Lukijoilta

JOURNALISTI
5.11.2015


Journalistin lukijat ottavat kantaa.

Yt-neuvotteluiden sivustakatsoja

Yt-neuvottelut. Eihän niistä kukaan tykkää.

Tässä ei ole mitään henkilökohtaista, firman puolelta sanotaan, mutta kyllä se tietenkin aika hemmetin henkilökohtaiselta potkut saavasta henkilöstä tuntuu. Nykyään pomot kai sentään älyävät olla sanomatta irtisanomiskuoren ojentamisen yhteydessä, että tämähän voi hei olla sinulle mahdollisuuskin.

Katselin juuri sivusta Sanoman yt-menettelyt ja niiden irtisanomiset. Ensin moni tosi hyvä työntekijä pelkäsi työnsä puolesta viikkokausien ajan. Sitten moni sai lähteä. Näiden viikkojen ajan minä, ttt-työntekijä, tulin töihin, naputin uutisia Hesarin verkkosivulle ja seurasin huolestuneena työtovereiden synkkenevää tunnelmaa.

Muutama vuosi aiemmin olin lähes samassa tilanteessa Otavamediassa. Kahdeksan miljoonan euron voitto kuulosti minusta suurelta, mutta omistajista pieneltä, ja yt-rumba pantiin käyntiin. Osastoja pantiin yhteen ja porukkaa pihalle. Istuin mukana yt-infoissa, mutta silti Seuran määräaikaisena työntekijänä seurasin tavallaan ulkopuolisena vierestä, kun työkaverit purkivat vitutustaan ja pelkojaan käytävillä.

Sekä Sanomalla että Otavamedialla yritin asettua työkavereiden asemaan. Joillakin oli asuntolaina, toisilla pieniä lapsia, joillakin molemmat. Minulla ei, mutta silti tein parhaani eläytyäkseni heidän asemaansa.

Ja sitten on vielä se ammatti-identiteetti. Moni pelkää, että jos ei ole enää jonkun tietyn julkaisun toimittaja, ei ole oikein kukaan. Että on vain joku Teppo Työtön, joka nyt haravoi päivisin asuntovelkaisen omakotitalonsa pihaa. Pelkää, vaikka moni työssä ollessaan nimenomaan haaveilee oravanpyörästä lähtemisestä.

Vaikka mikäs minä olen sanomaan. En tiedä, minkälaista on pelätä menettävänsä vakituisen työnsä.

Olen 37-vuotias, eikä minulla koskaan ole ollut vakituista, kokopäivätoimista työtä. On ollut vain määräaikaisia tai osa-aikaisia duuneja. Lisäksi on kaikenlaista free-silppua.

En ole kokenut vakityön ihanuutta enkä yt-neuvotteluiden kamaluutta, mutta epävarmuudesta minulla on paljon kokemusta: entä jos ttt-vuoroja ei enää tarjotakaan? Entä jos avustamani lehdet eivät enää ostakaan juttujani? Entä jos määräaikaista osa-aikaisuuttani ei enää jatketakaan?

Pohdin näitä kysymyksiä usein, mutta en enää ahdistuneena, kuten vielä pari vuotta sitten. Olen oppinut syleilemään silpusta muodostuvaa todellisuutta. Ehkä en koskaan päädy vakiduuniin, mutta voi myös olla, etten koskaan saa yt-kenkää.

Jukka Vuorio

Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja ja kissanomistaja.



4 2020
Arkisto

Lomauttaminen koronakiireen keskellä on moraalitonta, mahdollisesti jopa laitonta

Näyttää siltä, että moni mediayritys on ilmoittanut lomautuksista ja käynyt yt-neuvottelut ”varmuuden vuoksi”. Aikeissa on paljon moraalitonta ja mahdollisesti myös laitonta, kirjoittaa Maria Pettersson.

Tuomas Peltomäki työskentelee nyt kotonaan Hyvinkäällä. Seurana Nuka-koira.

Kollegan haastatteleminen on parasta journalismia, Tuomas Peltomäki

Nyt-liitteen esimies tietää, ettei Twitterissä selviä hengissä, ellei osaa näytellä tyhmää.

Mitt i vårt livs största story

”Det som händer ställer journalisten i svår position. Vi vinner ingenting på att skapa oro, men är trots allt satta till att granska makten, att ställa våra frågor i en situation där entydlig forskning saknas”, skiver Mikaela Löv.

Näin tehdään valaistus elokuvaan

Elokuvan valaistus on tarkkaa sunnittelua. Matleena Kuusela kertoo, miten työ eteni kesällä ensi-iltansa saavan Eden-elokuvan kohdalla.

Porsastelu päätyy joskus uutisiinkin

”Asiallisen uutistyylin ammattilaisillakin tuntuu olevan sisimmässään sokea piste yksittäisille värittyneille sanoille”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Uutismies jakoi ympärilleen hyvää mieltä

Kuolleita: Toimittaja Jussi Salokorpi 2.3.1964 Vaasa – 23.3.2020 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta