Kyllä kansa tietää

Luetuimmat nettisivustot viikolla 48/2015

1. Ilta-Sanomat, 6 250 000

2. Iltalehti 5 641 000

3. Yle 4 202 000

4. Helsingin Sanomat 3 568 000

5. MTV 3 552 000

6. Suomi24 1 718 000

7. Taloussanomat 1 549 000

8. Tori.fi 1 538 000

9. Kauppalehti 1 077 000

10. Foreca.fi 999 000

11. Nelonen Media 865 000

12. Oikotie.fi 839 000

13. Vauva.fi 809 000

14. Aamulehti 744 000

15. Uusi Suomi 686 000

16. Fonecta 686 000

17. Stara.fi 628 000

18. Telkku.com 604 000

19. Bauer Media 602 000

20. MV-lehti 582 000

Lähteet: TNS Metrix, Oindex.

Luvut ovat selainkäyntejä eli sivulla vierailleiden laitteiden määriä. Lista on suuntaa antava. TNS:n ja Oindexin luvut eivät ole täsmälleen vertailukelpoisia.

JOURNALISTI
17.12.2015

Manu Haapalainen, teksti
Manu Marttinen, kuvat
Heli Saarela, kuvitus ja grafiikka

Kansa luottaa mediaan, mutta pitää toimittajia pohjasakkana. Journalistin Manu Haapalainen ja Manu Marttinen lähtivät Tampereelle saakka ottamaan selvää kansalaisten asenteista.

Perjantai 13. marraskuuta

Klo 9.36

Pendolinon ravintolavaunussa tuoksuu kahvi ja pulla. Aamiainen maistuu Helsingistä pohjoiseen lähteneen junan asiakkaille. Ravintolassa istuu myös Liisamaija, leivonnaiseensa syventynyt rouvashenkilö. Hän kertoo meille, voiko suomalaisiin tiedotusvälineisiin luottaa.

Sitä tulee nykyisin mietittyä. Tutkimustieto ja toimittajien omat kokemukset ovat ristiriitaisia.

Tutkimusyhtiö T-Media tutki tänä syksynä kansakunnan arvomaailmaa. Tulosten mukaan mediaan luottaa vain 27 prosenttia suomalaisista. Se on todella vähän. Esimerkiksi poliisin luottaa 90 prosenttia, yksi Aarnio sinne tai tänne. Oikeuslaitokseen ja Puolustusvoimiin luottaa niihinkin sentään kolme suomalaista neljästä.

Meihin – mediaan – luotetaan vähemmän kuin kuntapäättäjiin ja melkein yhtä vähän kuin työnantajajärjestöihin. T-Median tilastoissa toimittajat ovat raahustaneet 30 prosentin tietämissä jo vuosikaudet. Valittujen Palojen viimevuotisessa tutkimuksessa toimittajien ammattikuntaa piti luotettavana vain 32 prosenttia vastanneista.

Rasistiset sivustot, kuten MV-lehti, huutavat päivästä toiseen miten valtamediaan ei voi luottaa. Vasemmisto huutaa valtamedian myötäilevän rasisteja. Klikkausjournalismille nauretaan oikealta ja vasemmalta.

Mutta se on vain yksi totuus.

Liisamaija on mediansa löytänyt, ja on ihan tyytyväinen. Hän kyllä luottaa mediaan, mutta ei suuria otsikoita repiviin, ihmisten tunteilla revitteleviin iltapäivälehtiin. Eikä Magneettimediaan.

Hän sanoo, että media yleisesti ottaen myötäilee yhteiskunnan kehityskulkuja.

”Oikeistolainen suuntaus on nyt vahvaa. 70-lukulainen eetos on häviämässä. Tilalla on yksilökeskeisyys.”

Helsingissä asuva Liisamaija sanoo lukevansa Helsingin Sanomia, joskus Suomen Kuvalehteä. Hänen vaihtoehtomediansa on Voima.

”Sitä on hauska lukea, koska se antaa Helsingin Sanomiin ja Suomen Kuvalehteen verrattuna erilaisen näkökulman maailmaan.”

Meillä on koossa yhden hengen otos, mutta se peilaa suomalaisten mieltymyksiä aika hyvin. Ylen Taloustutkimuksella teettämän tuoreen Uutisarvostukset-tutkimuksen mukaan Helsingin Sanomiin luottaa 72 prosenttia suomalaisista. Se on kova luku yksittäiselle sanomalehdelle. Vielä hurjempi on Ylen omien uutisten luotettavuus: 92 prosenttia.

Liisamaija ei kuitenkaan erottele Ylen ja MTV:n (69 prosenttia luottaa) uutisia.

”Ne ovat ihan samanlaisia. Yle Femmalla taustoitetaan enemmän, mutta jos katsoo samana päivänä Yle TV1:n ja MTV:n uutiset, jutut eivät painotuksiltaan poikkea.”

 

Klo 9.56

Kahvi herättelee jo meidätkin. Jatketaan kierrosta. Pyydämme haastatteluun ravintovaunuun saapuvan VR:n kategoriapäällikkö Jaana Arvo-Kuparisen. Myös hän luottaa mediaan. Arvo-Kuparisen mielestä median suurin ongelma on viihteellistyminen.

”Jopa Helsingin Sanomat on mennyt iltapäivälehtimäisemmäksi muutamassa vuodessa. Juttujen taso on laskenut. Tabloidiksi vaihduttuaan lehti muuttui kokonaan eri tyyliseksi. Tabloidi vaatii sen, että lehti tehdään kuvituksen ehdoilla”, Arvo-Kuparinen arvioi.

Arvo-Kuparinen sanoo, että Kauppalehti ja Turun Sanomat pitävät laatua yllä.

Kahden haastattelun perusteella matka on alkanut ihan mukavasti. Kritiikkiä tulee, mutta se on rakentavaa eikä varsinaisesti kohdistu luottamukseen. On mukavaa huomata, että ihmiset suhtautuvat rasittavaa katugallupiaan vänkääviin toimittajiin ystävällisesti ja puhuvat ammatistamme lämpimästi.

 

Klo 10.22

Maisema vaihtuu sen, minkä se pelto-Suomessa vaihtuu, mutta suomalaisten ylisukupolvinen luottamus ei. 64-vuotias Jarmo Pöyry sanoo suoraan, että media tekee työnsä hyvin. Hän kertoo lukevansa Hesaria ja Suomen Kuvalehteä sekä katsovansa Ylen uutisia.

Ehkä vähän kriittisempää näkemystä mediasta voisi saada nuoremmilta, jotka ovat kasvaneet aivan eri mediamaailmassa kuin Pöyryn sukupolvi. Vastaan junan käytävällä tulevat 24-vuotiaat Minna Heimonen ja Iiro Karppinen. He ovat samoilla linjoilla Pöyryn kanssa.

”Suomalaisen median luotettavuus on hyvällä tasolla”, Heimonen linjaa.

”Varsinkin jos vertaa Venäjään tai kehittyviin maihin.”

Juna lähestyy jo määränpäätämme. Käydään vielä jututtamassa kahta miestä. Mikko Helme, 57, ja Jorma Islander, 53, kuuluvat pohjoiseen matkustavan Botnian jääpallojoukkueen taustaryhmään.

”Yleisesti ottaen suomalainen media on luotettavaa, mutta ei painettu teksti ole aina totuus. Kun lukee useamman jutun samasta aiheesta, huomaa, että totuus löytyy sieltä väleistä”, miehet sanovat.

”Asuin jonkin aikaa New Yorkissa ja luin The New York Timesia joka päivä”, Islander sanoo.

”Järjettömän hyvä lehtihän se on, muttei sen ja Hesarin luotettavuudessa ole eroa.”

Saavumme hetken kuluttua Tampereelle, sanoo junan automaattinen kuulutus. Aamupäivän junamatkan saldo on tiivistettynä aika odotetun kaltainen: Yleä, Hesaria ja Suomen Kuvalehteä arvostetaan, mutta iltapäivälehtiä arvostellaan.

Vastaukset ovat myös linjassa Ylen ja Taloustutkimuksen tulosten kanssa. Sen mukaan iltapäivälehtiin luottaa vain joka viides lukija. Samassa tutkimuksessa iltapäivälehdet ovat kuitenkin vastaajille tärkein uutislähde ja molemmat tavoittavat verkossa noin kaksi miljoonaa lukijaa viikossa.

Junassa kuultu kritiikki tuntuu epäsuhtaiselta. Ehkäpä matkalaisemme hieman kaunistelivat vastauksiaan Journalistin toimittajille jutellessaan.

 

Klo 11.00

Saavumme Tampereelle. Junamatkan positiivinen tunnelma ja suomalaismediaa kohtaan osoitettu arvostus lämmittävät mieltämme.

Tampereen yliopiston tutkijatohtori Laura Ahva on erikoistunut median yleisösuhteeseen sekä ammattimaisen journalismin ja itsenäisen kansalaistoiminnan yhdistelmiin. Hän tutkii parhaillaan muun muassa Voima-lehden tapaa tehdä osallistuvaa journalismia. Hän sanoo, että jollain tasolla Voiman ja MV-lehden tekemisen taustalla on sama dynamiikka, vaikka tietenkin täysin eri ideologiat.

”Halutaan edistää asioita, jotka eivät tekijöiden mielestä muuten pääse esille.”

Kysymme Ahvalta, onko esimerkiksi rasistinen maahanmuuttovastainen kirjoittelu tuonut mediaa kohtaan tunnettuja epäluuloja enemmän esiin.

”Median kuluttajalla on helposti ulkopuolisuuden tunne suhteessa siihen, miten media asioista kertoo”, Ahva sanoo.

”Jos itsellä on vahva mielipide vaikka maahanmuutosta, koetaan että se oma näkemys ei pääse esiin, ja halutaan ryhtyä tekemään itse. Nyt on alettu tehdä.”

Puhumme myös kerronnan keinoista. Ahva sanoo Tampereen yliopiston taannoisen yleisötutkimusprojektin osoittaneen, että lukijat kyllästyvät helposti rakenteeseen, jossa haastatellaan taviksia, kadunmiehiä, ja pyritään heidän sanomisillaan todentamaan jokin jutulle tärkeä pointti.

Vähän niin kuin tässä jutussa.

”Ihmisillä olisi kova halu luottaa toimittajien asiantuntemukseen”, Ahva sanoo.

”Halutaan että toimittajat nostaisivat itse olennaiset asiat esiin ja hakisivat juttuun parhaat asiantuntijat.”

Myös uutisaiheiden ajankohtaisuutta yleisöt tulkitsevat paljon toimittajia tiukemmin. Toimittajille riittää ajankohtaistamiseen vähän uusi näkökulma. Yleisöt ovat tässä asiassa paljon tiukempia. Uutinen tuntuu vanhalta, jos sen on lukenut jo aiemmin päivällä netistä.

Mutta meidän taviksillamme ei siltikään ollut kovin kriittistä sanottavaa.

”Se on kaikesta huolimatta meidänkin tutkimuksemme mukaan se perushuomio”, Ahva myöntää.

 

Seuraamme liittyy toinen tutkija, muun muassa mediankäyttäjien arkikokemuksia ja sosiaalista mediaa tutkinut Elina Noppari. Hän huomauttaa, että vaikka mediaan sinänsä luotetaan, nimenomaan nettikansan luottamus on voitettava jokaisessa verkon pienyhteisössä erikseen. Niiden hankaluus ja kauneus on siinä, että titteleillä tai toimittajan krediiteillä on niiden sisällä hyvin vähän merkitystä.

”Verkossa elää yhä hakkerikulttuurin arvomaailma, auktoriteettien vastainen vapauden eetos. Vain sillä on väliä, mitä teet kulloisenkin verkkoyhteisön hyväksi. Se, että olet vaikka Ylen toimittaja ei automaattisesti takaa uskottavuutta. Pitää osoittaa pätevyytensä siellä yhteisössä.”

Some-aikakaudesta onkin puhuttu ”kunnioituksen jälkeisenä aikana”. Yksilökeskeinen aika nojaa entistä vähemmän suuriin tarinoihin ja auktoriteetteihin.

MV-lehdessähän salaliittoteoriat elävät vahvasti”, Noppari sanoo.

”Jo verkon rakenne tukee niitä. Yksi linkki johtaa aina toiseen, ei ole lopullista totuutta, vaan kaikilla omansa”

Valtamedioiden kesken on suuria eroja. Kansa ei luota kaikkiin ollenkaan yhtäläisesti. Silti MV-kiihkoilijoille Yle, Hesari, Iltalehti ja Ilta-Sanomat edustavat kaikki samaa mädättäjien salaliittoa.

 

Median uskottavuuden ja luotettavuuden kannalta rasistiöykkäreitä suurempi huolenaihe on kuitenkin toimitusten resurssien kaventuminen. Sillä on taipumusta johtaa yhä laveampaan yleistoimittajuuteen.

”Kaikilla lukijoilla on lempiaiheita, joita he seuraavat, joista he tietävät paljon, ja joista he haluaisivat tietää vielä paljon lisää. Jos siitä aiheesta lukee vähänkään pinnallista tai väärää tietoa, se kyllä ruokkii epäluuloa”, Ahva sanoo.

Noppari huomauttaa, että yleismedian on hankala vastata erikoistumisen ja pirstaloitumisen haasteeseen. Oli kyse sitten vakavista asioista tai vähemmän vakavista, oman asian ekspertit ovat hyvääkin toimittajaa helposti muutaman askeleen edellä.

”Seurasin tutkimustarkoituksessa verkon faniyhteisöjen toimintaa ja erästä Adam Lambertin ja Sauli Koskisen rakkaustarinalle omistautunutta keskustelufoorumia”, Noppari muistelee.

”Aiheen perkaamiseen käytettiin valtavasti aikaa. Kaikki maailman mediat olivat kirjoittajien tarkastelussa vuorokauden ympäri. Kun pariskunnalle tuli sitten Suomessa riitaa, omakin ensireaktioni oli paukata foorumille tarkastamaan, onko Ilta-Sanomat ymmärtänyt omassa uutisessaan kaikki nyanssit, kontekstoinut tapahtumat oikein.”

Erikoistuminen olisi kovaa valuuttaa, mutta vieläkö siihen joku pystyy, me pohdimme.

 

Klo 15.24

Paluumatkalla junan ravintola on ruuhkainen. Kansa on tukalista oloista riippumatta yhä median takana.

Tutkijoiden kanssa jutteleminen on syventänyt kuvaamme siitä, mitä luottamus mediaan tarkoittaa, mutta myös hämmentänyt. 29-vuotiaat Joni Ek ja Janne Korhonen vakuuttavat, että ”kyllä kai mediaan jossain määrin voi luottaa.”

”En usko että valtamediassa on tietoisesti vääriä tietoja”, Korhonen sanoo.

”Jos virheitä on, se on lähinnä toimittajan huolimattomuutta tai perehtymättömyyttä. Eikä kannata ottaa yksittäisen median juttua koko totuutena asiasta.”

Myös Ek ja Korhonen nostavat luottomedioinaan esiin Hesarin ja Ylen. Jälkimmäisen tosin pienellä varauksella.

”Kyllähän siellä aina välillä hirveätä kesäharjoittelijatuubaa on päässyt läpi. Ja klikkausotsikoita. Ei se ehkä ole epäluotettavaa, mutta se on turhaa ja epäolennaista. Jos Yle kalastaa klikkauksia, se häiritsee erityisen paljon, koska sitä pitää laatumediana.”

Miehet ovat huomanneet klikkausotsikoinnin menneen muutaman vuoden sisällä härskimpään suuntaan. Myös toimitusten kiire paistaa joskus läpi, ja lisää epäluotettavuuden tuntua.

”Iltapäivälehtien nettisivuilla on julkaistu täytenä totena vaikkapa satiirisaiteilta referoituja uutisia.”

 

Keskiviikko 2.12.

Reissun aikana puhutaan taas kerran niin paljon MV-lehdestä, että on pakko tarttua härkää sarvista. Laitan viestin vihajulkaisun takana lymyilevälle Ilja Janitskinille, joka ei haastattelua anna vaan julkaisee pyyntömme MV-sivustolla. (Ks. oheinen kommentti.)

Pian Janitskinin tempauksen jälkeen sähköpostissa odottaa kuitenkin myönteinen yllätys: ei vihapostia, vaan asiallinen kirje MV-lehden lukijalta. Kirjoittaja käyttää omaa nimeään. Hän kirjoittaa olevansa keskiluokkainen, keski-ikäinen, keskihintaisella autolla ajeleva suomalainen mies.

”Koen olevani kohtalaisen maltillinen ja suvaitseva henkilö. Viime aikoina olen huomannut ’tarkistavani’ uutisia MV-lehdestä”, hän kirjoittaa.

Hän haluaa kertoa mielipiteensä ja sovimme haastattelun. Mies sanoo olevansa huolestunut Suomen ilmapiiristä. Hän kertoo usein kuullun väitteen, että valtamedia jättää asioita uutisoimatta.

Itsenäisyyspäivän jälkeisenä maanantaina hän kuitenkin peruu lupaamansa haastattelun. Hän perustelee kieltäytymistään sillä, että ”ei halua antaa kasvoja netin vihasivustoille, koska ei vihaa”.

Tavallaan helpottavaa, vihaahan on kuitenkin liikaa. Tavallaan viesti jättää ymmälleen. Mies vaikuttaa ajatelleen asioita, hän kirjoittaa asiallisesti, on selvästi järjissään.

Viestin loppuun hän liittää linkin MV-tason vainoharhaista vihanlietsontaa tykittävälle Ylewatch -sivustolle.

Luetuimmat nettisivustot viikolla 48/2015

1. Ilta-Sanomat, 6 250 000

2. Iltalehti 5 641 000

3. Yle 4 202 000

4. Helsingin Sanomat 3 568 000

5. MTV 3 552 000

6. Suomi24 1 718 000

7. Taloussanomat 1 549 000

8. Tori.fi 1 538 000

9. Kauppalehti 1 077 000

10. Foreca.fi 999 000

11. Nelonen Media 865 000

12. Oikotie.fi 839 000

13. Vauva.fi 809 000

14. Aamulehti 744 000

15. Uusi Suomi 686 000

16. Fonecta 686 000

17. Stara.fi 628 000

18. Telkku.com 604 000

19. Bauer Media 602 000

20. MV-lehti 582 000

Lähteet: TNS Metrix, Oindex.

Luvut ovat selainkäyntejä eli sivulla vierailleiden laitteiden määriä. Lista on suuntaa antava. TNS:n ja Oindexin luvut eivät ole täsmälleen vertailukelpoisia.

Haloo, onko MV-lehdessä!!??

Viime aikoina ennen kaikkea MV-lehti on pitänyt yllä kuvaa siitä, että ”kansa” ei enää luota valtamediaan, koska valtamedia ”vaikenee” maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden aiheuttamista ongelmista, islamisaatiosta ja sen sellaisesta.

Osittain kyse on näköharhasta. MV-lehti ei edelleenkään edusta kuin räyhähenkistä vähemmistöä.

Lehden lukijamäärä on totta kai suuri. Viikolla 48 sivulla kävi noin 582 000 eri selainta (ks. oheinen taulukko).  MV-lehti on samaa kokoluokkaa Staran, Telkku.comin, Uuden Suomen ja Kalevan kanssa. Isoimmat valtamediat keräävät siihen verrattuna noin kymmenkertaisesti käyntikertoja.

Halusimme tätä juttua varten kysyä MV-lehden taustahahmo Ilja Janitskinilta, mitä hän ajattelee lehtensä asioista ja sen asemasta suomalaisessa mediakentässä, sekä toisaalta siitä, miten valtavan paljon suomalaiset ennen kaikkea Yleen ja Hesariin luottavat. Kirjoitin Janitskinille alustavan tiedustelun ensin Facebookissa, sitten sähköpostilla:

”Olisiko MV-lehden taustavoima Ilja Janitskinia mahdollista haastatella Journalistiin esimerkiksi puhelimitse?  Teen lehteen juttua siitä, mihin medioihin suomalaiset luottavat ja miksi. Haluaisin kysellä, mitä itse ajattelette MV-lehden suosion syistä, sen asemasta suomalaisessa mediakentässä ja lehtenne tulevaisuudennäkymistä.”

Tiedustelua pitemmälle haastattelussa ei päästy, sillä Janitskin kirjoitti omat vastauksensa MV-tyyliin aggressiivisesti muotoiltuun juttuun oman lehtensä sivuille.

”Kun muistetaan teidän edellinen valheellinen juttu koskien MV:tä, niin pidättäydyn vastaamaan omilla sivuillani, ettet pääse taas manipuloimaan ja valehtelemaan jutussasi”, MV:n sivuilla lukee. MV:n jutun ohessa on julkaistu oma yhteydenottoni yhteystietoineen.

Janitskin kuitenkin vastaa jutussaan alustaviin kysymyksiini.

”Suosion syy löytyy siitä, että mediaa tehdään lukijoita varten, eikä niin kuin ’Teillä’ on tapana, että lukijat ovat medioita varten”, hän kirjoittaa.
”Asema mediakentässä on vakiinnutettu juuri nyt, taistelemme TOP 5 -paikoista mitä tulee uutismedioihin, sen todistavat lukijaluvut.”

Viidenneksi oheisessa taulukossa sijoittuvalla MTV:llä on kuusi–seitsemän kertaa enemmän kävijöitä kuin MV:llä. Janitskin uskoo kasvuun.

”Tulevaisuudennäkymät ovat loistavat. Mikäli saamme budjettia kasaan ja palkattua ammattilaisia taloon, olemme Suomen ykkösmedia yksi kaunis päivä. Rakennamme siis riippumatonta mediataloa, emme vain yhtä julkaisua.”



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta