Laissa vika. Sananvapaudesta kirjan kirjoittaneen Guido Scorzan mukaan ei ole sattumaa, että Italian lehdistö vaikenee tietyistä asioista. Syy ei ole toimittajien, vaan lainsäädännön.

Italia uudistaa sananvapauslakejaan

Kirjantekijät

Guido Scorza on asianajaja, joka tekee yhteistyötä lukuisten italialaislehtien kanssa.

Alessandro Gilioli on L’Espresson toimittaja, joka on kirjoittanut useita kirjoja.

 

JOURNALISTI
15.10.2015

Jenni Meronen, Rooma, teksti ja kuva

Italian parlamentti on poistamassa vankeusrangaistuksen kunnianloukkausrikoksista. Maan lehdistölain mukaan toimittajan ammatin luvaton harjoittaminen on rikos.

Jos kysyy keneltä tahansa italialaiselta vallitseeko Italiassa sananvapaus, vastaus on todennäköisesti kyllä. Samaan aikaan Italian lainsäädäntö tuntuu kuitenkin järjestelmällisesti kannustavan toimittajia olemaan kirjoittamatta tietyistä asioista.

”Italian laki ei varmasti kannusta omien ajatusten vapaaseen ilmaisemiseen, ja joissain tilanteissa se voi jopa toimia jarruna”, kertoo asianajaja Guido Scorza Roomassa.

Toimittajataustainen Scorza julkaisi yhdessä toimittaja Alessandro Giliolin kanssa alkuvuodesta kirjan Meglio se taci eli Parempi vaieta. Sen mukaan vapaata tiedonvälitystä syövät Italiassa pelko oikeusjutuista ja kalliista vahingonkorvauksista sekä pahimmillaan vankilatuomioista.

”Tähän asti toimittaja on voinut joutua vankilaan kunnianloukkauksen vuoksi. Nyt parlamentti on muuttamassa vankeuden jopa 50 000 euron sakoiksi. Mutta henkilölle, joka haastaa toimittajan oikeuteen ilman perusteita, ei koidu minkäänlaisia seurauksia.”

 

Nuorten toimittajien palkkiot voivat esimerkiksi nettijutuista olla vain muutamia kymmeniä euroja. Moni toimittaja kirjoittaa mieluummin ruoasta tai urheilusta kuin politiikasta ja lahjuksista.

Internetin nähdään usein edistävän sananvapautta. Scorzan mukaan ei olekaan sattumaa, että Italiassa on yksi EU:n hitaimmista verkkoyhteyksistä, eikä kolmasosa italialaisista ole koskaan käyttänyt internettiä.

”Italiassa television ja politiikan siteet ovat vahvat, ja internetin on aina pelätty syrjäyttävän television.”

 

Nettiin sovelletaan lehdistölakia vuodelta 1948, jonka perusteella kaikki tiedotusvälineet on vankilatuomion uhalla rekisteröitävä, periaatteessa siis myös blogit. Korkeimman oikeuden linjauksen mukaan blogin rekisteröiminen on nykyisin vapaaehtoista, mutta itse laki on yhä voimassa. Myös toimittajien on rekisteröidyttävä. Toimittajan ammatin luvaton harjoittaminen on rikos.

”Loppujen lopuksi vain harva toimittaja joutuu vankilaan. Mutta jo se lannistaa, että nämä lait ovat olemassa”, Scorza sanoo.

Kirjantekijät

Guido Scorza on asianajaja, joka tekee yhteistyötä lukuisten italialaislehtien kanssa.

Alessandro Gilioli on L’Espresson toimittaja, joka on kirjoittanut useita kirjoja.

 



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta