Näkymätön näkyväksi. Katja Tähjä ja Kaisa Viitanen tekevät Paperittomat-kirjansa jatkoksi Karkotetut-kirjan.

Ääni karkotetuille

Katja Tähjä ja Kaisa Viitanen

Kaisa Viitanen on reportaaseihin erikoistunut freetoimittaja. Hän työskenteli 11 vuotta Me Naisissa, mutta irtisanoutui vuonna 2009 ja muutti neljäksi vuodeksi Hollantiin.

Katja Tähjä on Viitasen kanssa pitkään työskennellyt freekuvaaja. Tähjä valmistui valokuvataiteen maisteriksi vuonna 2011. Lopputyö oli Tähjän ja Viitasen tekemä Paperittomat-kirja.

Paperittomien jatko-osa Karkotetut julkaistaan syksyllä 2016. Viitasen ja Tähjän äitiyslomien takia kirjan tekoon ovat osallistuneet myös valokuvaaja Laura Oja sekä toimittajat Anne Ignatius ja Johanna Kippo.

JOURNALISTI
5.11.2015

Janne Salomaa, teksti
Cata Portin, kuva

Valokuvaaja Katja Tähjä ja toimittaja Kaisa Viitanen päättivät selvittää, mitä tapahtuu EU-maiden karkottamille siirtolaisille.

Näkymättömien tekeminen näkyviksi. Se oli toimittaja Kaisa Viitasen ja valokuvaaja Katja Tähjän ajatuksena vuonna 2010 julkaistussa Paperittomat-kirjassa. Siinä he kertoivat 21 ilman oleskelulupaa elävän siirtolaisen tai heidän perheensä tarinan.

Tehdessään Paperittomia työpari sai kirjaidean vieläkin näkymättömästä aiheesta: siitä, mitä tapahtuu EU-maiden karkottamille siirtolaisille.

”Heistä ei oikein kukaan tiedä. Kansalaisjärjestöjen yhteys katkeaa palautukseen, ja poliisien vastuu loppuu lentokentälle”, Viitanen kertoo.

Siksi suomalaisjournalistien ei ollut helppoa löytää haastateltavia ensi syksynä ilmestyvään Karkotetut-kirjaan. Paperittomia tehdessä tulleet kontaktit kuitenkin auttoivat, ja nyt kaksikolla on koossa 13 tarinaa karkotuksista.

Työpari seuraa tarkasti uutisia EU-maiden mahdollisista pikakäännytyksistä.

”Jos pikakäännytyksiä tehdään, kirjaan saattaa tulla vielä tarina sellaisesta”, Tähjä sanoo.

 

Karkotettujen teko alkoi vuonna 2012 Irakista. Viitanen ja Tähjä tapasivat Ruotsin karkottaman kuusihenkisen perheen.

”Kolme lapsista oli syntynyt Ruotsissa, ja isä työskenteli leipurina. He eivät saaneet turvapaikkaa. Yhtenä iltana poliisi rynnäköi sisään ja pakotti perheen mukaansa”, Tähjä kertoo.

Karkotettujen tekijät ovat käyneet myös Turkissa, Kosovossa, Ugandassa, Ghanassa ja Filippiineillä. Viitanen ja Tähjä haluavat näyttää, että karkotetut ovat samanlaisia kuin Euroopassa syntyneet. He ovat käyneet töissä, maksaneet veroja ja soveltaneet pohjoismaisia lastenkasvatusmalleja.

”Siirtolaisia on helppo demonisoida mediassa, mutta kun antaa heidän itse jakaa arkeaan lukijalle, samaistuminen on helpompaa”, Viitanen sanoo.

”Moni saattaa luulla, että karkotetut ovat jopa rikollisia. Näinhän ei ole. He eivät vain sopineet Euroopan maiden jäykkiin lupakategorioihin”, Tähjä lisää.

Esimerkkinä he mainitsevat nuoren ghanalaisen naisen, joka saapui vuonna 2005 Suomeen opiskelemaan.

”Hänen oleskelulupansa perustui opiskeluun. Nainen sai kuitenkin neljä lasta, ja opinnot eivät edenneet riittävän nopeasti. Niinpä Suomi karkotti hänet ja hänen Suomessa syntyneet lapsensa Ghanaan vuosi sitten. Vanhin lapsista oli seitsemän”, Viitanen kertoo.

 

Viitanen ja Tähjä haluaisivat myös turvapaikanhakijoista kertovissa uutisissa kuulla useammin tulijoiden ääntä. Omassa työssään he pyrkivät selvittämään siirtolaisliikkeen syitä ja seurauksia.

”Siihen tarvitaan yksilöiden kokemuksia”, Viitanen sanoo.

Työparin mielestä julkisuudessa pohditaan liikaa viranomaisten ja maahanmuuton vastustajien asettamaa kysymystä: onko meillä varaa ottaa vastaan kaikki EU:hun saapuneet ihmiset?

Parempi kysymys olisi: onko meillä varaa karkottaa iso osa tänne haluavista?

Palkittu datajournalismisivu Migrants’ Files on laskenut, että karkotukset ovat maksaneet 2000-luvulla 32 Euroopan maalle yhteensä ainakin 11,3 miljardia euroa.

”On paljon tutkijoita, joiden mielestä Euroopan taloudelle olisi hyväksi, jos rajat olisivat avoimempia. Heitä harvoin haastatellaan Suomessa”, Tähjä sanoo.

Katja Tähjä ja Kaisa Viitanen

Kaisa Viitanen on reportaaseihin erikoistunut freetoimittaja. Hän työskenteli 11 vuotta Me Naisissa, mutta irtisanoutui vuonna 2009 ja muutti neljäksi vuodeksi Hollantiin.

Katja Tähjä on Viitasen kanssa pitkään työskennellyt freekuvaaja. Tähjä valmistui valokuvataiteen maisteriksi vuonna 2011. Lopputyö oli Tähjän ja Viitasen tekemä Paperittomat-kirja.

Paperittomien jatko-osa Karkotetut julkaistaan syksyllä 2016. Viitasen ja Tähjän äitiyslomien takia kirjan tekoon ovat osallistuneet myös valokuvaaja Laura Oja sekä toimittajat Anne Ignatius ja Johanna Kippo.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta