Lukijoilta

JOURNALISTI
15.10.2015


Journalistin lukijat ottavat kantaa.

Sidottu ja vapaa toimittaja

Elina Grundström kyseli kolumnissaan Hygienian alkeet (Journalisti 11/2015) vapaiden journalistien sidonnaisuuksien perään. Kirjoittaja viittaa siihen, että yhä useampi kokenut journalisti tekee perinteisen journalismin rinnalla muitakin kirjoitustöitä. Niin minäkin.

Olen sekä journalisti että kaupallinen sisällöntuottaja. Kirjoitan artikkeleita muun muassa toimialajulkisuihin, ammattijärjestöjen lehtiin sekä pariinkymmeneen muuhun printti- tai digijulkaisuun. Kirjoitan asiakasyritysteni tarpeisiin muun muassa blogeja, tuotekuvauksia ja asiakastarinoita. Asiakkaani toimituksissa ja yrityksissä tietävät tekemiseni. He luottavat kykyyni erottaa journalistin ja kaupallisen sisällöntuottajan roolit toisistaan.

Tammi – elokuussa 2015 toimittajia oli työttömänä keskimäärin 1 241 ja avoimia työpaikkoja oli 46 (Helsingin Sanomat 27. syyskuuta). Harva vapaa journalisti elää pelkällä perinteisellä journalismilla. Osaamisellemme on kysyntää, kun yritykset haluavat tuottaa omasta toiminnastaan kertovaa sisältöä.

Kokenut journalisti hankkii elantonsa sieltä mistä irti saa eli tuottaa juttuja ja sisältöjä monenlaisille toimeksiantajille. On kohtuutonta syyllistää niitä, jotka opettelevat yrittäjyyttä, kokeilevat uusia työtapoja ja myyvät osaamistaan vapailla markkinoilla.

Kannatan Grundströmin kaipaamaa avoimuutta. Miten lisäämme sitä? Kenelle muille kuin asiakkailleni ja lukijoilleni olen tilivelvollinen? Perustaako Journalistiliitto rekisterin, johon sekä vapaat että vakituisessa työsuhteessa olevat journalistit voivat ilmoittaa sidonnaisuutensa?

Jukka Nortio
Vapaa journalisti ja sisällöntuottaja

 

Lautakasa, Hyvärinen ja JSN:n arvostus

Manu Haapalainen oikoi mutkia kertoessaan JSN:n kuuden vuoden takaisesta historiasta (Journalisti 11/2015, Kuuden vuoden kuuliaisuus). Pekka Hyvärinen erosi puheenjohtajan tehtävästä ennen kuin neuvosto oli tehnyt päätöksensä niin sanotussa lautakasajutussa, ei sen jälkeen. Kokouksessa oli ehditty suorittaa aiemminkin käytössä ollut epävirallinen koeäänestys puheenjohtajan esityksestä, jonka Hyvärinen hävisi äänin 4 – 3. Itseni lisäksi kaksi muuta jäsentä jätti vielä kantansa auki, joten lopputuloskaan ei voinut olla varma. Tässä vaiheessa Hyvärinen kuitenkin ilmoitti eroavansa ja poistui paikalta välittömästi.

Kovassa paineessa neuvosto pystyi, varapuheenjohtaja Matti Saaren johdolla, saamaan aikaan yhteisen päätöksen, joka painotti sananvapautta ja oli niin muodoin myös vapauttava. Toiminta juuri sillä kriittisellä hetkellä pelasti JSN:n olemassaolon. Yhteistyö Hyvärisen kanssa oli sujunut neuvostossa ongelmitta ennen tätä episodia ja samoin se lähti sujumaan heti myös Risto Uimosen aloitettua uutena puheenjohtajana.

Kohun seurauksena JSN:n tunnettuus kasvoi niin paljon, että käsiteltävien aiheiden määrä lisääntyi huomattavasti. Jos neuvoston arvostus olisi ollut lähellä nollaa, kuten kirjoituksessa väitettiin, olisi tapahtunut juuri päinvastoin; työt olisivat loppuneet. Tapaus ’lautakasa’ oli, niin kuin juristit sanovat, ’sui generis’. Sen perusteella ei pidä tehdä minkäänlaisia yleistyksiä. Päätöksen tarkempi avaaminen myöhempiä mahdollisia tutkimustarkoituksia varten voisi sen sijaan olla hyödyllistä.

Juha Kulmanen
Tuottaja, Yle asia, JSN:n jäsen 2008 – 2010

 

Palautetta jutusta Poikkeus kuvavirrassa

Annoin elokuussa Journalistille haastattelun (Journalisti 9/2015), jossa toivoin toimitusten pohtivan omaa katsettaan ja rooliaan rakenteellisen rasismin ylläpitäjinä tilanteissa, joissa kirjoitetaan rodullistetuista ihmisistä ja kuvataan heitä. On hyvin tärkeää kehystää jutut niin, että ne paljastavat valta-asetelmat, eivätkä pyri tekemään epätasa-arvoisista tilanteista muka-symmetrisiä.

Pari numeroa myöhemmin Journalisti (11/2015) päätti järkytyksekseni julkaista jonkinlaiseksi myötätunnon symboliksi nousseen, ruskean Aylan-lapsen ruumiin kuvan jutussa, jossa pohdittiin, saako tällaisia kuvia julkaista. Sen sijaan, että toimittaja olisi kuvaillut sanallisesti tämän kaikkien journalistisella alalla työskentelevien ihmisten tunteman kuvan lapsesta, jonka henkilöllisyyskin on tiedossa, toimitus julkaisi kuvan.

Jutussa ei myöskään ollut minkäänlaista katsausta siihen, mikä on ollut tällaisen kuvaston historiallinen rooli ja tarkoitus erilaisissa kolonialistisissa asetelmissa. Juttuun sen sijaan nostettu myötätuntokortti on mitä rasistisin peruste, ja lähtee siitä oletuksesta, että me ruskeat ihmiset emme ole lukutaitoisia emmekä länsimaisia – eikä meistä voi välittää siinä vaiheessa kun olemme vielä elossa.

Nähdäkseni näin legitimoitiin ja normalisoitiin rasismia, tällä kertaa vieläpä oman edunvalvojamme julkaisussa.

Olen lukenut lehtiä yli kaksikymmentä vuotta joka ikinen päivä, enkä muista koskaan nähneeni kuvaa kuolleesta, valkoisesta lapsesta – paitsi Suomen sisällissodan ajoilta lähes sadan vuoden takaa. Se johtuu siitä, että meillä on konsensus ja journalistinen konventio, että ihmisarvo on pyhä, lasta on suojeltava ja ruumista kunnioitettava. Näin ei ruskeiden ihmisten ja lasten kohdalla vieläkään suomalaisessa mediassa ole. Harkitsen vakavasti liitosta eroamista.

Koko Hubara
Vapaa toimittaja, Ruskeat tytöt -blogin perustaja, ruskea suomalainen ja äiti
 

Kuva joka muutti maailmaa

Välimeren alueen ihmissalakuljetus- ja pakolaisongelman symboliksi noussut valokuva kuolleesta lapsesta on monella tavalla poikkeuksellinen. Se kuvaa todellisuutta, jonka vakavuutta monen on ollut vaikea ymmärtää. Siitä tuli suuren tragedian symboli. Se ravisteli ihmisiä hereille.

Journalistissa 11/2015 asiaa käsiteltiin haastattelemalla lehtikuvan ammattilaisia eri mediataloista. Heidän käsityksensä kuvan julkaisemisesta poikkeavat toisistaan. On hyvin perusteltuja mielipiteitä julkaisemisen puolesta ja sitä vastaan.

Me julkaisimme kuvan sillä ajatuksella, että se edustaa kuvan voimaa. Kuva nostatti auttamishalua, se lisäsi paineita ongelman ratkaisemiseksi. Kuva muutti maailmaa.

Journalistin toimitus



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta