Kohti uutta. SJL:n valtuuston puheenjohtaja Tapio Räihä haluaa liitosta konkreettisen ja maanläheisen. ”Liitto puhuu usein etäisiä asioita journalismin pyhyydestä, kun jäsen yrittää saada jotenkin edes raavittua kuukausipalkan kasaan.”

Pysyvä elementti

JOURNALISTI
15.10.2015

Manu Haapalainen, teksti
Heli Saarela, kuva

Journalistiliiton valtuuston puheenjohtaja Tapio Räihä toivoo liitolta tulevaisuudessa laveaa ajattelua.

Jos Journalistiliitto haluaa tulevaisuudessakin olla olemassa, sen on oltava jäsenilleen tarpeellinen. Hanne Ahon vuoden alussa alkaneella puheenjohtajakaudella moneen otteeseen toistettu ajatus tarkoittaa, että liitto yrittää uudistua jäseniään kuunnellen, ei ylätasolta visioiden.

Liiton valtuuston puheenjohtaja, Yle Lapin toimittaja Tapio Räihä sanoo, että juuri siksi muutosprosessin lopputuleman suhteen vaaditaan vielä kärsivällisyyttä.

”On ehdottoman hyvä, että jäsenistön tarpeita halutaan kuunnella. Mitään kiirettä ei kuitenkaan ole, ja minusta on parempikin, että uusia asioita otetaan toimintaan vähitellen, eikä kertarysäyksellä. Niin on jo tehtykin. Liiton tarjoama uraohjaus on esimerkki siitä, että uutta on jo nyt luotu.”

 

Valtuuston kevätkokouksessa luennoi Tanskan liiton entinen ja Euroopan journalistiliiton nykyinen puheenjohtaja Mogens Blicher Bjerregård. Hänen esittelemänsä Tanskan mallin piirteitä on helppo löytää myös SJL:n nykyajattelusta. Räihä sanoo kannattavansa vakaasti esimerkiksi Tanskassa hyvin toiminutta jäsenrajojen avaamista.

”Ja onhan niitä jo viestintäpuolelle avattukin. Jos niin ei tehtäisi, vaarana olisi, että liiton vaikutusvalta supistuu ja supistuu. Liitosta on tehtävä palveluntarjoaja, joka ottaa jäsenikseen ihmisiä, jotka haluavat allekirjoittaa sen periaatteet. Ne taas tuskin jäsenkriteerien avautuessakaan ovat kauhean erilaisia kuin aiemmin. Liiton pitää ajatella laveasti. Joku voi olla hyväksytty jäseneksi, mutta vaihtaa välillä muuhun työhön. Ei voi olla niin, että ovi käy heti, jos et ole riittävän journalisti.”

Räihän visiossa liitto on ikään kuin perusta, jonka päälle journalistista uraa voi rakentaa.

”Haaveeni on, että Journalistiliitto olisi pysyvä elementti alati pirstaloituvassa työelämässä. Tulevaisuudessa pitkiä, yhtenäisiä uria on entistä vähemmän. Liiton on oltava tukena, kun jäsen tarvitsee tukea, sparrausta, uudelleenkoulutusta tai vaikka urasuunnittelua.”

Räihä katsoo tulevaisuuteen luottavaisena. Vakavaksi vetävät kuitenkin Juha Sipilän (kesk.) hallituksen yritykset ay-liikkeen mitätöimiseksi.

”Se on surullista. Sellainen taistelu on jostain muusta ajasta kuin tästä. Se ei tuo lääkkeitä Suomen tilaan. Ei tällä tavalla rakenneta mitään hyvää.”



4 2020
Arkisto

Lomauttaminen koronakiireen keskellä on moraalitonta, mahdollisesti jopa laitonta

Näyttää siltä, että moni mediayritys on ilmoittanut lomautuksista ja käynyt yt-neuvottelut ”varmuuden vuoksi”. Aikeissa on paljon moraalitonta ja mahdollisesti myös laitonta, kirjoittaa Maria Pettersson.

Tuomas Peltomäki työskentelee nyt kotonaan Hyvinkäällä. Seurana Nuka-koira.

Kollegan haastatteleminen on parasta journalismia, Tuomas Peltomäki

Nyt-liitteen esimies tietää, ettei Twitterissä selviä hengissä, ellei osaa näytellä tyhmää.

Mitt i vårt livs största story

”Det som händer ställer journalisten i svår position. Vi vinner ingenting på att skapa oro, men är trots allt satta till att granska makten, att ställa våra frågor i en situation där entydlig forskning saknas”, skiver Mikaela Löv.

Näin tehdään valaistus elokuvaan

Elokuvan valaistus on tarkkaa sunnittelua. Matleena Kuusela kertoo, miten työ eteni kesällä ensi-iltansa saavan Eden-elokuvan kohdalla.

Porsastelu päätyy joskus uutisiinkin

”Asiallisen uutistyylin ammattilaisillakin tuntuu olevan sisimmässään sokea piste yksittäisille värittyneille sanoille”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Uutismies jakoi ympärilleen hyvää mieltä

Kuolleita: Toimittaja Jussi Salokorpi 2.3.1964 Vaasa – 23.3.2020 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta