Kotimaa mielessä. Syyrialainen Bassel Tawil haluaa palata kotimaahansa niin pian kuin mahdollista.

Turvallisesti uuteen alkuun

MDJ (Maison des Journalistes)

Pariisissa toimiva journalistien turvakoti ja sananvapauden äänitorvi.

Asukkaat kiertävät kouluissa ja yliopistoissa puhumassa tiedonvälityksen vapaudesta.

Pyrkii auttamaan monin eri tavoin kotimaastaan karkotettuja toimittajia, joita usein raastaa huoli omaisistaan.

JOURNALISTI
15.10.2015

Virpi Latva, Pariisi, teksti
Léo Delafontaine ja Maison des Journalistes, kuvat

Ranska vastaanottaa kotimaastaan paenneita toimittajia, kuvaajia ja pilapiirtäjiä Pariisiin perustettuun journalistien turvakotiin. Eniten tulijoita on Syyriasta ja Afrikasta.

Syyrialainen Bassel Tawil päätyi kuvajournalistin uralle valokuvausharrastuksensa kautta. Arabikevät ja Syyrian sisällissota olivat juuri alkamassa, kun hänen pakollinen kahden ja puolen vuoden asepalveluksensa päättyi keväällä 2011.

Aseiden paukkeeseen tottunut Tawil alkoi kotiseudulleen palattuaan kuvata Syyrian hallituksen joukkojen yhteenottoja kapinallisten kanssa ja toimittaa kuvia kansainvälisille kuvatoimistoille, muun muassa ranskalaiselle AFP:lle. Hän perusti myös maansa ensimmäisen hallituksen toimia kuvajournalismin keinoin kritisoivan Lens Young Homsi -verkkosivun.

”Pidän valokuvauksesta, mutta se on ollut minulle vain hauska harrastus. Kun näin sisällissodan kauhut, minulle tuli pakottava tarve kuvata ja kertoa niistä maailmalle kaikkien nuorten syyrialaisten puolesta.”

”Työskentelin Homsin kaupungissa, kun Syyrian hallituksen joukot piirittivät kaupungin. Sinnittelin siellä pikkuveljeni kanssa kaksi vuotta ilman sähköä ja lähes ilman ruokaa. Sitten veljeni ja kolme ystävääni kuolivat talomme pommituksessa ja jäin yksin. Kuuden kuukauden päästä onnistuin tilapäisen aselevon turvin poistumaan piiritetystä kaupungista”, Tawil kertoo.

Matkalla kohti Libanonin rajaa Tawil vangittiin kymmeneksi päiväksi. Häntä uhkailtiin moneen otteeseen sekä kotimaan puolella että Libanonissa, jonne hän saapui laittomasti. Myös hänen passinsa takavarikoitiin ennen kuin hän pääsi Ranskan Libanonin suurlähetystöön. Tawil ei puhu ranskaa, mutta hänen tilanteensa selvitettiin, ja kahden kuukauden odotuksen jälkeen hänen viisumihakemuksensa hyväksyttiin. 27-vuotias kuvaaja ohjattiin journalistien turvakotiin Pariisiin, missä hän odottaa parhaillaan oleskelulupaa.

”Tilanteeni ei ole yksinkertainen. Pidän Euroopasta ja Ranskasta ja olen ajatellut opiskella täällä. Joka tapauksessa haluan palata Syyriaan mahdollisimman pian. Monet nuoret ja koulutetut syyrialaiset ovat samassa tilanteessa kuin minä, mutta he haluavat sisällissodasta huolimatta jäädä Syyriaan.”

 

Journalistien turvakoti MDJ (Maison des Journalistes) on auttanut uuden elämän alkuun kaikkiaan 300 kotimaastaan paennutta journalistia 60:sta eri maasta. Johtaja Darlene Cothière on joutunut huomaamaan, että maailma ei suinkaan ole muuttunut paremmaksi paikaksi journalisteille turvakodin kymmenen toimintavuoden vuoden aikana.

”Tavoitteenamme on olla ensimmäinen kiintopiste vieraaseen kaupunkiin tuntemattomina ja usein kielitaidottomina saapuville journalisteille. Monilla on fyysisiä ja henkisiä vammoja sekä huoli kotimaahan jääneestä perheestään. Heitä ahdistaa myös se, että he eivät voi harjoittaa ammattiaan.”

Charlie Hebdon toimitukseen tehty tammikuinen terrori-isku otettiin MDJ:ssa raskaasti. Cothièren mukaan tiedonvälityksen vapauden puolesta taistelu kaikkialla maailmassa on nyt erityisen tärkeää, samoin Ranskaan paenneiden journalistien turvallisuuden ja työrauhan varmistaminen.

Pakolaiselle taataan MDJ:ssa kuuden kuukauden oleskelu, jonka aikana toimittajille tarjotaan paitsi aineellista tukea, myös psykologin ja lakimiehen apua sekä ranskan tunteja. Valtaosa turvakodin asukkaista odottaa pakolaishakemuk-sensa käsittelyä ja oleskelulupaa.

Cothière kertoo, että osa heistä ohjataan täydentämään viestinnän opintojaan, jotta he saavat paikallisen tutkinnon ja voivat etsiä työtä myös Ranskasta.

 

Maailmassa ainutlaatuisen turvakotihankkeen ovat ideoineet ranskalainen toimittaja Danièle Ohayon ja elokuvaohjaaja Philippe Spinau. Hankkeen takana on Pariisin kaupunki, ja MDJ:tä pyörittävä järjestö kerää lisäksi lahjoituksia yksityishenkilöiltä ja yhteisöiltä.

Lounais-Pariisissa sijaitseva entinen harjatehdas on viihtyisä kolmikerroksinen rakennus, jossa on yhteisten tilojen lisäksi 14 asuinhuonetta. Paitsi turvakoti, MDJ on myös sananvapauden äänitorvi. Asukkaat kiertävät puhumassa tiedonvälityksen vapaudesta kouluissa ja yliopistoissa. Rakennuksessa järjestetään säännöllisesti kantaa ottavia valokuvanäyttelyitä.

MDJ (Maison des Journalistes)

Pariisissa toimiva journalistien turvakoti ja sananvapauden äänitorvi.

Asukkaat kiertävät kouluissa ja yliopistoissa puhumassa tiedonvälityksen vapaudesta.

Pyrkii auttamaan monin eri tavoin kotimaastaan karkotettuja toimittajia, joita usein raastaa huoli omaisistaan.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta