Johtaminen vaatii osaamista

JOURNALISTI
3.9.2015

Sini Ihanainen-Alanko
sini.ihanainen-alanko@jyu.fi
Kirjoittaja on toimittaja sekä yhteiskunta- ja kauppatieteiden maisteri, joka tekee väitöskirjaa median johtamisesta.

Journalistisen linjan merkitys korostuu, kun resurssit ovat niukat.

Johdonmukaisuus ja aito kohtaaminen. Näihin kiteytyvät toimittajien työyhteisölliset perustarpeet. Tämä ilmenee sekä tutkimusaineistossani että toimituksista kuuluvissa kommenteissa yleisemminkin.

Lukuisten versioiden ja niukkojen resurssien maailmassa johdonmukainen journalistinen linja korostuu entisestään.

Strategia on yksinkertaisimmillaan suunta, päämäärä ja keinot siihen, eli pärjäämissuunnitelma. Kun levikkitulot ja ilmoitusmyynti laskevat, eivätkä omistajat ja toimitusten johto tiedä selkeästi liiketoiminnan suuntaa, vauhtia tai keinovalikoimaa, journalistinen linja on entistä tärkeämpi.

Toimitus on pohjimmiltaan melko hierarkkinen työyhteisö. Toimittajat haluavat, että ylin journalistinen johto linjaa asiat. Sen lisäksi ylin johto valtuuttaa lähiesimiehet ja päälliköt johtamaan tilanteita.

Päälliköillä tarkoitan uutispäälliköitä, tuottajia ja muita journalismin vuorovetäjiä tai suunnittelijoita, jotka ovat yleensä journalistisessa organisaatiossa lähiesimiesten ja ylimmän johdon välissä.

Lähiesimieheltä odotetaan ennen kaikkea oman osaston asioiden viestintää ylös ja johdon linjauksien välittämistä osastolle. Hyvilläkään viestintätaidoilla ei tosin pärjää, ellei ylin johto kuuntele tai puutu viestittäviin asioihin.

Lähiesimiehellä on usein oman osastonsa tai aihepiirinsä asiantuntemus kunnossa, jolloin linja ja uutiskriteerit ovat selkeät. Sen lisäksi esimiehen pitäisi kyetä kohtelemaan alaisiaan tasaveroisesti, mutta yksilöllisesti, ja olemaan provosoitumatta helposti.

Joskus alaiset provosoivat tarkoituksellisesti. Työkavereiden suhtautuminen ja asenne muuttuvat työyhteisöllisen aseman myötä. Muut suhtautuvat toimittajasta esimieheksi siirtyvään eri tavalla kuin aiemmin.

Esimiehen tulisi osata tunnistaa ja johtaa näitä tunteita – asioiden ohella. Siinä tarvitaan kykyä pysyä asiassa ja olla provosoitumatta kun provosoidaan.

Toimitusten päällikkötaso on vaikea solmukohta. Siinä portaassa pitäisi olla selvillä toimituksen linja ja uutiskriteerit sekä kykyä kohdata toimittajia kiireessä.

 

Hyvä päällikkö tunnistaa toimittajien tunnetiloja ja osaa johtaa niitä. Eli antaa sopivia juttuja tehtäväksi. Tukee ja neuvoo tarvittaessa ja antaa välillä tilaa.

Se vaatii tuntosarvia, uskallusta ja ammatillista osaamista.

Hyvä päällikkö pystyy ohimennenkin sanomaan asioista ja tarvittaessa puhumaan ja perustelemaan, samalla toisten ajatuksia aidosti kuullen.

Usein päälliköksi, vaikkapa vuoropaikkaajaksi, saatetaan paiskata joku, jolla ei ole lainkaan esimieskokemusta. Johto heittää vetovastuuseen, sillä ”sitä kautta valikoituvat parhaat kyvyt”.

Agendalla on koko journalistinen kirjo, ja päälliköllä kokemusta ehkä vain yhdestä tai kahdesta aihepiiristä tai selkeänä yhden aihepiirin uutiskriteerit. Yhdellä vaikkapa rötökset, toisella talous, kolmannella politiikka.

Useimmiten tällainen päällikkö kipuilee oman riittämättömyytensä kanssa, saattaa hiiltyä kiireessä. Hän ei tarkoita pahaa, mutta viestii huomaamatta ympäristöönsä kärsimättömyyttä ja äreyttä, joka tarttuu.

Osalle päälliköistä, joilla oma johtajuus on hukassa, on arvovaltakysymys puskea asioita läpi, esimerkiksi patistaa tekemään juttua, joka ei täytä uutiskriteereitä.

Sellainen päällikkö ei kykene tasavertaiseen dialogiin. Hänen pitää todistaa itselleen, että hän on oikeassa ja hän osaa. Pahimmillaan hän peittelee omia virheitään ja sälyttää niitä muiden kontolle.

Jos tilanne jatkuu vuorosta toiseen, pahimmillaan ympärillä olevat toimittajat alkavat alisuoriutua. He pelkäävät suututtavansa päällikön, unohtavat oman asiantuntemuksensa ja keskittyvät johtajan miellyttämiseen.

Aina kiireessä ei ehdi argumentoida. Toki päälliköllä on valta ja vastuu. Ja onhan hankalia toimittajiakin.

On huolestuttavaa, että useista toimituksista kuuluu viestejä, että työn imu on muuttumassa suorittamiseksi. Vallalla vaikuttaisi olevan mieliala, että yritetään pinnistää.

”Kyllä jaksaa kun tsemppaa. Pitää olla tyytyväinen kun sentään on työ, toimeentulo ja yhteisö.” Vähän syyllisyyttäkin kun entisellä työkaverilla ei niitä enää ole. ”Kauanko itselläkään? Jaksanko, selviänkö?”

Jos johtaminen on sekavaa, jos linjaukset vaihtuvat vuorosta toiseen, alkaa työyhteisö voida pahoin. Toimittajille on tärkeää, että on olemassa kriteeristö, jota noudattamalla voi kokea onnistuvansa työssä. Lisäksi useimmat kaipaavat johdonmukaista palautetta suoriutumisestaan.

Päälliköt, myös ne, joilla on kyky kohdata kiireessä, ovat yhä useammin pulassa. On kiikutettava ekstrahommia toimittajille, joilla on jo juttuja työn alla ja deadlinet niskassa. On kuljettava kinuamassa vapaita käsiä. Ei kovin palkitsevaa kummallekaan osapuolelle.

Hyvä johtaminen ja hyvä esimiestyö korostuvat, kun resursseista on pula. Hyvinvoiva työyhteisö on luovempi ja tuottoisampi kuin työyhteisö, joissa on johtamisen ongelmia.

 

Journalistisen linjan pitäisi olla selkeä, vaikka konserni- ja yritystasolla päämäärä ja keinot siihen pääsemiseksi olisivat epäselvät. Se ei tarkoita, etteikö journalistinen linja voisi muuttua: muutos pitää argumentoida huolella.

Jos päälliköt eivät tunne journalistista linjaa, tai jos se muuttuu ilman että se argumentoidaan toimittajille, työhyvinvointi laskee. Journalistisen linjan puuttuminen tai sekavuus saa aikaan huonompia juttuja ja pahimmillaan sairastumisia.

Toimittajien työhyvinvointi on arkea. Pieniä ratkaisuja ja toimintoja, ei mitään ydinfysiikkaa. Ellei tekevien käsien määrää voi lisätä, on tärkeää organisoida työt jouhevasti.

Journalistisen linjan pitäisi olla sama, vaikka päällikkö vuorossa vaihtuu. Jos uutistilanteessa ja priorisoinnissa tapahtuu päivän mittaan muutoksia, ne pitäisi viestiä juttua tekevälle toimittajallekin.

On hämmentävää tehdä juttua hyvinkin tarkkaan nuotitetusta näkökulmasta, ja sitten jutun valmistuessa odotetaan yllättäen toisenlaista näkökulmaa. Jos tähän liittyy vielä väliportaan vuorovaihdos, olisi erityisen tärkeää varmistaa, että painotusten muutokset viestitään huolella.

Palautteen antamisen väylät, säännönmukaisuus ja johdonmukaisuus tulisi olla organisoitu toimituksissa. Palaute ei johda parempaan, jos se on ristiriitaista ja antajan mielialasta riippuvaa. Toisaalta huonokin esimies tai päällikkö voi kasvaa hyväksi.

Kun meitä toimittajia johdetaan oikein, voimme paremmin ja viihdymme työssämme. Sellainen toimitus on myös johdon ja omistajien kannalta tuottoisampi. Kaikki voittavat.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta