Arvostettu kuvaaja

JOURNALISTI
15.10.2015

Hannu Vilpponen, Jyrki Saarikoski ja Jyri Makkonen, teksti
Kirjoittajat ovat Kari Aholan ystäviä ja työtovereita.

Kuolleita: Kari Ahola

Kuvaaja Kari Ahola kuoli 62-vuotiaana 24. syyskuuta. Hän oli syntynyt 28. huhtikuuta 1953. Hän tunsi itsensä ruoveteläiseksi, siirtokarjalainen lapsuudenkoti ja rakas kesämökki olivat Ruoveden Kekkosen kylässä.
Kari oli taiteellinen luonne. Hän opiskeli 1970-luvulla Taideteollisessa Korkeakoulussa ja samaan aikaan suoritti ammattitutkinnon Ylen Ammattiopistossa. Näillä opeilla ja käytännön kokemuksella tuli Karista arvostettu tv-kuvaaja, joka vuosien mittaan ehti työskennellä monien toimittajien kanssa. Vuosina 1985–1987 hän kuvasi Pariisissa, toimittajina Erkki Toivanen ja Riitta Pihlajamäki.
Historiaan ja suomalaisten mieliin jäivät erityisesti Kari Aholan kuvat murrosaikojen Neuvostoliitosta. Hän työskenteli Ylen Moskovan toimiston kuvaajana 1989–1990 ja teki lukemattomia kuvausmatkoja Neuvostoliitossa ja myöhemmin Venäjällä – työpareinaan muun muassa toimittajat Martti Hosia, Jyrki Saarikoski ja Hannu Vilpponen. Elokuun 1991 dramaattisina päivinä Kari kulki ja tallensi yhteenottoja Moskovan yössä Jarmo Koposen ja Reijo Nikkilän kanssa.

Kun Moskovan komennus päättyi, Kari ei mielestään saanut Ylestä taiteellista kunnianhimoaan tyydyttävää työtä ja hän ryhtyi freelanceriksi. Mutta Ylen toimittajat eivät häntä hylänneet, vaan halusivat hänet kuvaamaan juttujaan eri puolilla maailmaa. Tämä vei Karin lähes kaikkiin maanosiin. Dokumentiksi tallentui muun muassa purjelaiva Estellen matka Angolaan. Myöhemmin Kari oli kuvaajana Lisa Hovinheimon kulttuuridokumenteissa sekä Ville Haapasalon ensimmäisessä suosikkisarjassa Venäjän halki 30 päivässä.
Maanjäristysalueet, pakolaisleirit ja uhkaavat tilanteet tulivat Karille tutuiksi, mutta ystävällinen hymy ja kohtelias käytös auttoivat aina. Kuvattaviaan kohtaan hän ei ollut välinpitämätön vaan työn taustalla oli aito halu tuoda maailma ja sen hätä suomalaisten nähtäväksi – todellisena mutta tungettelematta.

Yksi Karin harrastuksista oli metsänhoito. Kipinä tuli metsäteknikko-isän puolelta. Raivaussaha totteli käyttäjäänsä eikä Karille tarvinnut selittää, mitä kuvataan metsävideossa, joita syntyi yhdessä Jyri Makkosen kanssa useita kymmeniä.
Kari ei koskaan tuonut itseään esille ja oli valmis lähtöön aina, kun tarvittiin. Viimeiseksi jäänyttä metsäjuttuaan Kari leikkasi vielä vähän ennen joutumistaan sairaalaan.
Karilla oli harvinainen kyky suhtautua luontevasti jokaiseen, olipa kyse köyhästä etiopialaisesta tai presidenteistä. Karin tunsivat niin huippupoliitikot, julkkikset, urheilijat kuin aktivistit, mutta hän halusi pysyä kameran takana ja tehdä työnsä. Siinä hänestä kehittyikin loistava kuvajournalisti, joka siirsi ammattitaitoaan muille – olipa sitten kyse opetustyöstä tai kentällä nuoremmille kollegoille annetuista vinkeistä.
Toteutumatta jäi Karin haave lähteä vielä ennen eläkkeelle siirtymistään kuvaamaan yleisurheilua Rion olympialaisiin.
Karia jäivät kaipaamaan hänen puolisonsa Eija ja poikansa Teemu perheineen sekä lukuisa ystäväjoukko eri puolilla maailmaa.



8 2020
Arkisto

Harva meistä on korvaamaton superneuvottelija

Työehtosopimukset ovat siitä käteviä, että niiden ansiosta tavan ihmisen ei juuri koskaan tarvitse huolehtia lomista, työajasta, vähimmäispalkasta tai siitä, maksetaanko sairauden ajalta palkkaa, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Onneksi minä en joudu jakamaan mediatukia

”Mediatukea olisi rehdimpää perustella työpaikkojen säilymisellä kuin demokratialla”, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Vapaapäivien pitäminen on sinulle lähinnä uuvuttavaa, Minna Holopainen

STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen tekee töitä melkein koko ajan ja on mahdollisesti itsekin tekoäly.

Näin syntyy Trendin syysmuotijuttu

Trendi tilasi stylisti ja valokuvaaja -työparilta helmikuussa syysmuotijutun. Kesällä kuvaaja ja malli vaihtuivat koronan takia. Juttu kuvattiin elokuussa kotieläintilalla.

Kielenhuollon päämaja ei ole käymässä turhaksi

”On viisainta, ettei yleiskielessä sooloilu karkaa käsistä. Tämä aika ei varsinaisesti kaipaa lisää ymmärryksen puutetta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vi måste respektera – och kredda varandra

”Vi måste respektera varandras arbete och kredda den som kreddas bör”, skriver Felicia Bredenberg.

Koronasta vauhtia muutoksiin

”Voisiko pandemiakurjuuden keskeltä löytyä jotain hyvääkin? Voidaanko esimerkiksi itsensä työllistäjille saada vihdoin pandemian vauhdittamana turvatumpi asema”, kysyy Suomen freelance-journalistien uusi puheenjohtaja Maria Markus.

Munkit ja possut

Kesätoimittaja Ilkka Vänttisen kuvissa näkyi sikoja juuri niin kuin pitikin – ja lisäksi jotain aivan muuta.

Uutistoimistotuki ehkä osaksi median koronatukea – tuen haku on alkanut

Median koronatukea voi saada journalistisen työn kustannuksiin. Myöntämisen ehtona on mainosmyynnin lasku. Erillistä uutistoimintaan suunnattua tukea on saanut aiemmin muun muassa STT.

Etävaltuusto nosti hien otsalle

Kuuluuko? Näkyykö? Journalistiliiton historian ensimmäisessä valtuuston hybridikokouksessa teknisiä pulmia ratkottiin lennosta, kirjoittaa Kira Närhi.

Herrasmies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Matti Vainio 20. 6. 1935 Sortavala – 5. 9. 2020 Hämeenlinna

Arvostettu monitoiminainen

Kuolleita: Toimittaja Liisa Laine Oulu 25. 3. 1936 – 8. 8. 2020 Helsinki

Hjärtat klappade för nyheter och rättvisa

Döda: Journalisten Ia Henriksson 5. 1. 1974 Helsingfors – 11. 7. 2020 Helsingfors

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta