Kotimaa mielessä. Syyrialainen Bassel Tawil haluaa palata kotimaahansa niin pian kuin mahdollista.

Turvallisesti uuteen alkuun

MDJ (Maison des Journalistes)

Pariisissa toimiva journalistien turvakoti ja sananvapauden äänitorvi.

Asukkaat kiertävät kouluissa ja yliopistoissa puhumassa tiedonvälityksen vapaudesta.

Pyrkii auttamaan monin eri tavoin kotimaastaan karkotettuja toimittajia, joita usein raastaa huoli omaisistaan.

JOURNALISTI
15.10.2015

Virpi Latva, Pariisi, teksti
Léo Delafontaine ja Maison des Journalistes, kuvat

Ranska vastaanottaa kotimaastaan paenneita toimittajia, kuvaajia ja pilapiirtäjiä Pariisiin perustettuun journalistien turvakotiin. Eniten tulijoita on Syyriasta ja Afrikasta.

Syyrialainen Bassel Tawil päätyi kuvajournalistin uralle valokuvausharrastuksensa kautta. Arabikevät ja Syyrian sisällissota olivat juuri alkamassa, kun hänen pakollinen kahden ja puolen vuoden asepalveluksensa päättyi keväällä 2011.

Aseiden paukkeeseen tottunut Tawil alkoi kotiseudulleen palattuaan kuvata Syyrian hallituksen joukkojen yhteenottoja kapinallisten kanssa ja toimittaa kuvia kansainvälisille kuvatoimistoille, muun muassa ranskalaiselle AFP:lle. Hän perusti myös maansa ensimmäisen hallituksen toimia kuvajournalismin keinoin kritisoivan Lens Young Homsi -verkkosivun.

”Pidän valokuvauksesta, mutta se on ollut minulle vain hauska harrastus. Kun näin sisällissodan kauhut, minulle tuli pakottava tarve kuvata ja kertoa niistä maailmalle kaikkien nuorten syyrialaisten puolesta.”

”Työskentelin Homsin kaupungissa, kun Syyrian hallituksen joukot piirittivät kaupungin. Sinnittelin siellä pikkuveljeni kanssa kaksi vuotta ilman sähköä ja lähes ilman ruokaa. Sitten veljeni ja kolme ystävääni kuolivat talomme pommituksessa ja jäin yksin. Kuuden kuukauden päästä onnistuin tilapäisen aselevon turvin poistumaan piiritetystä kaupungista”, Tawil kertoo.

Matkalla kohti Libanonin rajaa Tawil vangittiin kymmeneksi päiväksi. Häntä uhkailtiin moneen otteeseen sekä kotimaan puolella että Libanonissa, jonne hän saapui laittomasti. Myös hänen passinsa takavarikoitiin ennen kuin hän pääsi Ranskan Libanonin suurlähetystöön. Tawil ei puhu ranskaa, mutta hänen tilanteensa selvitettiin, ja kahden kuukauden odotuksen jälkeen hänen viisumihakemuksensa hyväksyttiin. 27-vuotias kuvaaja ohjattiin journalistien turvakotiin Pariisiin, missä hän odottaa parhaillaan oleskelulupaa.

”Tilanteeni ei ole yksinkertainen. Pidän Euroopasta ja Ranskasta ja olen ajatellut opiskella täällä. Joka tapauksessa haluan palata Syyriaan mahdollisimman pian. Monet nuoret ja koulutetut syyrialaiset ovat samassa tilanteessa kuin minä, mutta he haluavat sisällissodasta huolimatta jäädä Syyriaan.”

 

Journalistien turvakoti MDJ (Maison des Journalistes) on auttanut uuden elämän alkuun kaikkiaan 300 kotimaastaan paennutta journalistia 60:sta eri maasta. Johtaja Darlene Cothière on joutunut huomaamaan, että maailma ei suinkaan ole muuttunut paremmaksi paikaksi journalisteille turvakodin kymmenen toimintavuoden vuoden aikana.

”Tavoitteenamme on olla ensimmäinen kiintopiste vieraaseen kaupunkiin tuntemattomina ja usein kielitaidottomina saapuville journalisteille. Monilla on fyysisiä ja henkisiä vammoja sekä huoli kotimaahan jääneestä perheestään. Heitä ahdistaa myös se, että he eivät voi harjoittaa ammattiaan.”

Charlie Hebdon toimitukseen tehty tammikuinen terrori-isku otettiin MDJ:ssa raskaasti. Cothièren mukaan tiedonvälityksen vapauden puolesta taistelu kaikkialla maailmassa on nyt erityisen tärkeää, samoin Ranskaan paenneiden journalistien turvallisuuden ja työrauhan varmistaminen.

Pakolaiselle taataan MDJ:ssa kuuden kuukauden oleskelu, jonka aikana toimittajille tarjotaan paitsi aineellista tukea, myös psykologin ja lakimiehen apua sekä ranskan tunteja. Valtaosa turvakodin asukkaista odottaa pakolaishakemuk-sensa käsittelyä ja oleskelulupaa.

Cothière kertoo, että osa heistä ohjataan täydentämään viestinnän opintojaan, jotta he saavat paikallisen tutkinnon ja voivat etsiä työtä myös Ranskasta.

 

Maailmassa ainutlaatuisen turvakotihankkeen ovat ideoineet ranskalainen toimittaja Danièle Ohayon ja elokuvaohjaaja Philippe Spinau. Hankkeen takana on Pariisin kaupunki, ja MDJ:tä pyörittävä järjestö kerää lisäksi lahjoituksia yksityishenkilöiltä ja yhteisöiltä.

Lounais-Pariisissa sijaitseva entinen harjatehdas on viihtyisä kolmikerroksinen rakennus, jossa on yhteisten tilojen lisäksi 14 asuinhuonetta. Paitsi turvakoti, MDJ on myös sananvapauden äänitorvi. Asukkaat kiertävät puhumassa tiedonvälityksen vapaudesta kouluissa ja yliopistoissa. Rakennuksessa järjestetään säännöllisesti kantaa ottavia valokuvanäyttelyitä.

MDJ (Maison des Journalistes)

Pariisissa toimiva journalistien turvakoti ja sananvapauden äänitorvi.

Asukkaat kiertävät kouluissa ja yliopistoissa puhumassa tiedonvälityksen vapaudesta.

Pyrkii auttamaan monin eri tavoin kotimaastaan karkotettuja toimittajia, joita usein raastaa huoli omaisistaan.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta