Johtaminen vaatii osaamista

JOURNALISTI
3.9.2015

Sini Ihanainen-Alanko
sini.ihanainen-alanko@jyu.fi
Kirjoittaja on toimittaja sekä yhteiskunta- ja kauppatieteiden maisteri, joka tekee väitöskirjaa median johtamisesta.

Journalistisen linjan merkitys korostuu, kun resurssit ovat niukat.

Johdonmukaisuus ja aito kohtaaminen. Näihin kiteytyvät toimittajien työyhteisölliset perustarpeet. Tämä ilmenee sekä tutkimusaineistossani että toimituksista kuuluvissa kommenteissa yleisemminkin.

Lukuisten versioiden ja niukkojen resurssien maailmassa johdonmukainen journalistinen linja korostuu entisestään.

Strategia on yksinkertaisimmillaan suunta, päämäärä ja keinot siihen, eli pärjäämissuunnitelma. Kun levikkitulot ja ilmoitusmyynti laskevat, eivätkä omistajat ja toimitusten johto tiedä selkeästi liiketoiminnan suuntaa, vauhtia tai keinovalikoimaa, journalistinen linja on entistä tärkeämpi.

Toimitus on pohjimmiltaan melko hierarkkinen työyhteisö. Toimittajat haluavat, että ylin journalistinen johto linjaa asiat. Sen lisäksi ylin johto valtuuttaa lähiesimiehet ja päälliköt johtamaan tilanteita.

Päälliköillä tarkoitan uutispäälliköitä, tuottajia ja muita journalismin vuorovetäjiä tai suunnittelijoita, jotka ovat yleensä journalistisessa organisaatiossa lähiesimiesten ja ylimmän johdon välissä.

Lähiesimieheltä odotetaan ennen kaikkea oman osaston asioiden viestintää ylös ja johdon linjauksien välittämistä osastolle. Hyvilläkään viestintätaidoilla ei tosin pärjää, ellei ylin johto kuuntele tai puutu viestittäviin asioihin.

Lähiesimiehellä on usein oman osastonsa tai aihepiirinsä asiantuntemus kunnossa, jolloin linja ja uutiskriteerit ovat selkeät. Sen lisäksi esimiehen pitäisi kyetä kohtelemaan alaisiaan tasaveroisesti, mutta yksilöllisesti, ja olemaan provosoitumatta helposti.

Joskus alaiset provosoivat tarkoituksellisesti. Työkavereiden suhtautuminen ja asenne muuttuvat työyhteisöllisen aseman myötä. Muut suhtautuvat toimittajasta esimieheksi siirtyvään eri tavalla kuin aiemmin.

Esimiehen tulisi osata tunnistaa ja johtaa näitä tunteita – asioiden ohella. Siinä tarvitaan kykyä pysyä asiassa ja olla provosoitumatta kun provosoidaan.

Toimitusten päällikkötaso on vaikea solmukohta. Siinä portaassa pitäisi olla selvillä toimituksen linja ja uutiskriteerit sekä kykyä kohdata toimittajia kiireessä.

 

Hyvä päällikkö tunnistaa toimittajien tunnetiloja ja osaa johtaa niitä. Eli antaa sopivia juttuja tehtäväksi. Tukee ja neuvoo tarvittaessa ja antaa välillä tilaa.

Se vaatii tuntosarvia, uskallusta ja ammatillista osaamista.

Hyvä päällikkö pystyy ohimennenkin sanomaan asioista ja tarvittaessa puhumaan ja perustelemaan, samalla toisten ajatuksia aidosti kuullen.

Usein päälliköksi, vaikkapa vuoropaikkaajaksi, saatetaan paiskata joku, jolla ei ole lainkaan esimieskokemusta. Johto heittää vetovastuuseen, sillä ”sitä kautta valikoituvat parhaat kyvyt”.

Agendalla on koko journalistinen kirjo, ja päälliköllä kokemusta ehkä vain yhdestä tai kahdesta aihepiiristä tai selkeänä yhden aihepiirin uutiskriteerit. Yhdellä vaikkapa rötökset, toisella talous, kolmannella politiikka.

Useimmiten tällainen päällikkö kipuilee oman riittämättömyytensä kanssa, saattaa hiiltyä kiireessä. Hän ei tarkoita pahaa, mutta viestii huomaamatta ympäristöönsä kärsimättömyyttä ja äreyttä, joka tarttuu.

Osalle päälliköistä, joilla oma johtajuus on hukassa, on arvovaltakysymys puskea asioita läpi, esimerkiksi patistaa tekemään juttua, joka ei täytä uutiskriteereitä.

Sellainen päällikkö ei kykene tasavertaiseen dialogiin. Hänen pitää todistaa itselleen, että hän on oikeassa ja hän osaa. Pahimmillaan hän peittelee omia virheitään ja sälyttää niitä muiden kontolle.

Jos tilanne jatkuu vuorosta toiseen, pahimmillaan ympärillä olevat toimittajat alkavat alisuoriutua. He pelkäävät suututtavansa päällikön, unohtavat oman asiantuntemuksensa ja keskittyvät johtajan miellyttämiseen.

Aina kiireessä ei ehdi argumentoida. Toki päälliköllä on valta ja vastuu. Ja onhan hankalia toimittajiakin.

On huolestuttavaa, että useista toimituksista kuuluu viestejä, että työn imu on muuttumassa suorittamiseksi. Vallalla vaikuttaisi olevan mieliala, että yritetään pinnistää.

”Kyllä jaksaa kun tsemppaa. Pitää olla tyytyväinen kun sentään on työ, toimeentulo ja yhteisö.” Vähän syyllisyyttäkin kun entisellä työkaverilla ei niitä enää ole. ”Kauanko itselläkään? Jaksanko, selviänkö?”

Jos johtaminen on sekavaa, jos linjaukset vaihtuvat vuorosta toiseen, alkaa työyhteisö voida pahoin. Toimittajille on tärkeää, että on olemassa kriteeristö, jota noudattamalla voi kokea onnistuvansa työssä. Lisäksi useimmat kaipaavat johdonmukaista palautetta suoriutumisestaan.

Päälliköt, myös ne, joilla on kyky kohdata kiireessä, ovat yhä useammin pulassa. On kiikutettava ekstrahommia toimittajille, joilla on jo juttuja työn alla ja deadlinet niskassa. On kuljettava kinuamassa vapaita käsiä. Ei kovin palkitsevaa kummallekaan osapuolelle.

Hyvä johtaminen ja hyvä esimiestyö korostuvat, kun resursseista on pula. Hyvinvoiva työyhteisö on luovempi ja tuottoisampi kuin työyhteisö, joissa on johtamisen ongelmia.

 

Journalistisen linjan pitäisi olla selkeä, vaikka konserni- ja yritystasolla päämäärä ja keinot siihen pääsemiseksi olisivat epäselvät. Se ei tarkoita, etteikö journalistinen linja voisi muuttua: muutos pitää argumentoida huolella.

Jos päälliköt eivät tunne journalistista linjaa, tai jos se muuttuu ilman että se argumentoidaan toimittajille, työhyvinvointi laskee. Journalistisen linjan puuttuminen tai sekavuus saa aikaan huonompia juttuja ja pahimmillaan sairastumisia.

Toimittajien työhyvinvointi on arkea. Pieniä ratkaisuja ja toimintoja, ei mitään ydinfysiikkaa. Ellei tekevien käsien määrää voi lisätä, on tärkeää organisoida työt jouhevasti.

Journalistisen linjan pitäisi olla sama, vaikka päällikkö vuorossa vaihtuu. Jos uutistilanteessa ja priorisoinnissa tapahtuu päivän mittaan muutoksia, ne pitäisi viestiä juttua tekevälle toimittajallekin.

On hämmentävää tehdä juttua hyvinkin tarkkaan nuotitetusta näkökulmasta, ja sitten jutun valmistuessa odotetaan yllättäen toisenlaista näkökulmaa. Jos tähän liittyy vielä väliportaan vuorovaihdos, olisi erityisen tärkeää varmistaa, että painotusten muutokset viestitään huolella.

Palautteen antamisen väylät, säännönmukaisuus ja johdonmukaisuus tulisi olla organisoitu toimituksissa. Palaute ei johda parempaan, jos se on ristiriitaista ja antajan mielialasta riippuvaa. Toisaalta huonokin esimies tai päällikkö voi kasvaa hyväksi.

Kun meitä toimittajia johdetaan oikein, voimme paremmin ja viihdymme työssämme. Sellainen toimitus on myös johdon ja omistajien kannalta tuottoisampi. Kaikki voittavat.



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta