Tästä eteenpäin. Elokuussa voimaan tuleva uusi opetussuunnitelma vauhdittaa digitaalisen oppimateriaalin kehitystä. Mari Rakkolaisen kädessä olevaa lukion äidinkielen kirjaa saa jo nyt painettuna ja digitaalisena, mutta ”uuden opsin” myötä digikirja paranee muun muassa interaktiivisilla tehtävillä.

Kansien ja ruudun välissä

JOURNALISTI
26.11.2015

NIna Erho, teksti
Heli Saarela, kuva

Mari Rakkolaisella on hektiset ajat. Vuodenvaihteessa valmiina pitää olla uutta oppimateriaalia diginä ja printtinä.

Oppimateriaalien tuottaja Mari Rakkolaisen työssä kulminoituu tänä syksynä tutun kuuloinen muutos: digi tulee vauhdilla, mutta samaan aikaan päivitetään printtiä.

”Työ on lisääntynyt ja teknistynyt valtavasti”, Rakkolainen sanoo.

Digitaalisesta oppimisesta on intoiltu paljon, mutta vielä viime vuonna sähköisten julkaisujen osuus oli alle viisi prosenttia oppikirjojen kokonaismyynnistä. Siltä osin kun kysyntää on jarruttanut tarjonnan puute, tilanne muuttuu nyt. Elokuussa voimaan tuleva uusi opetussuunnitelma painottaa digiä, ja kustantamot urakoivat materiaalia sen mukaan.

Alalla on joitakin diginatiiveja kustantajia, mutta perinteisissä taloissa printin päälle tuleva digi lisää hallinnoitavien nimikkeiden määrää. Uusien järjestelmien testaaminen ja opettelu vie aikaa. Osaksi työprosessia ovat tulleet koodaajat, joiden osaaminen on kallista ja haluttua.

”Lisäksi osa sisällöistä pitää copypasteta sähköiseksi ennen kuin saamme kaikki kirjailijat koulutettua digimaailmaan.”

Otavan oppimateriaalien kustannusjohtaja Teuvo Sankila sanoo, että kustannustoimittamisen muutokseen on yritetty valmistautua panostamalla sisäiseen koulutukseen jo parin vuoden ajan.

”Uuden tekniikan lisäksi pitää hahmottaa, millaista on toimiva digitaalinen pedagogiikka. Tarkoitus ja toive tietenkin on, että sisältö syntyisi eri kanaviin yhdellä työllä.”

Osaltaan digitalisoinnin vauhtiin vaikuttavat opettajien mieltymykset, kuntien resurssit ja se, kuinka toimivia standardeja alan toimijat saavat aikaan. Suomen Kustannusyhdistys on toivonut valtiolta kansallista tunnistautumista, jonka avulla oppilas näkisi kaikki sähköiset aineistot kerralla ja opettaja voisi seurata niillä työskentelyä.

”iPadien hankkiminen kouluun ei riitä, vaan digitaalisuuden anti opetukselle pitää miettiä ja koko teknisen polun pitää toimia. Kun materiaalin löytäminen ja käyttäminen on helppoa, sitä hankitaan”, Sankila sanoo.



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta