Kunnian kysymys

Kansalaisen kunnia koetuksella

 

Vuonna 2014

poliisille tehtiin yli 5 000 ilmoitusta kunnianloukkausrikoksista. Vuonna 1996 jätettiin noin 1 800 ilmoitusta.

Kasvua selittää erityisesti somekanavissa tapahtuva kunnianloukkaus.

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen ehdotti syyskuussa 2014, että kunnianloukkaus poistettaisiin rikoslaista ja tapaukset käsiteltäisiin sovittelumenettelyllä. Esitys ei ole oikeusministeriön lainvalmisteluosaston valmistelussa.

JOURNALISTI
26.11.2015

Manu Marttinen, teksti
Heli Saarela, kuvankäsittely

Toimittajat Paula Sallinen ja Anne Pennanen kirjoittivat vakavista seksuaalirikoksista tuomitusta miehestä ja päätyivät itse oikeuteen syytettyinä yksityisyyden ja kunnian loukkauksista.

Freelancetoimittaja Paula Sallinen sai joulukuussa 2012 Seuran toimituspäälliköltä Ari Korvolalta toimeksiannon. Korvola pyysi Sallista kirjoittamaan Seuraan jutun, jossa selvitettäisiin seksuaalirikoksista pitkään vankeusrangaistukseen tuomitun malli- ja viihdebisneksessä toimineen Tero Erosen rikosvyyhdin taustoja.

Sallinen ryhtyi toimeen heti vuodenvaihteen jälkeen. Helmikuussa 2013 Seurassa ilmestyi juttu otsikolla Kaunottaret ja pitkä piina.

Erosen pitkä tuomio ja rikosten karmivat yksityiskohdat olivat nousseet laajasti julkisuuteen jo marraskuussa 2011 ja uudelleen kesällä 2012, kun Erosta vastaan nostettiin lisää syytteitä Helsingin käräjäoikeudessa.

Eronen tuomittiin 13 vuodeksi vankeuteen muun muassa törkeistä raiskauksista, raiskauksista ja törkeästä ihmiskaupasta. Hovioikeus alensi tuomiota 10,5 vuoteen heinäkuussa 2013.

Yksi tapauksesta uutisoinut viestin oli Rikos-lehti, Aller Median julkaisema erikoisjulkaisu, jonka päätoimittajana oli Anne Pennanen. Lehti ei enää ilmesty.

Kesäkuun lopulla 2012 ilmestyneessä Rikos-lehden numerossa 1/2012 kerrottiin Erosen jo 1990-luvulla alkaneesta rikoskierteestä ja käynnissä olleesta oikeudenkäynnistä otsikolla Lukuisia raiskauksia ja ihmiskauppaa.

 

Marraskuussa 2015 toisilleen entuudestaan tuntemattomat toimittajat päätyvät Helsingin rautatieaseman vieressä sijaitsevaan ravintola Vltavaan juomaan viiniä. Sitä menikin kertaheitolla pari pulloa, koska oli tarvetta ”hieman nollata”. Toimittajat olivat juuri istuneet yhteensä kuusi tuntia Helsingin käräjäoikeudessa syytettyinä kunnianloukkausrikoksista.

Sallinen kertoo, että oikeuden istunnon piti olla pikkujuttu, mutta se kestikin molempien syytettyjen osalta kolme tuntia.

”Ennen oikeudenkäyntiä minua rupesi jännittämään, että olenko nyt riittävän hyvin valmistautunut. Mietin myös, ovatko Eronen ja hänen asianajajansa keksineet jotain nerokasta, mutta eivät he olleet. En kuitenkaan koskaan pelännyt sitä, että mitä jos minut sittenkin tuomitaan tai että olenko sittenkin tehnyt jonkun rikoksen”, Sallinen sanoo.

Toimittajien lisäksi syytettynä oli myös Seuran silloinen päätoimittaja Saija Hakoniemi. Hän ei halua kommentoida tapausta.

Seiskan entinen päätoimittaja Marko Petäjäjärvi sai myös haasteen, mutta Eronen luopui syytteistä häntä vastaan, kun ilmeni, ettei Petäjäjärvellä ollut vastuuta Rikos-lehdestä.

 

Vuonna 2011 vankeuteen tuomittu Eronen oli tehnyt Seuran ja Rikos-lehden jutuista tutkintapyynnön poliisille, mutta Helsingin syyttäjävirasto päätti esitutkinnan lopettamisesta joulukuussa 2014.

Syyttäjän päätöksen jälkeen Eronen haastoi toimittajat oikeuteen. Eronen syytti Pennasta yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sekä törkeästä kunnianloukkauksesta ja Sallista ja Hakoniemeä törkeästä kunnianloukkauksesta.

Eronen vaati toimittajilta yhteensä 26 000 euron korvauksia henkisistä kärsimyksistä.

Täysin yllätyksenä Erosen jatkotoimet eivät tulleet. Sallinen kertoo poliisin varoittaneen, että ”sinua tullaan varmasti syyttämään jostakin”.

Sallinen pyysi ja saikin Korvolalta kirjallisen lupauksen, että lehti kattaa mahdollisten oikeustoimien kustannukset. Se kannatti, sillä helmikuussa 2015 haastemies toi postia.

”Aluksi säikähdin, mutta sitten ajattelin, että onhan tämä rikostoimittajalle aika mielenkiintoista”, Sallinen sanoo.

Pennanen ihmettelee, että haastemies ilmestyi toimitukseen vasta lähes kolme vuotta jutun ilmestymisen jälkeen.

”Täysin turhaa ajan haaskausta sekä minulta, juristilta että käräjäoikeudelta. Tuonkin ajan ja rahan olisi voinut käyttää toisin”, Pennanen sanoo.

Mikä Erosta loukkasi niin paljon, että hän haastoi toimittajat oikeuteen? Tuomioasiakirjojen mukaan Erosen yksityiselämää loukkasivat Rikos-lehden jutussa tiedot, joiden mukaan hänen puolisonsa oli jättänyt avioerohakemuksen ja että Erosella oli ollut pitkäaikainen venäläissyntyinen naisystävä.

Näiden tietojen kertominen ”on ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa ja kärsimystä loukatulle ja häneen kohdistuvaa halveksuntaa”. Tietoja ei olisi myöskään saanut kertoa, koska ”Eronen ei halunnut tuoda kyseisiä seikkoja julkisuuteen”.

Oikeus oli toista mieltä. Tuomion johtopäätösten mukaan Erosen avioerosta ja venäläisestä naisystävästä sai kertoa, koska Eronen ja naisystävä olivat molemmat syytettyinä artikkelissa käsitellyssä rikosasiassa, mikä kavensi heidän yksityisyydensä suojaa.

Törkeänä kunnianloukkauksena Eronen piti Rikos-lehdessä julkaistuja tietoja, joiden mukaan Eronen oli syytteessä seksuaalirikoksesta, josta todisteena oli videotallenne. Käräjäoi- keus ja hovioikeus hylkäsivät aikanaan kyseiseen videoon liittyvät syytteet ja julistivat videon ja oikeudenkäyntiasiakirjat salaisiksi.

Oikeus kuitenkin katsoo, että Pennanen oli saanut lähteiltään riittävät tiedot, jonka perusteella hänellä ”on ollut vahvoja perusteita pitää esittämiään tietoja totena”.

Sanoman asianajajana vuodesta 1990 lähtien toiminut Markku Hiekkala tutustui Journalistin pyynnöstä tuomioasiakirjoihin.

Hiekkala pitää video-asiaa juridisesti koko tuomion pääkohtana, koska Pennanen ei ole nähnyt videota, vaan hänellä oli siitä vain lähteeltä saadut tiedot. Hiekkala sanoo, että tämän syytekohdan kaatuminen perustuu siihen, että kirjoitus ei täytä kunnianloukkausrikoksen yhtä tärkeää tunnusmerkkiä: tahallisuutta.

”Toimittajalla ei ollut perusteita kyseenalaistaa näistä tietoja. Tätä kautta on päädytty siihen, että kunnianloukkauksen edellytyksenä oleva tahallisuus puuttuu”, Hiekkala sanoo.

Syytettyjen toimittajien asianajaja Jussi Haara muistuttaa, että Erosen syyksi oli luettu myös muita seksuaalirikoksia, joiden todisteina oli ollut dvd-tallenteita.

”Vaikka tähän lehtiartikkeliin liittyy videon osalta sekaannus, ei toimittajan menettelyä voitu pitää tahallisena”, Haara sanoo.

 

Seuran jutussa Erosen kunniaa loukkasi se, että häntä kutsuttiin Lerssi-Eroseksi ja Porno-Eroseksi. ”Vastaajat ovat näin kohdistaneet Eroseen halveksuntaa, joka on omiaan aiheuttamaan vahinkoa ja kärsimystä loukatulle”, rangaistusvaatimuksessa todetaan.

Oikeudessa Eronen kertoi tarkemmin, millaista kärsimystä ja vahinkoa lehtijutuista aiheutui hänelle, mutta tämä osa oikeuden istunnosta julistettiin salaiseksi.

Lisäksi Eronen piti juttua loukkaavana ja valheellisena, koska siinä kirjoitettiin, että ”nuorten naisten unelmat pirstoutuivat säännöllisesti” tai että ”mallipomo sai touhuta likaisia bisneksiään vuosikymmeniä”.

Rangaistusvaatimuksen mukaan ”rikoksella on aiheutettu Eroselle suurta kärsimystä ja erityisen suurta vahinkoa ja rikosta on pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä, koska se on olennaisesti haitannut myös Erosen liiketoimintaa.”

Oikeus ei vakuuttunut Erosen näkemyksistä. Se perusteli syytteiden kaatumista muun muassa sillä, että termit Lerssi- ja Porno-Eronen olivat malli- ja ohjelmatoimistopiireissä Erosesta käytettyjä nimityksiä, eivätkä Sallisen keksimiä. Myöskään jutun muut tiedot eivät olleet miltään osin valheellisia tai muuten loukkaavia, oikeus toteaa.

Jussi Haara muistuttaa, että Erosen omat rikokset ja niiden vakavuus painoivat myös oikeuden päätöksessä.

”Käsiteltäessä tämänkaltaista rikosasiaa lehdessä, on sallittua käyttää melko voimakkaitakin ilmaisuja ilman, että siinä loukataan kirjoituksen kohteen kunniaa”, Haara sanoo.

Tuomion johtopäätöksissä todetaan myös, että kunnialoukkausrikosten tarkoittamaa suojaa ei voida antaa Eroselle sellaista maineenmenetystä vastaan, joka johtuu häneen omista rikoksistaan.

Hiekkala muistuttaa tuomion perusteluissa mainitusta EIT:n linjauksesta vuodelta 2005. Sen mukaan rikos ei ole yksityisasia ja vakaviin rikoksiin syyllistyneen täytyy kestää melko kovaakin kritiikkiä, kun hänen tekemisistään uutisoidaan mediassa.

”Kun rötöstelee, pitää varautua julkisuuteen. Tämä on tärkeä asia sananvapauden kannalta. Jos joku asia koetaan yhteiskunnan kannalta merkitykselliseksi, on enemmän median velvollisuus kuin oikeus kirjoittaa siitä. Huomiota herättävät törkeät rikosasiat ovat tällaisia”, Hiekkala sanoo.

Hiekkala ihmettelee, että Eronen lähti ajamaan asiaa syyttäjän kielteisen päätöksen jälkeen. Hän ei olisi suositellut kannetta omalle asiakkaalleen.

”Ei kukaan sananvapausjuristi olisi tätä juttua lähtenyt ajamaan edes palkkion toivossa. Lainsäädännön ja oikeuskäytännön kannalta on tehty harkintaa sellaiselta asteelta, joka ei vastaa tämän päivän EIT:n tai Korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöä. Tässä on lähdetty rahastamaan”, Hiekkala sanoo.

Journalisti pyysi Erosen asianajalta kommenttia, mutta hän ei reagoinut haastattelupyyntöön.

 

Kaikki syytteet toimittajia vastaan kaatuivat. Helsingin käräjäoikeus määräsi Erosen maksamaan Aller Median ja Otavamedian oikeudenkäyntikuluja yhteensä 10 500 euroa. Lisäksi Erosen maksettavaksi määrättiin Sallisen matkakuluja 80 euroa ja korvauksia ansionmenetyksistä 480 euroa.

Toimittajat kertovat, että oikeuden päätös oli täysin odotettu, mutta viime keväänä alkanut oikeusprosessi oli silti raskas.

”Olin todella helpottunut, sillä tuomion odotteluun meni kaksi viikkoa ja siinä ajassa ehtii käydä kaikenlaisia vaihtoehtoja läpi”, Pennanen sanoo.

”Olin helpottunut, vaikka tulos oli odotettu. En olisi voinut kuvitellakaan muunlaista oikeuden päätöstä kuin että syytteet hylätään”, Sallinen sanoo.

Kansalaisen kunnia koetuksella

 

Vuonna 2014

poliisille tehtiin yli 5 000 ilmoitusta kunnianloukkausrikoksista. Vuonna 1996 jätettiin noin 1 800 ilmoitusta.

Kasvua selittää erityisesti somekanavissa tapahtuva kunnianloukkaus.

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen ehdotti syyskuussa 2014, että kunnianloukkaus poistettaisiin rikoslaista ja tapaukset käsiteltäisiin sovittelumenettelyllä. Esitys ei ole oikeusministeriön lainvalmisteluosaston valmistelussa.

Toimittajat harvoin syytettyinä kunnianloukkausrikoksista

Toimittajia vastaan nostetut kunnianloukkaussyytteet ovat hyvin harvinaisia. Määrä on laskenut tasaisesti vuoden 2005 jälkeen, jolloin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi Suomelle nuhteita sananvapaustuomiosta.

Sanoman asianajajana yli 25 vuotta toiminut Markku Hiekkala sanoo, että vielä 1990-luvulla ja 2000-luvun alkuvuosina mediatalot saivat säännöllisesti uhkauksia tutkintapyynnöistä ja oikeustoimista. Hän kertoo hoitaneensa Sanoma-uransa aikana satoja tapauksia.

”Oli hyvin tavanomaista lehtitaloille, että viikoittain tuli kirjeitä, joissa vaadittiin vahingonkorvauksia. Tai sitten tehtiin rikosilmoituksia”, Hiekkala sanoo.

Myöskään poliisi ei saa juurikaan toimittajista tehtyjä rikosilmoituksia, jotka koskisivat kunnianloukkausta. Viiden viime vuoden aikana poliisille on tehty vain 11 tutkintapyyntöä, joissa toimittajan on ilmoitettu syyllistyneen rikoslaissa määriteltyihin kunnianloukkaus- tai päätoimittajarikoksiin. Luku sisältää kaikki ne rikosilmoitukset, joihin poliisi on kirjannut epäillyn ammatiksi toimittajan ja rikosnimikkeeksi kunnianloukkauksen.

Yleisen syyttäjän pöydälle toimittajista tehty tutkintapyyntö päätyy myös ani harvoin. Helsingin syyttäjänviraston syyttäjänä työskennellyt Jenni Korvenmaa sanoo, että toimittajia vastaan nostettuja tapauksia oli vielä viime vuosikymmenellä huomattavasti, mutta tapausten määrä laski nopeasti EIT:n antamien nuhteiden takia.

Korvenmaa arvioi, että myös Julkisen sanan neuvoston toiminta on vaikuttanut osaltaan kehitykseen.

”Jos JSN:ltä tulee kannanotto johonkin asiaan, se saattaa vaikuttaa syyteharkintaan ja esitutkinnan loppuunsaattamiseen sekä osapuolten väliseen sovinnon löytymiseen”, Korvenmaa sanoo.

Manu Marttinen



6 2020
Arkisto

Ylen heikentäminen ei ratkaise kaupallisen median ongelmia

Kaupallista mediaa ei tueta toiveilla euroista vaan ihan oikeilla euroilla, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Kun kyse on elämästä ja kuolemasta, päättäjille ei voi antaa työrauhaa

”Kotona pelkäävälle ihmiselle toimittajasta tulee kirjaimellisesti elintärkeä. Tappavan pandemian aikana kysymykset ovat perimmäisiä”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Suunnittelet kolumnin kirjoittamista, Tomi Einonen

MTV Uutisten vastaava päätoimittaja keskustelee alaistensa kanssa, kun haluaa saada yhteiskunnalliset näkemyksensä esille.

Verkosta tuli suomalaisten tärkein uutislähde

Sanomalehtien verkkosivut ohittivat televisiolähetykset suomalaisten ykkösuutislähteenä. Verkkouutiset luetaan aiempaa useammin älypuhelimella, kertoo kansainvälinen tutkimus.

Oletko käynyt Terveydenvoinnin laitoksella?

”Yhdysrakenteet vaikuttavat joskus leviävän paikkoihin, joissa alkaa tuntua, ettei kirjoittaja enää lainkaan tiedä sääntöjen perusteita”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vad väljer just du bort från historien?

”Låt den där ena reportern göra en lite större grej på sin idé, trots att det inte direkt har att göra med pandemin. Historien tackar”, skriver Liselott Lindström.

Black isolla B:llä

”Keskustelu epätasa-arvosta ja rasismista on kuumentunut monissa amerikkalaistoimituksissa”, kirjoittaa Juha Rekola.

Syksyllä voi taas keskittyä työnhaun sijaan opiskeluun

Journalistiliiton suositus kesätyöntekijöiden rekrytoinnin aikataulusta on saamassa jatkoa, kirjoittaa Laura Forsén.

Uutismies ja kupletisti

Kuolleita: Toimittaja Janne Linnovaara 15. 6. 1970 Jämsänkoski – 28. 5. 2020 Helsinki

Porilainen monilla mausteilla

Kuolleita: Toimittaja Juha-Pekka Lammi 28. 8. 1953 Pori – 13. 4. 2020 Tampere

Asiantunteva toimittaja tallensi piano- ja urkumusiikkia

Kuolleita: Musiikkitoimittaja Leena Santalahti 21. 2. 1943 Heinola – 23. 5. 2020 Espoo

Energinen kirjallisuuden kääntäjä

Kuolleita: Suomentaja Tarja Roinila 27. 1. 1964 Jyväskylä – 19. 5. 2020 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta