Lukijoilta

JOURNALISTI
15.10.2015


Journalistin lukijat ottavat kantaa.

Sidottu ja vapaa toimittaja

Elina Grundström kyseli kolumnissaan Hygienian alkeet (Journalisti 11/2015) vapaiden journalistien sidonnaisuuksien perään. Kirjoittaja viittaa siihen, että yhä useampi kokenut journalisti tekee perinteisen journalismin rinnalla muitakin kirjoitustöitä. Niin minäkin.

Olen sekä journalisti että kaupallinen sisällöntuottaja. Kirjoitan artikkeleita muun muassa toimialajulkisuihin, ammattijärjestöjen lehtiin sekä pariinkymmeneen muuhun printti- tai digijulkaisuun. Kirjoitan asiakasyritysteni tarpeisiin muun muassa blogeja, tuotekuvauksia ja asiakastarinoita. Asiakkaani toimituksissa ja yrityksissä tietävät tekemiseni. He luottavat kykyyni erottaa journalistin ja kaupallisen sisällöntuottajan roolit toisistaan.

Tammi – elokuussa 2015 toimittajia oli työttömänä keskimäärin 1 241 ja avoimia työpaikkoja oli 46 (Helsingin Sanomat 27. syyskuuta). Harva vapaa journalisti elää pelkällä perinteisellä journalismilla. Osaamisellemme on kysyntää, kun yritykset haluavat tuottaa omasta toiminnastaan kertovaa sisältöä.

Kokenut journalisti hankkii elantonsa sieltä mistä irti saa eli tuottaa juttuja ja sisältöjä monenlaisille toimeksiantajille. On kohtuutonta syyllistää niitä, jotka opettelevat yrittäjyyttä, kokeilevat uusia työtapoja ja myyvät osaamistaan vapailla markkinoilla.

Kannatan Grundströmin kaipaamaa avoimuutta. Miten lisäämme sitä? Kenelle muille kuin asiakkailleni ja lukijoilleni olen tilivelvollinen? Perustaako Journalistiliitto rekisterin, johon sekä vapaat että vakituisessa työsuhteessa olevat journalistit voivat ilmoittaa sidonnaisuutensa?

Jukka Nortio
Vapaa journalisti ja sisällöntuottaja

 

Lautakasa, Hyvärinen ja JSN:n arvostus

Manu Haapalainen oikoi mutkia kertoessaan JSN:n kuuden vuoden takaisesta historiasta (Journalisti 11/2015, Kuuden vuoden kuuliaisuus). Pekka Hyvärinen erosi puheenjohtajan tehtävästä ennen kuin neuvosto oli tehnyt päätöksensä niin sanotussa lautakasajutussa, ei sen jälkeen. Kokouksessa oli ehditty suorittaa aiemminkin käytössä ollut epävirallinen koeäänestys puheenjohtajan esityksestä, jonka Hyvärinen hävisi äänin 4 – 3. Itseni lisäksi kaksi muuta jäsentä jätti vielä kantansa auki, joten lopputuloskaan ei voinut olla varma. Tässä vaiheessa Hyvärinen kuitenkin ilmoitti eroavansa ja poistui paikalta välittömästi.

Kovassa paineessa neuvosto pystyi, varapuheenjohtaja Matti Saaren johdolla, saamaan aikaan yhteisen päätöksen, joka painotti sananvapautta ja oli niin muodoin myös vapauttava. Toiminta juuri sillä kriittisellä hetkellä pelasti JSN:n olemassaolon. Yhteistyö Hyvärisen kanssa oli sujunut neuvostossa ongelmitta ennen tätä episodia ja samoin se lähti sujumaan heti myös Risto Uimosen aloitettua uutena puheenjohtajana.

Kohun seurauksena JSN:n tunnettuus kasvoi niin paljon, että käsiteltävien aiheiden määrä lisääntyi huomattavasti. Jos neuvoston arvostus olisi ollut lähellä nollaa, kuten kirjoituksessa väitettiin, olisi tapahtunut juuri päinvastoin; työt olisivat loppuneet. Tapaus ’lautakasa’ oli, niin kuin juristit sanovat, ’sui generis’. Sen perusteella ei pidä tehdä minkäänlaisia yleistyksiä. Päätöksen tarkempi avaaminen myöhempiä mahdollisia tutkimustarkoituksia varten voisi sen sijaan olla hyödyllistä.

Juha Kulmanen
Tuottaja, Yle asia, JSN:n jäsen 2008 – 2010

 

Palautetta jutusta Poikkeus kuvavirrassa

Annoin elokuussa Journalistille haastattelun (Journalisti 9/2015), jossa toivoin toimitusten pohtivan omaa katsettaan ja rooliaan rakenteellisen rasismin ylläpitäjinä tilanteissa, joissa kirjoitetaan rodullistetuista ihmisistä ja kuvataan heitä. On hyvin tärkeää kehystää jutut niin, että ne paljastavat valta-asetelmat, eivätkä pyri tekemään epätasa-arvoisista tilanteista muka-symmetrisiä.

Pari numeroa myöhemmin Journalisti (11/2015) päätti järkytyksekseni julkaista jonkinlaiseksi myötätunnon symboliksi nousseen, ruskean Aylan-lapsen ruumiin kuvan jutussa, jossa pohdittiin, saako tällaisia kuvia julkaista. Sen sijaan, että toimittaja olisi kuvaillut sanallisesti tämän kaikkien journalistisella alalla työskentelevien ihmisten tunteman kuvan lapsesta, jonka henkilöllisyyskin on tiedossa, toimitus julkaisi kuvan.

Jutussa ei myöskään ollut minkäänlaista katsausta siihen, mikä on ollut tällaisen kuvaston historiallinen rooli ja tarkoitus erilaisissa kolonialistisissa asetelmissa. Juttuun sen sijaan nostettu myötätuntokortti on mitä rasistisin peruste, ja lähtee siitä oletuksesta, että me ruskeat ihmiset emme ole lukutaitoisia emmekä länsimaisia – eikä meistä voi välittää siinä vaiheessa kun olemme vielä elossa.

Nähdäkseni näin legitimoitiin ja normalisoitiin rasismia, tällä kertaa vieläpä oman edunvalvojamme julkaisussa.

Olen lukenut lehtiä yli kaksikymmentä vuotta joka ikinen päivä, enkä muista koskaan nähneeni kuvaa kuolleesta, valkoisesta lapsesta – paitsi Suomen sisällissodan ajoilta lähes sadan vuoden takaa. Se johtuu siitä, että meillä on konsensus ja journalistinen konventio, että ihmisarvo on pyhä, lasta on suojeltava ja ruumista kunnioitettava. Näin ei ruskeiden ihmisten ja lasten kohdalla vieläkään suomalaisessa mediassa ole. Harkitsen vakavasti liitosta eroamista.

Koko Hubara
Vapaa toimittaja, Ruskeat tytöt -blogin perustaja, ruskea suomalainen ja äiti
 

Kuva joka muutti maailmaa

Välimeren alueen ihmissalakuljetus- ja pakolaisongelman symboliksi noussut valokuva kuolleesta lapsesta on monella tavalla poikkeuksellinen. Se kuvaa todellisuutta, jonka vakavuutta monen on ollut vaikea ymmärtää. Siitä tuli suuren tragedian symboli. Se ravisteli ihmisiä hereille.

Journalistissa 11/2015 asiaa käsiteltiin haastattelemalla lehtikuvan ammattilaisia eri mediataloista. Heidän käsityksensä kuvan julkaisemisesta poikkeavat toisistaan. On hyvin perusteltuja mielipiteitä julkaisemisen puolesta ja sitä vastaan.

Me julkaisimme kuvan sillä ajatuksella, että se edustaa kuvan voimaa. Kuva nostatti auttamishalua, se lisäsi paineita ongelman ratkaisemiseksi. Kuva muutti maailmaa.

Journalistin toimitus



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta