Hygienian alkeet

JOURNALISTI
24.9.2015

Elina Grundström
elina.grundstrom@kolumbus.fi
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija.

Veteen piirretty viiva mainonnan ja journalismin välillä on siirtynyt korvien väliin, jossa se liplattelee epämääräisesti, kirjoittaa Elina Grundström.

”Ihan kuin ennen vanhaan mainostoimistobileissä”, kommentoi eräs tuttava ajatushautomo Demoksen kymmenvuotisjuhlissa syyskuun alussa. Vanha konepaja oli täynnä mustiin pukeutuneita hoikkia ja hyvännäköisiä ihmisiä, jotka kävivät intoutuneita keskusteluja uusista työprojekteistaan.

Oli helpottavaa havaita, että Sipilän Suomessa tapahtuu muutakin kuin leikkauksia.

Intoa puhisevassa joukossa näkyi paljon ex-toimittajia, jotka olivat siirtyneet viestintäalalle. Perinteinen media on talousvaikeuksissa, mutta vielä isommassa kriisissä on perinteinen mainonta. Naiivit ostokehotukset eivät uppoa someajan yleisöön, joka on tottunut tarinallisempaan sisältöön. Se avaa uusia työmahdollisuuksia toimittajille.

Aidan toiselle puolelle siirtyneet journalistit eivät vaikuta elämään pettyneiltä luusereilta, vaan heihin on syttynyt uusi liekki. Sisältömarkkinointiin tai lobbaukseen erikoistuneissa viestintätoimistoissa tehdään jännittäviä asioita mukavammissa työoloissa kuin toimituksissa. Viestintäkonsultit saavat parantaa maailmaakin vapaammin kun rivitoimittajat, joilta odotetaan poliittista sitoutumattomuutta. Konsultit ovat olleet innolla mukana järjestämässä esimerkiksi Tahdon-kampanjaa sekä Unelma- ja Welcome-mielenosoituksia.

 

Myös mediatalot ovat innostuneet sisältömarkkinoinnista. Siitä toivotaan uutta tulonlähdettä, joka pelastaisi perinteisen journalismin.

Kaikki voidaan kuitenkin pilata, jos journalismin ja mainonnan raja hämärtyy. Se voi nopeasti viedä uskottavuuden ja yleisön molemmilta. Mediayhtiöt ovat ymmärtäneet vaaran ja reagoineet siihen nopeasti. Ne olivat mukana laatimassa Julkisen sanan neuvoston toukokuista suositusta, jonka mukaan mainosmateriaali tulisi aina merkitä selvästi ja määritellä ilmaisulla ”mainos” tai ”kaupallinen yhteistyö”.

 

Mediataloissa hygienian alkeet on omaksuttu, mutta entisten ja nykyisten toimittajien keskuudessa hämmennys on suurta. Veteen piirretty viiva mainonnan ja journalismin välillä on siirtynyt korvien väliin, jossa se liplattelee epämääräisesti. Kasvava freelancer-joukko tekee samanaikaisesti toimittajan ja viestintäkonsultin hommia, mutta ei osaa ilmoittaa sidonnaisuuksiaan läpinäkyvästi. Sama henkilö esiintyy journalistisilla alustoilla ”vapaana toimittajana”, mutta muualla ”viestintäkonsulttina”. ”Tiedetoimittaja” voi olla toisissa yhteyksissä ”tiedeviestijä”.

Tv-keskusteluissa lobbareiksi siirtyneet toimittajat esiintyvät vanhan karismansa varassa, eikä katsoja osaa aavistaa, kuka heidän palkkansa nykyään maksaa. Porin Suomi-Areenassa eksät ja nyksät toimittajat, poliitikot ja lobbarit ovat samaa suurta kaveripoprukkaa. Tilannetta pahentaa se, ettei Suomessa ole vieläkään lobbarirekisteriä, jossa vaikuttajaviestijät ilmoittavat toimeksiantajansa.

Korvien välisen viivan suoristamiseen ei ole olemassa mitään yksioikoista menetelmää, mutta vähän lisää hygieniaa ja sidonnaisuuksien ilmoittamista tähän nyt tarvittaisiin.



9 2020
Arkisto

Rikkaiden omaisuudesta pitäisi julkaista tietoja paljon avoimemmin

Median tulee pystyä perustelemaan kirkkaasti, miksi ihmisten verotietoja on tärkeää julkaista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Sinua masentaa, että Iltalehden lukijoita kiinnostaa tosi-tv eikä EU, Erja Yläjärvi

Iltalehden vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi viihtyy hyvin pomona eikä muista itsekään, mistä aiheista teki toimittajana juttuja.

Onko media oppinut virheistään, kun taloustuhon siivoaminen alkaa?

”Kun talous viimeksi horjui, suomalainen media epäonnistui tehtävässään. Se johtui siitä, että tiedotusvälineissä luotettiin järkähtämättä korkeisiin herroihin, joille oli suotu virat”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Biden ja Trump suomeksi pikavauhdilla

Yleisradion pikatoiminnan tiimi kääntää vaaliväittelyt ja Oscar-gaalat suomeksi muutamassa tunnissa. Esimerkiksi Trumpin ja Bidenin toinen väittely alkoi Suomen aikaa 23. lokakuuta kello 04 ja tekstitetty lähetys TV:ssä kello 12.40.

”Suomeen tarvitaan ehdottomasti pysyvä mediatukijärjestelmä muiden Pohjoismaiden tapaan”, Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho sanoo.

Koronatukea haettiin ainakin 271 tiedotusvälineelle

Suurin osa hakijoista on pieniä sanomalehtitaloja. Viestintäministeriön asettama työryhmä pohtii myös pysyvää mediatukea.

Työlainsäädäntö suojaa myös poikkeusoloissa

”Alan uusiin työsopimuksiin on keväästä alkaen ilmestynyt erilaisia covid-19-pykäliä. Kirjaukset ovat kuitenkin pääosin lain ja työehtosopimusten vastaisia ja siksi mitättömiä”, kirjoittaa juristi Mari Marttila.

Kuusi tapaa miellyttää johtolauseneurootikkoa

”Älä ole asenteellinen. Ainakaan neutraaliksi tarkoitettu uutisproosa ei tarvitse sellaisia verbejä kuin jyrähtää”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Ackrediteringsbusinessen blomstrar i Afrika

Det här betyder delvis att det är få frilansar som har råd och möjlighet att rapportera från Afrika. Samtidigt är det bra att komma ihåg att det här är verkligheten för största delen av de afrikanska journalisterna, skriver Liselott Lindström.

Voimistelunopettajasta tuli toimittaja

Toimittaja Esko Kähkönen 20. 4. 1927 Rovaniemi – 28. 9. 2020 Rovaniemi

”Imatran aluepäällikkö” ja ay-vaikuttaja on poissa

Toimittaja Heikki Luukkanen 25. 11. 1946 Ruokolahti – 27. 9. 2020 Helsinki

Yksin ei tarvitse selviytyä

Jokaisessa neuvottelussa ei voi voittaa, mutta mitään ei saa, jos ei uskalla pyytää, kirjoittaa Mediakunnan Johanna Sillanpää.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta