Lukijoilta

JOURNALISTI
15.10.2015


Journalistin lukijat ottavat kantaa.

Sidottu ja vapaa toimittaja

Elina Grundström kyseli kolumnissaan Hygienian alkeet (Journalisti 11/2015) vapaiden journalistien sidonnaisuuksien perään. Kirjoittaja viittaa siihen, että yhä useampi kokenut journalisti tekee perinteisen journalismin rinnalla muitakin kirjoitustöitä. Niin minäkin.

Olen sekä journalisti että kaupallinen sisällöntuottaja. Kirjoitan artikkeleita muun muassa toimialajulkisuihin, ammattijärjestöjen lehtiin sekä pariinkymmeneen muuhun printti- tai digijulkaisuun. Kirjoitan asiakasyritysteni tarpeisiin muun muassa blogeja, tuotekuvauksia ja asiakastarinoita. Asiakkaani toimituksissa ja yrityksissä tietävät tekemiseni. He luottavat kykyyni erottaa journalistin ja kaupallisen sisällöntuottajan roolit toisistaan.

Tammi – elokuussa 2015 toimittajia oli työttömänä keskimäärin 1 241 ja avoimia työpaikkoja oli 46 (Helsingin Sanomat 27. syyskuuta). Harva vapaa journalisti elää pelkällä perinteisellä journalismilla. Osaamisellemme on kysyntää, kun yritykset haluavat tuottaa omasta toiminnastaan kertovaa sisältöä.

Kokenut journalisti hankkii elantonsa sieltä mistä irti saa eli tuottaa juttuja ja sisältöjä monenlaisille toimeksiantajille. On kohtuutonta syyllistää niitä, jotka opettelevat yrittäjyyttä, kokeilevat uusia työtapoja ja myyvät osaamistaan vapailla markkinoilla.

Kannatan Grundströmin kaipaamaa avoimuutta. Miten lisäämme sitä? Kenelle muille kuin asiakkailleni ja lukijoilleni olen tilivelvollinen? Perustaako Journalistiliitto rekisterin, johon sekä vapaat että vakituisessa työsuhteessa olevat journalistit voivat ilmoittaa sidonnaisuutensa?

Jukka Nortio
Vapaa journalisti ja sisällöntuottaja

 

Lautakasa, Hyvärinen ja JSN:n arvostus

Manu Haapalainen oikoi mutkia kertoessaan JSN:n kuuden vuoden takaisesta historiasta (Journalisti 11/2015, Kuuden vuoden kuuliaisuus). Pekka Hyvärinen erosi puheenjohtajan tehtävästä ennen kuin neuvosto oli tehnyt päätöksensä niin sanotussa lautakasajutussa, ei sen jälkeen. Kokouksessa oli ehditty suorittaa aiemminkin käytössä ollut epävirallinen koeäänestys puheenjohtajan esityksestä, jonka Hyvärinen hävisi äänin 4 – 3. Itseni lisäksi kaksi muuta jäsentä jätti vielä kantansa auki, joten lopputuloskaan ei voinut olla varma. Tässä vaiheessa Hyvärinen kuitenkin ilmoitti eroavansa ja poistui paikalta välittömästi.

Kovassa paineessa neuvosto pystyi, varapuheenjohtaja Matti Saaren johdolla, saamaan aikaan yhteisen päätöksen, joka painotti sananvapautta ja oli niin muodoin myös vapauttava. Toiminta juuri sillä kriittisellä hetkellä pelasti JSN:n olemassaolon. Yhteistyö Hyvärisen kanssa oli sujunut neuvostossa ongelmitta ennen tätä episodia ja samoin se lähti sujumaan heti myös Risto Uimosen aloitettua uutena puheenjohtajana.

Kohun seurauksena JSN:n tunnettuus kasvoi niin paljon, että käsiteltävien aiheiden määrä lisääntyi huomattavasti. Jos neuvoston arvostus olisi ollut lähellä nollaa, kuten kirjoituksessa väitettiin, olisi tapahtunut juuri päinvastoin; työt olisivat loppuneet. Tapaus ’lautakasa’ oli, niin kuin juristit sanovat, ’sui generis’. Sen perusteella ei pidä tehdä minkäänlaisia yleistyksiä. Päätöksen tarkempi avaaminen myöhempiä mahdollisia tutkimustarkoituksia varten voisi sen sijaan olla hyödyllistä.

Juha Kulmanen
Tuottaja, Yle asia, JSN:n jäsen 2008 – 2010

 

Palautetta jutusta Poikkeus kuvavirrassa

Annoin elokuussa Journalistille haastattelun (Journalisti 9/2015), jossa toivoin toimitusten pohtivan omaa katsettaan ja rooliaan rakenteellisen rasismin ylläpitäjinä tilanteissa, joissa kirjoitetaan rodullistetuista ihmisistä ja kuvataan heitä. On hyvin tärkeää kehystää jutut niin, että ne paljastavat valta-asetelmat, eivätkä pyri tekemään epätasa-arvoisista tilanteista muka-symmetrisiä.

Pari numeroa myöhemmin Journalisti (11/2015) päätti järkytyksekseni julkaista jonkinlaiseksi myötätunnon symboliksi nousseen, ruskean Aylan-lapsen ruumiin kuvan jutussa, jossa pohdittiin, saako tällaisia kuvia julkaista. Sen sijaan, että toimittaja olisi kuvaillut sanallisesti tämän kaikkien journalistisella alalla työskentelevien ihmisten tunteman kuvan lapsesta, jonka henkilöllisyyskin on tiedossa, toimitus julkaisi kuvan.

Jutussa ei myöskään ollut minkäänlaista katsausta siihen, mikä on ollut tällaisen kuvaston historiallinen rooli ja tarkoitus erilaisissa kolonialistisissa asetelmissa. Juttuun sen sijaan nostettu myötätuntokortti on mitä rasistisin peruste, ja lähtee siitä oletuksesta, että me ruskeat ihmiset emme ole lukutaitoisia emmekä länsimaisia – eikä meistä voi välittää siinä vaiheessa kun olemme vielä elossa.

Nähdäkseni näin legitimoitiin ja normalisoitiin rasismia, tällä kertaa vieläpä oman edunvalvojamme julkaisussa.

Olen lukenut lehtiä yli kaksikymmentä vuotta joka ikinen päivä, enkä muista koskaan nähneeni kuvaa kuolleesta, valkoisesta lapsesta – paitsi Suomen sisällissodan ajoilta lähes sadan vuoden takaa. Se johtuu siitä, että meillä on konsensus ja journalistinen konventio, että ihmisarvo on pyhä, lasta on suojeltava ja ruumista kunnioitettava. Näin ei ruskeiden ihmisten ja lasten kohdalla vieläkään suomalaisessa mediassa ole. Harkitsen vakavasti liitosta eroamista.

Koko Hubara
Vapaa toimittaja, Ruskeat tytöt -blogin perustaja, ruskea suomalainen ja äiti
 

Kuva joka muutti maailmaa

Välimeren alueen ihmissalakuljetus- ja pakolaisongelman symboliksi noussut valokuva kuolleesta lapsesta on monella tavalla poikkeuksellinen. Se kuvaa todellisuutta, jonka vakavuutta monen on ollut vaikea ymmärtää. Siitä tuli suuren tragedian symboli. Se ravisteli ihmisiä hereille.

Journalistissa 11/2015 asiaa käsiteltiin haastattelemalla lehtikuvan ammattilaisia eri mediataloista. Heidän käsityksensä kuvan julkaisemisesta poikkeavat toisistaan. On hyvin perusteltuja mielipiteitä julkaisemisen puolesta ja sitä vastaan.

Me julkaisimme kuvan sillä ajatuksella, että se edustaa kuvan voimaa. Kuva nostatti auttamishalua, se lisäsi paineita ongelman ratkaisemiseksi. Kuva muutti maailmaa.

Journalistin toimitus



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta