Sopiminen ei ole sanelua

Pääkirjoitus.
JOURNALISTI
3.9.2015

Markku Lappalainen
markku.lappalainen@journalistiliitto.fi

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) tavoitteleman yhteiskuntasopimuksen kariutuminen merkitsee työelämään liittyvän päätöksenteon muuttumista arvaamattomaksi. Työmarkkinajärjestöt on nyt ohjattu sivuun siitä valmistelusta, jolla hallitus ajaa tavoittelemiaan joustoja.

Yhteiskuntasopimuksesta ei todellisuudessa käyty varsinaisia neuvotteluja. Kabineteissa oli hiljaista, julkisuudessa kalisteltiin vähän sapeleita, mutta eipä sopimuksessa ollut paljon neuvoteltavaakaan, sillä sen keskeinen sisältö oli ennakkoon päätetty.

Näinkö rakennetaan Sipilän manifestoimaa luottamusta: pannaan osapuolet neuvottelemaan ilman oikeaa neuvotteluvaraa? Vauhdittajaksi pestattu entinen valtakunnansovittelija Juhani Saloniuskaan ei saanut näytelmää näyttämään todelliselta.

Suomessa on työmarkkinoilla vahva neuvotteluperinne, joka on toiminut tuloksellisesti myös vaikeina aikoina. Nyt jos koskaan tarvitaan aitoja neuvotteluja. Yhteiselle sopimiselle voi vielä tulla tarve tämänkin hallituksen aikana. Epärealistisiin aikatauluihin ja ennalta määrättyihin neuvottelutuloksiin ei aikaa ja energiaa sovi tuhlata.

Työehtosopimuksien yleissitovuuteen hallitus tuskin yrittää suoraan kajota. Sen sijaan paineet kohdistuvat muun muassa paikallisen sopimisen laajentamiseen, jolloin tes-määräyksiin ryhdytään hakemaan muutoksia yrityskohtaisesti. Uhkana on, että sopimisen sijasta käytännöksi muodostuu sanelu.

Jos esimerkiksi uudelle työntekijälle tarjotaan normia alempi palkka tai lyhempi loma, paikallisen sopimisen sijaan voisi puhua kiristyksestä: ota tai jätä!

Journalistiliiton sopimusaloista muun muassa lehdistössä on jo nyt varattu monesssa kohdassa mahdollisuus paikalliseen sopimiseen. Yhtenä joustavuuden tuojana nyt esitetty työaikapankki on meillä ollut tessin mukaisissa keinovalikoimissa pitkään, mutta sitä ei ole otettu käyttöön.

Sopiminen on tasavertaisten osapuolten neuvottelua, ei vahvemman sanelua. Journalistiliitto on kouluttanut luottamusmiehiään paikalliseen sopimiseen: aktiivisuuteen ja valmiuteen hakea toimivia ratkaisuja työpaikan pulmiin.

Porttien avaaminen sanelulle ei ole työelämän kestävää kehittämistä. Sillä herätetään levottomuutta ja kylvetään epävakauden siemeniä. Toimiva sopimuskulttuuri luo työpaikoille sitä luottamusta, jonka vahvistamisen pääministeri on asettanut tavoitteekseen.

Digisisällön verotus kevenee

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) on valmis keventämään median digitaalisen sisällön verotusta. Nyt perinteistä printtiä verotetaan kevyemmin kuin digiä.

Ylen Aamu-tv:n haastattelussa 27. elokuuta Berner korosti terveen, hyvinvoivan ja riippumattoman median tärkeyttä ja merkitystä demokratialle.

Politiikan kielellä ministeri ilmaisi tehtäväkseen ”huolehtia kilpailuympäristöstä purkamalla säätelyä, joka rajoittaa ansaintalogiikkaa”. Samassa yhteydessä hän toi julki myös huolensa median viihteellistymisestä, muun muassa kaupallisen sisältöyhteistyön vaikutuksista median riippumattomuuteen.

Siihen ministeri ei ottanut kantaa, miten asiassa edetään ja millä aikataululla. Asettamaltaan Anssi Vanjoen johtamalta työryhmältä hän odottaa konkreettisten toimien listaa. Sen toimeksianto kestää vuoden loppuun. Sitten alkaa tapahtua.



14 2018
Arkisto

Synkkä salaisuus

Toimittaja Ari Lahdenmäki on kirjoittanut lukuisia juttuja etiikasta ja naisten oikeuksista. Marraskuussa hän sai kaksi tuomiota seksuaalirikoksista. Journalisti haastatteli kahtatoista naista, jotka kertovat lisää Lahdenmäen pimeästä puolesta.

Akateeminen iltapäivälehtimies

Pasi Kivioja ennustaa väitöskirjassaan painettujen iltapäivälehtien loppua.

Villille tv-alalle toivotaan tes-suitsia

Elokuva- ja tv-alan työehtosopimuksesta halutaan yleissitova. Journalistiliitto toivoo päätöksen kohentavan alan palkkatasoa.

Utu-uutiset sumentavat todellisuuden

Uutiset kauppakeskuksen vaikeuksista tai alhaisen syntyvyyden aiheuttamasta huoltosuhdehuolesta eivät ole valheita. Silti ne vääristävät asioiden mittakaavan valeuutisille ominaiseen tapaan, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Stor i truten. Mikael Sjövall är tillbaka i rollen som journalist och uppskattar möjligheten att ställa också de obekväma frågorna. ”Jag har alltid haft svårt att arbeta med tillrättalagd information där man på skyler över obekväma saker och bäddar in sanningen i begreppsliga rökridåer.”

En reporter som skyr rökridåer

Propagandabranschen kändes som en tvångströja för Mikael Sjövall. Som journalist får han ställa de besvärliga frågorna och berätta sanningen utan att bädda in den.

Vaikuttajasta vuorovaikuttajaksi

Yle tavoittelee tiiviimpää yleisösuhdetta sallimalla uutisten kommentoinnin. Suunnitelmissa on, että toimittajat käyttävät jatkossa osan työajastaan yleisön kanssa keskusteluun. Kyse voi olla uutistyön murroksesta, jossa toimittajien ammatti-identiteettiä määritellään uudelleen.

Toimittaja Tapio Mainio (oik.) työskentelee eläkeläisenä yhtä paljon kuin päivätyössä Helsingin Sanomissa. Nyt toimeksiantajia on useita. Yksi niistä on Kauppalehti, johon hän haastatteli metsänomistaja Jorma Seppästä Suomussalmella.

Samalla viivalla

Moni toimittaja jatkaa työntekoa eläkkeelle jäätyään. Töitä tekemällä voi päästä samaan ansiotasoon kuin aktiiviuran aikana.

Valokuvan puolustaja. Marina Ekroos perusti startupin suojellakseen valokuvakulttuuria, mutta ei ehdi itse enää juurikaan kuvata.

Oikeutta valokuville

Valokuvaaja Marina Ekroos haluaa pelastaa maailman huonosti rajatuilta valokuvilta.

Av kärlek till värvet

I Sverige visar en utredning att mediehusen de senaste åren kraftigt har dumpat frilansarnas arvoden. Något stort engagemang från dem som har fasta jobb har veterligen inte hörts av, skriver Jeannette Björkvist.

Raimo Tyykiluodon on 12 diktaattoria -sarjaa tehdessään pitänyt miettiä, miten kertoa diktaattorien teoista sekä aiheen vaatimalla vakavuudella että koukuttaen kuuntelijat. ”Kaikkea ei pidä kertoa paasaten sormi pystyssä, vaan kuuntelijalle pitää antaa mahdollisuus oivaltaa. Silloin asiat jäävät parhaiten mieleen.”

Sairaan kiinnostavat diktaattorit

Raimo Tyykiluoto mietti aloittaessaan 12 diktaattoria -radiosarjan tekemistä, miten kertoa julmuuksista pröystäilemättä. ”Sarjassa on myös tragikoomisuutta, joka tekee siitä kuunneltavan”, hän kertoo.

Vaarallinen suhde

Kriitikot usein tuntevat oman taiteenlajinsa tekijöitä. Milloin suhde on liian läheinen?

Koska Anni Kuittisen kansantanssiryhmän Motoran Pelmakat jäsenet asuvat eri paikkakunnilla ryhmä harjoittelee vain kerran kuussa. Intensiivisinä tanssiviikonloppuina harjoitustunteja kertyy yhteensä 10 – 14.

Ylpeästi kansantanssija

Anni Kuittinen haluaa murtaa kansantanssia koskevia ennakkoluuloja.

Nopea paluu journalistiksi

Sanna Keskinen, 44, aloittaa tammikuussa Kainuun Sanomien päätoimittajana.

Mediakunta hallituksen tärkein onnistuminen

Journalistiliitto saa joulukuussa uuden valtuuston ja hallituksen. Journalisti selvitti, missä nykyinen hallitus on mielestään onnistunut ja missä jäi parantamisen varaa.

Lapsuuden loppu

Kolmas kerta voisi sanoa toden, mutta sitä toimittaja Simo Ahtee ei uskalla Don Rosan haastattelussa yrittää.

Kieli, alkeet

Se että ihmiset käyttävät vapaamuotoisessa ilmaisussaan englanninkielisiä sanoja ja puhekielisiä muotoja, ei ole kielen rappiota. Se on tavallista kielellistä vaihtelua, kielen rikkautta, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Karhea kirja rikostoimittamisesta

Mielenkiintoisinta Oikeustoimittajien 30-vuotisjuhlakirjassa, Etusivun rikoksissa on juttuprosessien avaaminen ja toimittajan työhön liittyvät inhimilliset yksityiskohdat, kirjoittaa Marja Honkonen.

Höga inkomster med två roller

Personer som både är vd och chefredaktör, så kallade publishers, ligger på topp när man jämför förvärvsinkomsterna 2017 bland mediecheferna i Svenskfinland.

Othman fortsätter skriva

I veckan firades Henrik ”Otis” Othmans sista arbetsdag på Österbottens Tidning (ÖT). Othman hann jobba på ÖT, tidigare Jakobstads Tidning, i nästan 40 år. Han kommer som pensionär att titulera sig publicist.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta