Agenda ei ole luonnonlaki

JOURNALISTI
5.2.2015

Jussi Förbom

forbom@gmail.com

Kirjoittaja on siirtolaisuus- ja ihmisoikeuspolitiikkaa seuraava vapaa toimittaja ja tietokirjailija.

Median on syytä skarpata kirjoittaessaan siirtolaisista. Laittomuuden retoriikka epäinhimillistää ja syö uskottavuutta, kirjoittaa Jussi Förbom.

”Eikö me vain voitaisi puhua laittomista siirtolaisista, kun se niin kätevästi kertoo, mistä on kyse?” Näin kysyi ison maakuntalehden toimittaja työpajassa, jota olin vetämässä Suomen Pakolaisavun viestintäpäällikön kanssa. Vastasimme yhteen ääneen: Ette. Ihminen voi toimia säännösten vastaisesti, mutta ajatus laittomasta ihmisestä on mieletön. Siksi ihmisen kutsuminen laittomaksi on asiayhteydestä riippumatta leimaavaa ja epäinhimillistä.

Myös väite lainvastaisesta toiminnasta on helppo kumota. Pakottavista syistä liikkeelle lähteneillä ihmisillä ei useinkaan ole ollut mahdollisuutta hankkia asiakirjoja. Turvapaikan hakeminen toisesta maasta on silti täysin laillinen peruste saapua maahan myös ilman papereita. Kyse on ihmisoikeudesta, ei rikoksesta.

Euroopassa ollaan kuitenkin niin peloissaan laittoman maahanmuuton seurannaisvaikutuksista, että maahantulija leimataan kelvottomaksi heti, kun hänellä ei ole ojentaa viranomaiselle passia ja viisumia. Tämän poliittisen eetoksen nimissä rajat on suljettu niin tiukasti, ettei niitä voi ylittää turvallisesti eikä vailla leimautumisen pelkoa. Vaikka siis pääsisikin perille eikä hukkuisi Välimereen tai astuisi miinaan Turkin ja Kreikan rajalla, on viranomaisten ja poliitikkojen silmissä lainsuojaton.

 

Median ei ole syytä uusintaa moista asennetta. Silti seuraavanlaisia esimerkkejä löytää nopeasti ja helposti: ”Muutamaa tuntia aikaisemmin he olivat kodittomia ja vailla tulevaisuutta Afrikassa – nyt laittomia siirtolaisia Euroopassa, jossa kaikki on mahdollista.” (Yle Uutiset 11. 11. 2014); ”Laittomien siirtolaisten hukkumiset saavat paljon
vähemmän huomiota – osittain juuri siksi, että ne tapaukset ovat niin toistuvia.” (HS 28. 12. 2014); ”Sisäministeri Päivi  Räsänen (kd.) peräänkuuluttaa EU:lle uskottavaa laittomien maahantulijoiden palautuspolitiikkaa.” (STT 3. 3. 2014).

Ylen jutussa kerrotaan myötäelävästi miehistä, jotka ovat onnistuneet ylittämään Marokon ja Espanjan välisen raja-aidan Melillan kaupungissa. Vaikka he yhä ovat Afrikan puolella Välimerta, heillä on mahdollisuus hakea Espanjasta turvapaikkaa. Jutun kuitenkin pilaa laiton-sanan ahkera käyttö, joka leimaa miehet lähestulkoon uhaksi järjestäytyneelle yhteiskunnalle.

Hesarin jutussa taas on kyse murheellisista, usein unohdetuista kuolemista Välimerellä. Vaikka jutussa halutaan korostaa empaattista näkökulmaa, sen analyysi jää keskeneräiseksi. Salakuljettajien törkeä toiminta ei ole syy, vaan seuraus. Kun turvalliset maahanpääsyreitit on tukittu, rikolliset luonnollisesti käyttävät tilannetta hyväkseen. Kyse on poliittisten päätösten kerrannaisvaikutuksista. On kohtuutonta, että epätoivoiseen tilanteeseen ajautuneet viattomat ihmiset leimataan laittomiksi vain epäonnistuneen politiikan vuoksi.

Räsäs-esimerkissä taas kyse on Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista, jotka ovat saaneet kielteisen päätöksen mutta joita ei voi palauttaa kotimaahansa. Sen sijaan, että Maahanmuuttovirasto antaisi heille tilapäisen oleskeluluvan, kuten laki ainakin vielä toistaiseksi edellyttää, heidät jätetään tyhjän päälle. Uutinen on osa sisäministeriön viime vuonna toimeenpanemaa kampanjaa. Siinä viranomaisten haluttomuus toimia laillisesti ja inhimillisesti selitettiin itse hakijoita syyllistämällä. Valtaosa Suomen mediasta tarttui syöttiin ja heilutti leimakirvestä kiltisti ministeriön toiveiden mukaan.

 

Yhdysvalloissa uutistoimisto AP päätti huhtikuussa 2013, että sanalla ”illegal” voi luonnehtia jatkossa vain tekoja ja tilanteita, ei ihmisiä. Sen sijaan The New York Timesin public editor Margaret Sullivan kirjoitti blogipostauksessaan lokakuussa 2012, että lukijat eivät hyötyisi tällaisesta muutoksesta. Termi ”illegal immigrant” on hänestä ”selkeä ja tarkka ja hoitaa homman kahdella sanalla, jotka ovat ymmärrettäviä kaikille”.

Huhtikuuhun 2013 mennessä lehti linjasi, että toimittajien olisi syytä etsiä termille vaihtoehtoja, mutta edelleenkään sen käyttöä ei kielletty. Lehden journalistisista standardeista vastaava apulaistoimituspäällikkö Philip B. Corbett korosti tuolloin yhä selkeyttä ja lukijaystävällisyyttä. Hänestä esimerkiksi siirtolaisaktivistien suosima ja ”tuputtama” ”undocumented” oli eufemismi, eikä ollut lehden tehtävä ”valita puolia” poliittisessa kamppailussa.

Suomessa muutosta ei tapahdu, ennen kuin HS, Yle ja STT tunnustavat retoriikan painon. Vaan pitkä on matka. Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja Atte Jääskeläinen linjasi äskettäin, että termiä ”tasa-arvoinen avioliittolaki” ei saa käyttää, koska se herättää voimakkaan myönteisiä mielikuvia ja pelaa näin liikaa lainmuutoksen puolustajien pussiin. Jääskeläiseltä kysyttiin välittömästi, miksi Yle sitten yhä käyttää termiä ”laiton siirtolainen”, vaikka se herättää voimakkaan kielteisiä mielikuvia. Jääskeläinen ei vastannut.

”Paperittomat ovat laittomia siirtolaisia, ja termin välttäminen on sievistelyä”, eräs Hesarin tuolloinen päällikkötoimittaja puolestaan kommentoi taannoisessa Facebook-keskustelussa. ”Paperiton on epämääräinen termi. Toimittajien pitää pyrkiä selvyyteen: lukijan pitää ymmärtää, mistä on kyse. Lain mukaan on olemassa laillisia ja laittomia siirtolaisia. Toki voi tulla tilanne, jossa ei enää ole laittomia siirtolaisia, mutta toistaiseksi näin ei ole päätetty”, hän kirjoitti.

Kysyin toimittajalta ketjussa, mihin lakiin hän viittaa, mutten saanut vastausta. Ei sellaista lakia olisi löytynytkään.

Laki sallii ihmisten tulla rajan yli tyhjin käsin ja hakea turvapaikkaa. Vallitseva poliittinen agenda toki haluaa, että kaikki ei-tavanomaiset tavat, joilla he saapuvat meidän alueellemme, julistetaan laittomiksi. Agenda ei kuitenkaan ole mikään luonnonlaki, vaan tietoinen poliittinen valinta. Joka kerran, kun toimittaja nimittää ihmistä laittomaksi, hän asettuu tämän valinnan puolelle. Siksi Philip B. Corbett on väärässä.

Maailmassa on tänään enemmän pakolaisina eläviä ihmisiä kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Sodat ja katastrofit eivät ole katoamassa mihinkään. Toimittajien on syytä skarpata.



5 2021
Arkisto

Ensin ne hakivat journalistit. Silloin me sanoimme, että tämä ei käy.

Meidän suomalaisten pitää auttaa kollegoja muissa maissa. Se on oikein, mutta samalla autamme myös itseämme, kirjoittaa päätoimittaja Maria Pettersson.

Teit paikallisesta varuskunnasta 46-sivuisen erikoisliitteen, koska fanitat armeijaa, Pasi Koivumaa

Karjalaisen päätoimittaja on toimituksessa pidetty hahmo, mutta epäilee Stalinin ja Hitlerin ajatelleen itsestään samoin.

Näin saat kesätyöstäsi kaiken irti

Kokeneet toimittajat jakavat vinkit kesätyöntekijöille. Näillä pääset paremmin alkuun kesätöissä ja kenties koko urallasi.

Mitä journalistin pitää ymmärtää työnantajansa taloudesta?

Iso osinko voi olla hälytysmerkki – tai törkeilyä, jos yrityksessä on samaan aikaan menossa rankka säästöohjelma, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Journalisternas och hjälporganisationernas relation är problematisk

För några år sedan jobbade jag som frivillig informatör för en finsk organisation i Uganda. Det var en upplevelse jag aldrig skulle vilja ha ogjord – men inte heller göra om, skriver Liselott Lindström.

En onnistunut pilaamaan suomen kielen sääntöjä

Kun minut pyydettiin median edustajaksi suomen kielen lautakuntaan, eräs Helsingin Sanomien lukija ei vaikuttanut vilpittömän ilahtuneelta, kirjoittaa Ville Eloranta.

Kyselytunnilla valtuutetut kysyivät hallitukselta ja toimistolta liiton toimintaan ja linjauksiin liittyviä kysymyksiä. Puheenjohtaja Hanne Aho vastaa etäyhteyksin osallistuneille valtuutetuille.

Journalistiliiton kevätvaltuusto toivoi joustoa työhön

Valtuutetut toivoivat liiton edistävän etätyömahdollisuuksia myös korona-ajan jälkeen.

Media keskittyi – pitäisikö myös Journalistiliiton jäsenyhdistysten yhdistää voimansa?

Median ja työn muutokset vähentävät sijainnin merkitystä toiminnan järjestämisessä, kirjoittaa Tapio Räihä.

Kova kiire tarkastajan juttusille

Kun poliisi pysäytti toimittajan ja kuvaajan nopeusratsiaan, Mika Heikkilä turvautui pieneen valkoiseen valheeseen.

Luja ja luotettava pohjalainen

Toimittaja Päivi Leppilahti 23. 6. 1960 Teuva – 21. 3. 2021 Kankaanpää

Lehtikuvauksen uranuurtaja

Kuolleita: Kuvapäällikkö Antti Suominen 16. 9. 1938 Pori – 9. 4. 2021 Ulvila

Laajasti urheilusta ja liikunnasta

Kuolleita: Urheilutoimittaja Erkki Poutanen 19. 11. 1950 Jyväskylä – 4. 4. 2021 Tuusula

Monen lajin mestari

Kuolleita: Toimittaja Matti Korhonen 28. 11. 1928 Liminka – 1. 3. 2021 Oulu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta