailemiaan juttuja.

Päätoimittajaa ihmetyttää Jalkapallolehden lukijapalaute, jossa kiitellään laatuun palaamista.

”Ei ole mitään urheilujournalismin kulta-aikaa, jolloin kaikki jutut olisivat olleet laadukkaita ja timanttisia. Urheilujournalismi on nyt parempaa kuin koskaan.”

Johanna Pohjola



3 2019
Arkisto

Inhimillinen erehdys

Toimittaja Ilkka Pernu luuli päässeensä unelmaduuniin, mutta huomasi pian antaneensa journalistin ammattitaitonsa markkinointiviestinnälle. Entistä useampi toimittaja tekee journalismin ohella konsultointia ja muuta viestintätyötä. Heikentääkö se median uskottavuutta?

”Joka jutussa on oltava ilmastonäkökulma”

Vihreän Langan päätoimittajan Riikka Suomisen mukaan media alisuorittaa ilmastonmuutoksen.

Kansainvälinen kuvajournalismi vaatii lentämistä – siksi siitä on luovuttava, sanoo Touko Hujanen

Ilmastonmuutosnäkökulma lävisti Vuoden kuvajournalistin koko työn ja arjen.

Oikeasti haluaisit olla muotitoimittaja, Pekka Mervola

Keskisuomalaisen päätoimittaja kirjoittaa paljon kolumneja, joista syntyy usein kohuja. Ylestä hän puhuu pomonsa kanssa korkeintaan kerran kuussa.

Toimittajien keskiluokkaisuus vaikuttaa uutisointiin köyhiä koskevista laeista

Toimittajat unohtivat sote-uudistuksesta sosiaalipalveluiden puolen. Sen unohtivat myös lainsäätäjät, mutta eipä heitä siitä juuri tiedotusvälineissäkään muistuteltu. Miksi olisi, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Jukka Koivulan, 32, mielestä Jyväskylän kaltaiset yliopistokaupungit häviävät siinä, etteivät työllistä kouluttamiaan toimittajia niin hyvin kuin voisivat. Itse hän muutti Jyväskylään reilu neljä vuotta sitten Maaseudun Tulevaisuuden aluetoimittajaksi.

Yli tuhat kolmekymppistä katosi

Kolmekymppisissä on käynyt media-alalla kato, kertovat Journalistiliiton ja työnantajien tilastot. Taantuma teki alalle tulosta vaikeaa.

Hanna Ilkko maskeeraa näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin Nyrkki-tv-sarjan kuvauksissa Vantaalla.

"Luulin että puuteroit vaan neniä"

Maskeeraajan täytyy tietää, mitä seuraavassa kohtauksessa tapahtuu.

Stark röst. Samar Yazbek var det stora affischnamnet på årets upplaga av Umeå Littfest, där hon berättade om situationen i Syrien och arbetet med boken Nitton kvinnor – Berättelser om syriskt motstånd.

Samlar in berättelser om motståndet

Samar Yazbek låter nitton kvinnor berätta om de fasor de upplevde under Syriekrisens första år.

Koulutusmyynnistä lisätuloja mediataloille

Mediatalot tekevät lisäbisnestä kouluttamalla yrityksiä ja viranomaisia. ”On eduksi journalismille, mitä paremmin sekä haastattelija että haastateltava osaavat hommansa”, Tekniikan Maailman päätoimittaja Reijo Ruokanen sanoo.

Ylen karjalankielinen freelancer Natalia Giloeva pitää karjalankielisiä uutisia päätyönään. Häntä ilahduttaa, että esimerkiksi uutisia varten luotu počinruočči eli siansaksa on levinnyt muiden karjalankielisten käyttöön. ”Haluaisin että karjalaiset vaikuttaisivat itse kieleensä, ettei sitä tekisi ainoastaan kääntäjä tai lautakunta.”

Kuibo parem karjalakse?

Vähemmistökielen sanasto kasvaa käännösuutisilla ja Facebook-kyselyillä.

Näin syntyy Ylen Tulosilta

Eduskuntavaali-illan tv-lähetyksen valmistelu alkaa melkein vuotta ennen h-hetkeä. Vaali-iltana on töissä satoja yleläisiä.

Zeldan viides, kulisseja käsittelevä numero syntyy paljolti sähköisten viestimien varassa, koska Hanna Valle opiskelee Amsterdamissa. Aiempien numeroiden teemat ovat ruumis, rakkaus, valta ja mieli. ”Zeldan lähtökohta on feministinen, mutta annamme tilaa käsitellä monenlaisia tuntemuksia ja havaintoja. On hienoa laajentaa lukijoiden näkemystä maailmasta ja rakenteista, jotka siihen vaikuttavat.”

Vapaaehtoisten kokeilujen koti

Visuaalinen suunnittelija Hanna Valle halusi rakentaa ympärilleen yhteisön, jonka kanssa käsitellä tärkeitä aiheita. Syntyi verkkolehti Zelda.

Vikesin toiminnanjohtaja Auli Starck vieraili maaliskuussa Myanmarissa Yangon Film Schoolissa. Maan poliittisesta tilanteesta huolimatta opiskelijat ovat pystyneet tekemään myös kriittisiä dokumentteja. Kuvassa on Starckin kanssa koulun henkilökuntaa, opiskelijoita ja valmistuneita, jotka ovat edelleen mukana sen toiminnassa, vasemmalta Nwaye Zar Che Soe, Wai Mar Nyunt, Lindsey Merrison, Aleksandra Minkiewicz, Starck, Soe Arkar Htun, Khin Myanmar.

Kokoaan suurempi "nollaseiska"

Viestintä ja kehitys -säätiö moninkertaistaa journalisteilta kerätyn solidaarisuusrahan. Kuluva vuosi on Vikesin viidestoista.

Vinnande samarbete. Eva Jung, Simon Bendtsen och Michael Lund vid prisutdelning i januari i år.

Avslöjade Danmarks största bankskandal – belönades med Cavlingpriset

Samarbetet mellan Eva Jung, Simon Bendtsen och Michael Lund fungerade väl, men det nationsöverskridande granskande arbetet krävde också råd och kunskapsdelning från kollegor runt om i världen.

Terveystiedon toimittaja

Uusi päätoimittaja Anne Lahnajärvi haluaa Mediuutisten tuottavan lääkäreiden puheenaiheet.

Apua ammatillisiin unelmiin

Haaveiletko tietokirjan kirjoittamisesta, valokuvanäyttelystä tai opintomatkasta? Journalisti listaa apurahoja journalisteille, kuvittajille ja kääntäjille.

Journalisti täyttää huhtikuussa 95 vuotta. ”Vuosien saatossa lehti on muuttunut järjestökentän rasahdusten raportoijasta koko median, journalismin ja viestintäalan suuntaa kommentoivaksi ja muokkaavaksi voimaksi”, sanoo päätoimittaja Maria Pettersson.

Journalistin paperiversio uudistui, verkkolehti uudistuu seuraavaksi

Päätoimittaja Maria Pettersson lupaa alan syvällistä arviointia ja reilua mediakritiikkiä.

När intrycket är färgat

Fullständig objektivitet är en platonsk idé men hurdant intryck journalisten gör är hårdvaluta. Lämnar intrycket en partifärg är devalveringen i full gång, skriver Dan Lolax.

Tähtien määrä katosi puolueen nimestä

Vanhoilla puolueilla on teksteissä vakiintuneet käyttönimensä ja lyhenteensä, mutta toimiiko sama ”aakkosmankeli” uusilla, pohtii Ville Eloranta.

Avoimuus parantaisi palkkakeskustelua

Media-alan työn tulokset ovat kaikkien nähtävillä, mutta miksi työstä maksettava korvaus ei ole, kysyy Tytti Oras.

Taloutta tv-uutisissa kommentoineista poliitikoista yli 90 prosenttia miehiä

Muita miesvetoisia aiheita olivat muun muassa ulko- ja turvallisuuspolitiikka, sisäpolitiikka, vaalit ja teollisuus, ilmenee Joonas Lehtosen pro gradusta.

Väinöt sekaisin

Elettiin vuotta 1975. Olin Savon Sanomien kesätoimittajana Helsingissä. Etyk-hulinan lomassa tapahtui muutakin – muun muassa kesätoimittajan nimisekoilu, kirjoittaa Ilkka Vänttinen.

Sopimalla voi pelastaa työpaikan

Journalistiliiton juristi Sanna Nikula ei vieläkään ole varma, mikä sai työnantajan muuttamaan mielensä. Kertaalleen irtisanotulle löytyi kuitenkin uusi työ.

Koura- ja Bonnier-palkinnot jaettiin

KOURA-koulutusrahasto palkitsi tv-, radio- ja verkkosisältöjä kuudessa kategoriassa. Erikoispalkinnot saivat Ylen Sara Rigatellin ja MTV:n Timo Innasen jutut seksuaalisesta ahdistelusta ja häirinnästä.

Kainuulainen urheilumies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Seppo Karppinen 9.1.1944 Kajaani – 7.12.2018 Kajaani

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta