Ei välineurheilua. Laura Manninen teki ”sakset” Circus Helsingin harjoitustilassa Suvilahden vanhassa voimalarakennuksessa. Kesäisin hän harjoittelee ilma-akrobatiaa usein puistossa: köysi vain kiinni puuhun – se on kaikki, mitä lajiin tarvitaan.

Narun jatkona

Laura Manninen

32-vuotias helsinkiläinen taloustoimittaja.

Valtiotieteen maisteri. Opiskellut poliittista historiaa Turun yliopistossa. Työskennellyt Taloussanomissa vuodesta 2010.

Opettaa ilma- ja pariakrobatiaa aikuisille Sirkus Magentassa Helsingissä. Valmistelee parhaillaan ensimmäistä esitystään parinsa kanssa.

JOURNALISTI
24.9.2015

Janne Salomaa, teksti
Heli Blåfield, kuva

”Ei siinä töitä ajattele, kun roikkuu kuudessa metrissä pää alaspäin yhden käden varassa”, sanoo ilma-akrobatiaa harrastava toimittaja Laura Manninen.

Neljä vuotta sitten Laura Mannisen ystävä kutsui toimittajan käymään Sirkus Huiman harjoituksissa. Taloussano-missa työskentelevä Manninen ei ollut koskaan harrastanut akrobatiaa, mutta temppuilu kiehtoi häntä.

Niinpä toimittaja huomasi samana iltana roikkuvansa kahden kankaan varassa pää alaspäin. Nyt Manninen jo opettaa ilma-akrobatiaa aloittelijoille.

Ihan jokaiselta tämä tuskin onnistuisi. Manninen harrasti nuorempana yli kymmenen vuotta baletti-, jazz- ja nykytanssia. Salilla hän on treenannut viime vuosina 2 – 3 kertaa viikossa.

Silti Manninen korostaa, että ilma-akrobatia on luultua helpompaa. Hän harrastaa myös pariakrobatiaa lattiatasossa ja pitää sitä vaikeampana kuin ilmassa taiteilua.

Voimaa ilma-akrobatia toki vaatii. Vaikka kankaissa tai köydessä roikutaan kerrallaan vain muutamia minuutteja, jokainen sekunti on pitkä, kun ilmassa pysytään käsien – tai usein vain yhden käden varassa.

”Köyden varassa voi kuitenkin myös levätä, kun sen kietoo lantion ja jalan ympärille. Ja voimat kehittyvät treenatessa.”

 

Manninen taiteilee yleensä 3 – 7 metrin korkeudessa. Siellä hän ottaa erilaisia asentoja, tekee käännöksiä ja välillä pudottautuu köysi ympärilleen kiertyneenä pari metriä alaspäin.

Häntä kiehtoo ilma-akrobatiassa urheilun ja tanssin yhdistäminen sekä vauhti ja vaara.

”Vaaran elementti on kuitenkin hyvin pieni.”

Korkeus tuo Mannisesta harrastukseen jopa turvaa: vaikka ote lipeäisi, ehtii vielä kääntyä jaloilleen ennen kuin mätkähtää alla olevalle paksulle patjalle.

”Olen kokeillut myös tankotanssia. Siinä on vähemmän pelivaraa, kun korkeutta voi olla vain parikymmentä senttiä.”

Manninen ei ole koskaan loukkaantunut köydellä temppuillessaan. Hiertymiä käsiin ja jalkoihin on silti hankala välttää.

”Suurin haaste akrobatiassa on usein pelon hallinta. Mutta omien rajojensa ylittäminen on hyvin palkitsevaa.”


Toimittajan työlle ilma-akrobatia on hyvä vastapaino.

”Ei siinä tule ajatelleeksi töitä, kun roikkuu kuudessa metrissä pää alaspäin yhden käden varassa.”

Mannisen ansiosta Sanomatalon kuntokeskuksen katossa on nyt kiinnityspiste köydelle. Hän tietää ainakin kolme kollegaa, jotka myös harrastavat ilmassa temppuilua.

Kaikille, jotka ovat innostuneet esimerkiksi Cirque du Soleilin tempuista, hän suosittelee vierailemista jonkin sirkuskoulun harjoituksissa kokeilemassa.

”Omista treenikavereistani vanhin on viisikymppinen. En suostu sanomaan harrastukselle yläikärajaa.”

Laura Manninen

32-vuotias helsinkiläinen taloustoimittaja.

Valtiotieteen maisteri. Opiskellut poliittista historiaa Turun yliopistossa. Työskennellyt Taloussanomissa vuodesta 2010.

Opettaa ilma- ja pariakrobatiaa aikuisille Sirkus Magentassa Helsingissä. Valmistelee parhaillaan ensimmäistä esitystään parinsa kanssa.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta