Hygienian alkeet

JOURNALISTI
24.9.2015

Elina Grundström
elina.grundstrom@kolumbus.fi
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija.

Veteen piirretty viiva mainonnan ja journalismin välillä on siirtynyt korvien väliin, jossa se liplattelee epämääräisesti, kirjoittaa Elina Grundström.

”Ihan kuin ennen vanhaan mainostoimistobileissä”, kommentoi eräs tuttava ajatushautomo Demoksen kymmenvuotisjuhlissa syyskuun alussa. Vanha konepaja oli täynnä mustiin pukeutuneita hoikkia ja hyvännäköisiä ihmisiä, jotka kävivät intoutuneita keskusteluja uusista työprojekteistaan.

Oli helpottavaa havaita, että Sipilän Suomessa tapahtuu muutakin kuin leikkauksia.

Intoa puhisevassa joukossa näkyi paljon ex-toimittajia, jotka olivat siirtyneet viestintäalalle. Perinteinen media on talousvaikeuksissa, mutta vielä isommassa kriisissä on perinteinen mainonta. Naiivit ostokehotukset eivät uppoa someajan yleisöön, joka on tottunut tarinallisempaan sisältöön. Se avaa uusia työmahdollisuuksia toimittajille.

Aidan toiselle puolelle siirtyneet journalistit eivät vaikuta elämään pettyneiltä luusereilta, vaan heihin on syttynyt uusi liekki. Sisältömarkkinointiin tai lobbaukseen erikoistuneissa viestintätoimistoissa tehdään jännittäviä asioita mukavammissa työoloissa kuin toimituksissa. Viestintäkonsultit saavat parantaa maailmaakin vapaammin kun rivitoimittajat, joilta odotetaan poliittista sitoutumattomuutta. Konsultit ovat olleet innolla mukana järjestämässä esimerkiksi Tahdon-kampanjaa sekä Unelma- ja Welcome-mielenosoituksia.

 

Myös mediatalot ovat innostuneet sisältömarkkinoinnista. Siitä toivotaan uutta tulonlähdettä, joka pelastaisi perinteisen journalismin.

Kaikki voidaan kuitenkin pilata, jos journalismin ja mainonnan raja hämärtyy. Se voi nopeasti viedä uskottavuuden ja yleisön molemmilta. Mediayhtiöt ovat ymmärtäneet vaaran ja reagoineet siihen nopeasti. Ne olivat mukana laatimassa Julkisen sanan neuvoston toukokuista suositusta, jonka mukaan mainosmateriaali tulisi aina merkitä selvästi ja määritellä ilmaisulla ”mainos” tai ”kaupallinen yhteistyö”.

 

Mediataloissa hygienian alkeet on omaksuttu, mutta entisten ja nykyisten toimittajien keskuudessa hämmennys on suurta. Veteen piirretty viiva mainonnan ja journalismin välillä on siirtynyt korvien väliin, jossa se liplattelee epämääräisesti. Kasvava freelancer-joukko tekee samanaikaisesti toimittajan ja viestintäkonsultin hommia, mutta ei osaa ilmoittaa sidonnaisuuksiaan läpinäkyvästi. Sama henkilö esiintyy journalistisilla alustoilla ”vapaana toimittajana”, mutta muualla ”viestintäkonsulttina”. ”Tiedetoimittaja” voi olla toisissa yhteyksissä ”tiedeviestijä”.

Tv-keskusteluissa lobbareiksi siirtyneet toimittajat esiintyvät vanhan karismansa varassa, eikä katsoja osaa aavistaa, kuka heidän palkkansa nykyään maksaa. Porin Suomi-Areenassa eksät ja nyksät toimittajat, poliitikot ja lobbarit ovat samaa suurta kaveripoprukkaa. Tilannetta pahentaa se, ettei Suomessa ole vieläkään lobbarirekisteriä, jossa vaikuttajaviestijät ilmoittavat toimeksiantajansa.

Korvien välisen viivan suoristamiseen ei ole olemassa mitään yksioikoista menetelmää, mutta vähän lisää hygieniaa ja sidonnaisuuksien ilmoittamista tähän nyt tarvittaisiin.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta