Agenda ei ole luonnonlaki

Median on syytä skarpata kirjoittaessaan siirtolaisista. Laittomuuden retoriikka epäinhimillistää ja syö uskottavuutta, kirjoittaa Jussi Förbom.
JOURNALISTI
5.2.2015

Jussi Förbom

forbom@gmail.com

Kirjoittaja on siirtolaisuus- ja ihmisoikeuspolitiikkaa seuraava vapaa toimittaja ja tietokirjailija.

”Eikö me vain voitaisi puhua laittomista siirtolaisista, kun se niin kätevästi kertoo, mistä on kyse?” Näin kysyi ison maakuntalehden toimittaja työpajassa, jota olin vetämässä Suomen Pakolaisavun viestintäpäällikön kanssa. Vastasimme yhteen ääneen: Ette. Ihminen voi toimia säännösten vastaisesti, mutta ajatus laittomasta ihmisestä on mieletön. Siksi ihmisen kutsuminen laittomaksi on asiayhteydestä riippumatta leimaavaa ja epäinhimillistä.

Myös väite lainvastaisesta toiminnasta on helppo kumota. Pakottavista syistä liikkeelle lähteneillä ihmisillä ei useinkaan ole ollut mahdollisuutta hankkia asiakirjoja. Turvapaikan hakeminen toisesta maasta on silti täysin laillinen peruste saapua maahan myös ilman papereita. Kyse on ihmisoikeudesta, ei rikoksesta.

Euroopassa ollaan kuitenkin niin peloissaan laittoman maahanmuuton seurannaisvaikutuksista, että maahantulija leimataan kelvottomaksi heti, kun hänellä ei ole ojentaa viranomaiselle passia ja viisumia. Tämän poliittisen eetoksen nimissä rajat on suljettu niin tiukasti, ettei niitä voi ylittää turvallisesti eikä vailla leimautumisen pelkoa. Vaikka siis pääsisikin perille eikä hukkuisi Välimereen tai astuisi miinaan Turkin ja Kreikan rajalla, on viranomaisten ja poliitikkojen silmissä lainsuojaton.

 

Median ei ole syytä uusintaa moista asennetta. Silti seuraavanlaisia esimerkkejä löytää nopeasti ja helposti: ”Muutamaa tuntia aikaisemmin he olivat kodittomia ja vailla tulevaisuutta Afrikassa – nyt laittomia siirtolaisia Euroopassa, jossa kaikki on mahdollista.” (Yle Uutiset 11. 11. 2014); ”Laittomien siirtolaisten hukkumiset saavat paljon
vähemmän huomiota – osittain juuri siksi, että ne tapaukset ovat niin toistuvia.” (HS 28. 12. 2014); ”Sisäministeri Päivi  Räsänen (kd.) peräänkuuluttaa EU:lle uskottavaa laittomien maahantulijoiden palautuspolitiikkaa.” (STT 3. 3. 2014).

Ylen jutussa kerrotaan myötäelävästi miehistä, jotka ovat onnistuneet ylittämään Marokon ja Espanjan välisen raja-aidan Melillan kaupungissa. Vaikka he yhä ovat Afrikan puolella Välimerta, heillä on mahdollisuus hakea Espanjasta turvapaikkaa. Jutun kuitenkin pilaa laiton-sanan ahkera käyttö, joka leimaa miehet lähestulkoon uhaksi järjestäytyneelle yhteiskunnalle.

Hesarin jutussa taas on kyse murheellisista, usein unohdetuista kuolemista Välimerellä. Vaikka jutussa halutaan korostaa empaattista näkökulmaa, sen analyysi jää keskeneräiseksi. Salakuljettajien törkeä toiminta ei ole syy, vaan seuraus. Kun turvalliset maahanpääsyreitit on tukittu, rikolliset luonnollisesti käyttävät tilannetta hyväkseen. Kyse on poliittisten päätösten kerrannaisvaikutuksista. On kohtuutonta, että epätoivoiseen tilanteeseen ajautuneet viattomat ihmiset leimataan laittomiksi vain epäonnistuneen politiikan vuoksi.

Räsäs-esimerkissä taas kyse on Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista, jotka ovat saaneet kielteisen päätöksen mutta joita ei voi palauttaa kotimaahansa. Sen sijaan, että Maahanmuuttovirasto antaisi heille tilapäisen oleskeluluvan, kuten laki ainakin vielä toistaiseksi edellyttää, heidät jätetään tyhjän päälle. Uutinen on osa sisäministeriön viime vuonna toimeenpanemaa kampanjaa. Siinä viranomaisten haluttomuus toimia laillisesti ja inhimillisesti selitettiin itse hakijoita syyllistämällä. Valtaosa Suomen mediasta tarttui syöttiin ja heilutti leimakirvestä kiltisti ministeriön toiveiden mukaan.

 

Yhdysvalloissa uutistoimisto AP päätti huhtikuussa 2013, että sanalla ”illegal” voi luonnehtia jatkossa vain tekoja ja tilanteita, ei ihmisiä. Sen sijaan The New York Timesin public editor Margaret Sullivan kirjoitti blogipostauksessaan lokakuussa 2012, että lukijat eivät hyötyisi tällaisesta muutoksesta. Termi ”illegal immigrant” on hänestä ”selkeä ja tarkka ja hoitaa homman kahdella sanalla, jotka ovat ymmärrettäviä kaikille”.

Huhtikuuhun 2013 mennessä lehti linjasi, että toimittajien olisi syytä etsiä termille vaihtoehtoja, mutta edelleenkään sen käyttöä ei kielletty. Lehden journalistisista standardeista vastaava apulaistoimituspäällikkö Philip B. Corbett korosti tuolloin yhä selkeyttä ja lukijaystävällisyyttä. Hänestä esimerkiksi siirtolaisaktivistien suosima ja ”tuputtama” ”undocumented” oli eufemismi, eikä ollut lehden tehtävä ”valita puolia” poliittisessa kamppailussa.

Suomessa muutosta ei tapahdu, ennen kuin HS, Yle ja STT tunnustavat retoriikan painon. Vaan pitkä on matka. Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja Atte Jääskeläinen linjasi äskettäin, että termiä ”tasa-arvoinen avioliittolaki” ei saa käyttää, koska se herättää voimakkaan myönteisiä mielikuvia ja pelaa näin liikaa lainmuutoksen puolustajien pussiin. Jääskeläiseltä kysyttiin välittömästi, miksi Yle sitten yhä käyttää termiä ”laiton siirtolainen”, vaikka se herättää voimakkaan kielteisiä mielikuvia. Jääskeläinen ei vastannut.

”Paperittomat ovat laittomia siirtolaisia, ja termin välttäminen on sievistelyä”, eräs Hesarin tuolloinen päällikkötoimittaja puolestaan kommentoi taannoisessa Facebook-keskustelussa. ”Paperiton on epämääräinen termi. Toimittajien pitää pyrkiä selvyyteen: lukijan pitää ymmärtää, mistä on kyse. Lain mukaan on olemassa laillisia ja laittomia siirtolaisia. Toki voi tulla tilanne, jossa ei enää ole laittomia siirtolaisia, mutta toistaiseksi näin ei ole päätetty”, hän kirjoitti.

Kysyin toimittajalta ketjussa, mihin lakiin hän viittaa, mutten saanut vastausta. Ei sellaista lakia olisi löytynytkään.

Laki sallii ihmisten tulla rajan yli tyhjin käsin ja hakea turvapaikkaa. Vallitseva poliittinen agenda toki haluaa, että kaikki ei-tavanomaiset tavat, joilla he saapuvat meidän alueellemme, julistetaan laittomiksi. Agenda ei kuitenkaan ole mikään luonnonlaki, vaan tietoinen poliittinen valinta. Joka kerran, kun toimittaja nimittää ihmistä laittomaksi, hän asettuu tämän valinnan puolelle. Siksi Philip B. Corbett on väärässä.

Maailmassa on tänään enemmän pakolaisina eläviä ihmisiä kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Sodat ja katastrofit eivät ole katoamassa mihinkään. Toimittajien on syytä skarpata.



1 2019
Arkisto

Kasvukipuja

Voimisteluvalmentamista käsitelleestä Urheilulehden jutusta syntyi jälkipyykki, jonka takia Urheilutoimittajain liitosta erosi jäseniä. Se kertoo urheilujournalismin muutoksesta, joka on ollut tuloillaan pitkään.

Vihaviestien vyörytyksessä

Oikeustoimittaja Päivi Happonen ihmetteli Ylen blogissa Oulun poliisin tiedotuslinjaa. Poliisi kritisoi Happosta Twitterissä ja se aiheutti vihaviestien tulvan.

IS:ssa uutisia tekevät kaikki osastot. ”Sanoisin, että osastojen välillä on enemmän yhteistyötä kuin kilpailua. Yleensä IS:n saamasta uutisesta iloitaan osastorajojen yli”, sanoo Ilta-Sanomien uutispäällikkö Elina Koivisto (toinen oikealta). Kuvassa myös politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala, Uutis- ja yhteiskuntatoimituksen esimies Miia Honkanen, rikostoimittaja Niko Ranta, urheilun esimies Vesa Rantanen ja toimittaja Miikka Hujanen.

STT:n siteerausmäärät romahtivat

STT:n eniten siteeraamien viestimien kärkikymmenikkö pysyi lähes ennallaan, mutta siteerausten määrä laski yli kolmanneksen. Kärjessä jatkavat Yle ja HS. Ilta-Sanomat kipusi neljänneksi, ja Maaseudun Tulevaisuus nousi ensi kertaa kymmenen joukkoon.

Uudelleenjärjestelyjen jälkeen pääkirjoituksia kirjoittavat Aamulehdessä toimituksen johtoryhmä, uutispäälliköt ja osa toimittajista, sanoo päätoimittaja Jussi Tuulensuu. ”Linjan noudattamisesta vastaa päätoimittaja, joka myös muodostaa tarvittaessa lehden kannan merkittävimpiin aiheisiin.” Kuvassa Yleisradio haastattelee Tuulensuuta Aamulehden yt-neuvottelujen seurauksista 29. marraskuuta.

Kuka päättää lehden linjan?

Aamulehti lakkautti pääkirjoituksista huolehtineen artikkelitoimituksensa ja vähensi pääkirjoitusten määrää. Satakunnan Kansa luopui erityisistä pääkirjoittajista jo vuonna 2015. Mitä tekevät muut maakuntalehdet?

Uutiset vaikuttavat vaaleihin

Vaikka vaalitentteihin valittaisiin kuinka hienoja ja tärkeitä teemoja, ne eivät välttämättä jätä äänestäjien tietoisuuteen edes haaleaa muistijälkeä. Uutiset jättävät, kirjoittaa Elina Grundström.

För tio år sedan var Jannike Store planeringschef på Radio Vega. I dag är hon teatertekniker på Unga Teatern och elektriker med det egna bolaget ”Käringen med strömmen”. På teatern gör hon allt från scenografier till kluriga tekniska lösningar. Hon har bland annat konstruerat radiostyrda höns (Pettson och Findus) och självlysande äpplen (Mio min Mio).

”De mest givande kaffepauserna finns på raksan”

De bytte bransch, men har haft stor nytta av sin journalistiska bakgrund. Möt Jannike Store, Eva Hagman och Sanne Wikström som alla valde ”Plan B”.

Jussi Turunen valmistui Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukselta teologian maisteriksi neljä vuotta sitten, mutta palasi tekemään ylioppilaslehti Uljasta. Vaikka lehden äkillinen lakkauttaminen oli erikoinen kokemus, Turusen paloa journalistin työhön se ei sammuttanut.

Ei niin uljas loppu

Ylioppilaslehti Uljas lakkautettiin vain 34 päivää uuden päätoimittajan palkkaamisen jälkeen. Turun ja Tampereen ylioppilaslehdissä tilanne elää, mutta Oulun lehti sai rehtorista ystävän.

Valtaa vain muiden myöntyessä

Kun tietokirjailija väittää omiaan, kustannustoimittaja korjaa keskustellen. Antti Heikkilän kohukirjan kaltaisen teoksen kustannuspäätöstä hänen on kuitenkin vaikea muuttaa muuksi.

Tuija Siltamäki saatteli Aviisin määrittelemättömän mittaiselle ilmestymistauolle. Hänet kuvattiin tammikuussa Tampereen ylioppilaskunnan toimistossa, josta melkein koko henkilökunta on muuttanut korkeakoulujen yhdistyessä syntyneen uuden ylioppilaskunnan tiloihin Hervantaan.

Kuin viimeistä Aviisia

Tuija Siltamäki päätoimitti mahdollisesti maailmanhistorian viimeisen Aviisin. ”Ylioppilaslehtien tulevaisuudessa huolettaa halu sitoutua yhteisiin asioihin, jotka eivät ole joka hetki mieluisia.”

Airin Bahmani kirjoitti Syyrian sota -kirjaa Kansalliskirjaston rauhassa.

Kenttätöissä Irakissa

Toimittaja Airin Bahmani haastattelee Lähi-idässä Syyrian sodan uhreja, poliitikkoja ja feministejä.

Av-kääntäjä Jukka Sorsa pelkää, että av-kääntämisestä on tulossa matalapalkka-ala, jolle ei kannata kouluttautua. Hänen työnsä Pre-Textin työsuhteisena freelancerina ovat vähentyneet viime vuosina.

Kolmen kastin kääntäjät

Av-kääntäjä Jukka Sorsa haluaa tes-neuvotteluissa kohentaa erityisesti ei-työsuhteisten freelancereiden asemaa. He ovat kääntäjistä heikoimmassa asemassa.

Kuvat kätevästi Etuovesta tai Oikotieltä

Moni toimitus poimii ilmaiskuvia juttuihinsa asunnonvälityssivustoilta. Käyttöehdot antavat konserneille oikeuden kuvien julkaisuun ilman eri korvausta.

Cheerleadingissä ei ole pakollisia liikkeitä, vaan jokainen esitys on erilainen. Tämä tekee arvostelusta haastavaa. Cheerleading-tuomari Anne Achtén kanssa harjoittelemassa oli helsinkiläisen Funky Team Gorillaz -joukkueen jäseniä.

Tyylipisteiden jakaja

Radiotuottaja Anne Achté arvioi olevansa Euroopan ahkerin cheerleading-tuomari.

Palvelujournalismia aikuistuville

Säde Mäkipää, 26, on aloittanut Improbatur-lehden päätoimittajana.

Ormen äter sin svans

Varför väcker Liike Nyt intresse? För att nyhetsmedierna bevakar den. Vi är en orm som äter sin egen svans, skriver Dan Lolax.

Ihan vain eduskuntavaalit

Kun me toimittajat nimeämme vaalit, kyse on tarinan käännekohdan etsimisestä. Mutta tiedättekö mitä? Vallankumousta ei ole tulossa, Janne Zareff kirjoittaa.

Gallupin aika

Kapeneeko puolueen etumatka toiseen tai hiipuuko puolueen kannatus vielä silläkin hetkellä, kun lukija lukee gallup-uutista, kysyy Vesa Heikkinen.

Tyhmänä uskaltaa

Kun Teollisuusneuvos ehdotti löylyjen jälkeen, että myös Aamulehti kutsuisi koripallojoukkuetta Nansoksi, Matti Mörttinen ei epäillyt vastata suorasukaisesti.

Tärkeä, mutta aina epävarma näyttö

Kari Raivion Näytön paikka -kirja korostaa tutkitun tiedon tärkeyttä, mutta muistuttaa sen iäti epävarmasta luonteesta – siitä, miten huonosti se sopii journalismin joko-tai-maailmaan, kirjoittaa Marja Honkonen.

Linda Pelkonen voitti hovissa

Helsingin hovioikeus on tuominnut toimittaja Linda Pelkoselle lukuisia kertoja soitelleen miehen laittomasta uhkauksesta sakkoihin.

Psykologiliitto antoi potkut päätoimittajalleen

Hannele Peltosen potkujen taustalla ovat päätoimittajan ja lehteä kustantavan Psykologiliiton johdon väliset jännitteet, joista Journalisti kertoi viime syksynä.

Ommöblering i HSS-toppen

HSS Media byter vd. Under rekryteringsprocessen sköts jobbet av Vasabladets chefredaktör Niklas Nyberg.

Gardberg: Viktigt ha stöd då det stormar

Yle Spotlights Annvi Gardberg har tilldelats Topeliuspriset. Journalisten bad Gardberg om tre tips på hur en journalist klarar sig då det stormar som hårdast.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta