Agenda ei ole luonnonlaki

JOURNALISTI
5.2.2015

Jussi Förbom

forbom@gmail.com

Kirjoittaja on siirtolaisuus- ja ihmisoikeuspolitiikkaa seuraava vapaa toimittaja ja tietokirjailija.

Median on syytä skarpata kirjoittaessaan siirtolaisista. Laittomuuden retoriikka epäinhimillistää ja syö uskottavuutta, kirjoittaa Jussi Förbom.

”Eikö me vain voitaisi puhua laittomista siirtolaisista, kun se niin kätevästi kertoo, mistä on kyse?” Näin kysyi ison maakuntalehden toimittaja työpajassa, jota olin vetämässä Suomen Pakolaisavun viestintäpäällikön kanssa. Vastasimme yhteen ääneen: Ette. Ihminen voi toimia säännösten vastaisesti, mutta ajatus laittomasta ihmisestä on mieletön. Siksi ihmisen kutsuminen laittomaksi on asiayhteydestä riippumatta leimaavaa ja epäinhimillistä.

Myös väite lainvastaisesta toiminnasta on helppo kumota. Pakottavista syistä liikkeelle lähteneillä ihmisillä ei useinkaan ole ollut mahdollisuutta hankkia asiakirjoja. Turvapaikan hakeminen toisesta maasta on silti täysin laillinen peruste saapua maahan myös ilman papereita. Kyse on ihmisoikeudesta, ei rikoksesta.

Euroopassa ollaan kuitenkin niin peloissaan laittoman maahanmuuton seurannaisvaikutuksista, että maahantulija leimataan kelvottomaksi heti, kun hänellä ei ole ojentaa viranomaiselle passia ja viisumia. Tämän poliittisen eetoksen nimissä rajat on suljettu niin tiukasti, ettei niitä voi ylittää turvallisesti eikä vailla leimautumisen pelkoa. Vaikka siis pääsisikin perille eikä hukkuisi Välimereen tai astuisi miinaan Turkin ja Kreikan rajalla, on viranomaisten ja poliitikkojen silmissä lainsuojaton.

 

Median ei ole syytä uusintaa moista asennetta. Silti seuraavanlaisia esimerkkejä löytää nopeasti ja helposti: ”Muutamaa tuntia aikaisemmin he olivat kodittomia ja vailla tulevaisuutta Afrikassa – nyt laittomia siirtolaisia Euroopassa, jossa kaikki on mahdollista.” (Yle Uutiset 11. 11. 2014); ”Laittomien siirtolaisten hukkumiset saavat paljon
vähemmän huomiota – osittain juuri siksi, että ne tapaukset ovat niin toistuvia.” (HS 28. 12. 2014); ”Sisäministeri Päivi  Räsänen (kd.) peräänkuuluttaa EU:lle uskottavaa laittomien maahantulijoiden palautuspolitiikkaa.” (STT 3. 3. 2014).

Ylen jutussa kerrotaan myötäelävästi miehistä, jotka ovat onnistuneet ylittämään Marokon ja Espanjan välisen raja-aidan Melillan kaupungissa. Vaikka he yhä ovat Afrikan puolella Välimerta, heillä on mahdollisuus hakea Espanjasta turvapaikkaa. Jutun kuitenkin pilaa laiton-sanan ahkera käyttö, joka leimaa miehet lähestulkoon uhaksi järjestäytyneelle yhteiskunnalle.

Hesarin jutussa taas on kyse murheellisista, usein unohdetuista kuolemista Välimerellä. Vaikka jutussa halutaan korostaa empaattista näkökulmaa, sen analyysi jää keskeneräiseksi. Salakuljettajien törkeä toiminta ei ole syy, vaan seuraus. Kun turvalliset maahanpääsyreitit on tukittu, rikolliset luonnollisesti käyttävät tilannetta hyväkseen. Kyse on poliittisten päätösten kerrannaisvaikutuksista. On kohtuutonta, että epätoivoiseen tilanteeseen ajautuneet viattomat ihmiset leimataan laittomiksi vain epäonnistuneen politiikan vuoksi.

Räsäs-esimerkissä taas kyse on Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista, jotka ovat saaneet kielteisen päätöksen mutta joita ei voi palauttaa kotimaahansa. Sen sijaan, että Maahanmuuttovirasto antaisi heille tilapäisen oleskeluluvan, kuten laki ainakin vielä toistaiseksi edellyttää, heidät jätetään tyhjän päälle. Uutinen on osa sisäministeriön viime vuonna toimeenpanemaa kampanjaa. Siinä viranomaisten haluttomuus toimia laillisesti ja inhimillisesti selitettiin itse hakijoita syyllistämällä. Valtaosa Suomen mediasta tarttui syöttiin ja heilutti leimakirvestä kiltisti ministeriön toiveiden mukaan.

 

Yhdysvalloissa uutistoimisto AP päätti huhtikuussa 2013, että sanalla ”illegal” voi luonnehtia jatkossa vain tekoja ja tilanteita, ei ihmisiä. Sen sijaan The New York Timesin public editor Margaret Sullivan kirjoitti blogipostauksessaan lokakuussa 2012, että lukijat eivät hyötyisi tällaisesta muutoksesta. Termi ”illegal immigrant” on hänestä ”selkeä ja tarkka ja hoitaa homman kahdella sanalla, jotka ovat ymmärrettäviä kaikille”.

Huhtikuuhun 2013 mennessä lehti linjasi, että toimittajien olisi syytä etsiä termille vaihtoehtoja, mutta edelleenkään sen käyttöä ei kielletty. Lehden journalistisista standardeista vastaava apulaistoimituspäällikkö Philip B. Corbett korosti tuolloin yhä selkeyttä ja lukijaystävällisyyttä. Hänestä esimerkiksi siirtolaisaktivistien suosima ja ”tuputtama” ”undocumented” oli eufemismi, eikä ollut lehden tehtävä ”valita puolia” poliittisessa kamppailussa.

Suomessa muutosta ei tapahdu, ennen kuin HS, Yle ja STT tunnustavat retoriikan painon. Vaan pitkä on matka. Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja Atte Jääskeläinen linjasi äskettäin, että termiä ”tasa-arvoinen avioliittolaki” ei saa käyttää, koska se herättää voimakkaan myönteisiä mielikuvia ja pelaa näin liikaa lainmuutoksen puolustajien pussiin. Jääskeläiseltä kysyttiin välittömästi, miksi Yle sitten yhä käyttää termiä ”laiton siirtolainen”, vaikka se herättää voimakkaan kielteisiä mielikuvia. Jääskeläinen ei vastannut.

”Paperittomat ovat laittomia siirtolaisia, ja termin välttäminen on sievistelyä”, eräs Hesarin tuolloinen päällikkötoimittaja puolestaan kommentoi taannoisessa Facebook-keskustelussa. ”Paperiton on epämääräinen termi. Toimittajien pitää pyrkiä selvyyteen: lukijan pitää ymmärtää, mistä on kyse. Lain mukaan on olemassa laillisia ja laittomia siirtolaisia. Toki voi tulla tilanne, jossa ei enää ole laittomia siirtolaisia, mutta toistaiseksi näin ei ole päätetty”, hän kirjoitti.

Kysyin toimittajalta ketjussa, mihin lakiin hän viittaa, mutten saanut vastausta. Ei sellaista lakia olisi löytynytkään.

Laki sallii ihmisten tulla rajan yli tyhjin käsin ja hakea turvapaikkaa. Vallitseva poliittinen agenda toki haluaa, että kaikki ei-tavanomaiset tavat, joilla he saapuvat meidän alueellemme, julistetaan laittomiksi. Agenda ei kuitenkaan ole mikään luonnonlaki, vaan tietoinen poliittinen valinta. Joka kerran, kun toimittaja nimittää ihmistä laittomaksi, hän asettuu tämän valinnan puolelle. Siksi Philip B. Corbett on väärässä.

Maailmassa on tänään enemmän pakolaisina eläviä ihmisiä kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Sodat ja katastrofit eivät ole katoamassa mihinkään. Toimittajien on syytä skarpata.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta