Valokuvaaja Liisa Huima on arastellut autolla ajamista Helsingissä. Nyt hän on aloittamassa ”kertausharjoitukset” tavoitteenaan tehdä kuvauskeikat autolla.

Kangistuneet kaavat uusiksi

JOURNALISTI
17.12.2015

Manu Marttinen, teksti
Heli Saarela, kuva

Liisa Huima sai liiton aloittamasta uravalmennuksesta piristettä uralleen.

Liisa Huima, 39, on toiminut opiskelujen ja erilaisten hanttihommien ohella valokuvaajana yli 14 vuotta. Viime vuosina häntä on vaivannut tunne siitä, että omat luutuneet ajattelumallit rajoittavat ammatissa kehittymistä.

Huima hakeutui Journalistiliiton järjestämään uravalmennukseen, jonka pilottihanke toteutettiin lokakuussa. Valmennukseen pääsi 20 Journalistiliiton jäsentä eri ammattiryhmistä eri puolilta Suomea.

Huima on pitkään ajatellut kirjoittaa, mutta ei ole tehnyt asialle mitään.

”Olen miettinyt, että toimittajat eivät ehkä pidä siitä, että valokuvaajat rupeavat kirjoittamaan. Olen muutenkin miettinyt liikaa sitä, mitä muut odottavat minun tekevän”, Huima sanoo.

Hän haluaa myös uskaltautua ajamaan autolla Helsingissä ja oppia käyttämään tietokoneohjelmia aiempaa monipuolisemmin.

 

Lokakuussa järjestettyyn uravalmennukseen haki yhteensä 47 SJL:n jäsentä. Valitut jaettiin asiakkaiksi kahdelle eri uravalmennuspalveluita tarjoavalle yritykselle.

Journalistiliiton valtuusto päätti 10. joulukuuta, että uravalmennusta jatketaan myös ensi vuonna. Liitto ostaa uravalmennusyritys UP Partnersilta puhelin- ja verkkovalmennusta sisältävän kokonaisuuden 150 liiton jäsenelle. Palvelu maksaa liitolle 40 000 euroa. Liiton jäsenelle palvelu on ilmainen.

Liiton koulutusasiamies Nina Porra sanoo, että palvelu on osa liiton uudistumisprosessia.

”Olemme kuulostelleet jäsenistön tarpeita, ja haluamme vastata niihin konkreettisilla uusilla palveluilla. Tämä on yksi niistä”, Porra sanoo.

Porran mukaan valmennus sopii kaikille, jotka haluavat kirkastaa ammatillista identiteettiään ja kaipaavat tukea esimerkiksi paremman työhakemuksen laatimiseen.

Liisa Huima pettyi aluksi valmennukseen. Hänelle selvisi, että pääosa valmennuksesta koostuu omatoimisesta tekemisestä. Kukaan ei ole tullutkaan sanomaan, mitä pitäisi tehdä. Tärkein vaihe oli perusteellisen kartoituksen tekeminen, jonka jälkeen hän kävi keskustelut uravalmentajan kanssa. Sessioita on kolme, jotka kestivät yhteensä noin kaksi tuntia.

Lopulta Huima oivalsi, että asiat pitää konkretisoida ja muutokset pitää tehdä heti.

”Sorrun usein ajattelemaan, että asiat ehtii tekemään joskus myöhemminkin. Valmentaja kehotti konkreetisoimaan ideat paperille. Esimerkiksi jos haluan ryhtyä kirjoittajaksi, minun pitää hankkia nauhuri”, Huima sanoo.



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta