Somedia

JOURNALISTI
3.9.2015

Janne Saarikivi
janne.saarikivi@helsinki.fi
Kirjoittaja on kielitieteen tutkija, joka on toiminut professorina Helsingin yliopistossa sekä Parnasson ja Helsingin Sanomien kolumnistina.

Maailman asioista suurinta osaa ei voi tiivistää 140 merkkiin. Niin, todennäköisesti yhtäkään merkityksellistä asiaa ei voi, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Tiedättehän, että liikaa sankariheviä nauttinut yöllinen Facebook-päivitys nousee jopa kansainväliseksi uutisaiheeksi. Kekkosen aikaan eliitin känninen mölinä imeytyi kabinetin kokolattiamattoon. Nyt se on kaikkien huulilla, saa aikaan lähihistorian suurimman mielenosoituksen.

Jos joskus pohdittiin, miten some tulee muuttamaan tiedonvälitystä, niin osaamme nyt vastata. Valtavasti.

140 merkin Twitter-päivitys leviää paremmin kuin mikään lehti tai tv-ohjelma. Reaktiot ovat nopeampia. Reagoijia on enemmän kuin ennen ja he ryhmäytyvät nopeammin. Polittinen rälssi ei ohjaa tapahtumia entisenkään vertaa.

Pitäisikö paikkansa myös seuraava: nykyinen sosiaalinen media suosii innostusta, raivoa ja ivaa. Se ei suosi kysymyksiä ja hämmennystä, syvää tai moniulotteista ymmärrystä, tai edes sellaisen kaipuuta.

Somedia ei ole komedia vaan tragedia. Lyhyisiin teksteihin ja kuviin pohjautuva tiedonvälitys perustaa sosiaaliseen mediaan paitsi samanmielisten kuplia, myös toverituomioistuimia. Ne joukkolynkkaavat minuuteissa. Kuka odottaa kuukausien päästä seuraavaa oikeuden tuomiota autoilijalle, joka tappoi pyöräilijän? Some antaa tuomionsa heti.

1960-luvulla tapaus Olli Immonen olisi kirjoittanut Uuteen Suomeen mielipidekirjoituksen. Viikon sisällä hänelle olisivat samalla palstalla vastanneet kaksi yliopiston professoria, yksi korkea virkamies ja nimimerkki ”Huolestunut kansalainen”. Asiaa olisi käsitellyt muissa lehdissä kaksi kolumnistia ja pakinoitsija sekä vappupuheessaan poliitikko. Jos Kekkonen olisi toivonut, että asiasta ei keskustella, hän olisi soittanut lehden toimitukseen.

Nyt on tosiaan toisin. 1900-luku teki kaikista lukijoita, 2000-luku tekee kaikista toimittajia. Kaikki saavat sanoa, sanankäytön amatööritkin. Vanhojen tiedotusvälineiden tehtävä on lisätä kumua ja humua, mutta ne eivät enää saa sitä aikaan.

Tämä on provokaation vuosisata. Yksityinen on julkista. Siksi valhe on nyt yksityistä. Kaikki esittävät elämäänsä itselleen ja toisilleen, tekevät kissojensa ruokkimisesta stadionmusikaalin veroista draamaa.

Viestit ovat lyhyitä. Ne huudetaan ja niihin vastataan huutamalla kovemmin. Sota ja vallankumous syttyy 80 euron kännykässä jossain päin maailmaa. Vanha journalismi muuttuu yhdeksi isoksi tissikuvaksi, joka kilpailee itsensä kanssa klikkausten määrästä.

Sivistyneistö uskoi, että vapaa tiedonvälitys voi lisätä ihmistenkin vapautta. Ja todella, se syrjäytti Gaddafin, Mubarakin ja JanukovitŠin. Mutta se on myös muuttanut heidän maansa ja entiset vakaat demokratiatkin vihaisiksi möykkäbasaareiksi, jossa ihmiset huutavat toisilleen entistä kovempaa, vailla yritystäkään ymmärtää.

Nyt näemme selvemmin, että ihmisten oikeaa vapautta ei lisää tiedonvälitys vaan ainoastaan tieto. Maailman asioista suurinta osaa ei voi tiivistää 140 merkkiin. Niin, todennäköisesti yhtäkään merkityksellistä asiaa ei voi.

Todellinen vallankumous alkaa pitkistä, hitaista ja vaikeaselkoisista lauseista, muutamassa harvassa, harmaassa päässä.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta