Missä he ovat nyt?

JOURNALISTI
18.12.2014

Janne Salomaa, teksti
Journalistin arkisto, kuvat

Vajaa vuosi sitten Eero Hyvönen sai potkut Helsingin Sanomista, Tuukka Tuomasjukka pänttäsi journalistiikan pääsykokeisiin ja Seppo Honkanen perusti journalismin joukkorahoituspalvelu Rapportin. Mitä heille ja muille vuoden aikana Journalistissa haastatelluille kuuluu nyt?

HS-pomosta tuli Hämeen päällikkö

Vuoden alussa tapahtui se, mitä Helsin-gin Sanomien päätoimittaja Eero Hyvönen oli ounastellut jo yli puoli vuotta: Hänet irtisanottiin HS:n yt-neuvottelujen päätteeksi. Samalla HS lopetti Nelosen uutiset.

16 vuotta Nelosen uutisia johtanut Hyvönen aloitti uuden työn etsimisen heti irtisanomispäivänä.

”Moni neuvoi ensin puhaltamaan hetken rauhassa. Vaimoni oli kuitenkin jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle, joten pelkäsin leppoistajan perheelle käyvän huonosti.”

Lakimiehen koulutuksen saanut Hyvönen suunnitteli ensin ryhtyvänsä juristin hommiin. Sitten hän huomasi Ylen hakevan aluetoimituksen päällikköä Hämeenlinnaan. Tehtävä kiinnosti Hyvöstä, koska Nelosen uutiset oli sijoittanut tyyppikatsojansa juuri Hämeenlinnaan.

Tammikuun lopussa Hyvönen valittiin Yle Hämeen päälliköksi, ja nyt hän on ensimmäistä kertaa päässyt oikeasti tekemään journalismia entiselle tyyppiyleisölleen.

”Maakuntamedian tekemisessä on kirkkaana se, keille ja miksi journalismia tehdään. Valtakunnallisella medialla, kuten Nelosen uutisilla, on aina enemmän miettimistä yleisösuhteessaan.”

Hyvönen asuu yhä Helsingissä. Muuttoa hän ei suunnittele, ennen kuin perheen kaikki lapset ovat kirjoittaneet ylioppilaiksi.

”Työmatkan pituus on uuden työn harvoja huonoja puolia. Siihen kuluu kolme tuntia päivässä, mutta onneksi työnteko onnistuu junassakin.”

Ylessä käytiin tänä syksynä vielä isommat yt-neuvottelut kuin vuosi sitten Hesarissa. Yle Hämeen 17 työntekijää eivät olleet neuvottelujen piirissä, mutta muualta Ylestä irtisanottiin peräti 74 ihmistä.

”Media on ollut jossakin murroksessa koko 30-vuotisen työurani ajan. Irtisanomisaaltoja on tullut parikymmentä vuotta, viime vuosina tihenevään tahtiin, joten en hätkähtänyt yt-neuvotteluja sinänsä, mutta irtisanottujen puolesta tuntui pahalta.”

 

Askeleen lähempänä toimittajan ammattia

Kesäkuun 12. ilmestynyt Journalisti esitteli kolme jäsentä pääkaupunkiseudun Nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksesta. Kahdelle heistä journalismi oli vain hauska harrastus, mutta Tuukka Tuomasjukka halusi ammattitoimittajaksi.

Jutun ilmestymisen aikaan Tuomasjukka jännitti, pääseekö hän opiskelemaan Tampereen yliopistoon journalistiikkaa. Ja niin vain kävi, että yliopiston ovi aukesi ensimmäisellä yrityksellä.

”Pääsykoetulokset julkistettiin 8. heinäkuuta. Valvoin edellisenä iltana puoleen yöhön siltä varalta, että tulokset tulisivat nettiin vuorokauden vaihtuessa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Aamulla vilkaisin puhelinta herätessäni ja näin onnitteluviestin kaverilta, joka oli myös päässyt sisään.”

Journalistiikan opinnot ovat vastanneet Tuomasjukan odotuksia, ja kurssit ovat tuntuneet hyödyllisiltä. Opiskelujen työläys tosin yllätti hänet.

Syksyn kiireisyyttä lisäsi myös pohjoismainen nuorten journalistien tapaaminen NYJM2014. Tuomasjukka osallistui tapahtuman järjestämiseen osana Journalistiliiton tukemaa Nuoret Journalistit -verkostoa. NYJM2014 kokosi lokakuussa Helsinkiin neljäkymmentä nuorta toimittajaa ja alan opiskelijaa neljästä eri maasta pohtimaan journalismin tulevaisuutta.

”Keskustelut muiden nuorten toimittajien kanssa antoivat uutta tietoa ja näkökulmia ammattiin. Juttelin paljon harjoittelusta tanskalaisopiskelijoiden kanssa,
sillä Tanskan toimittajakoulutuksessa työharjoittelut kestävät peräti puolitoista vuotta.”

Kesäkuussa julkaistussa jutussa Tuomasjukka oli optimistinen toimittajakunnan tulevaisuuden suhteen. Asenne ei ole muuttunut.

”Journalismin tarve ei katoa mihinkään, vaikka käynnissä on median murros. Nyt vain haetaan uusia journalistisia konsepteja, joista ihmiset ovat valmiita maksamaan.”


Yrittäjänä New Yorkissa

Toimittaja Mari Karppinen ja tv-kuvaaja Ville Ristolainen kertoivat yhteistyöstään helmikuun lopussa ilmestyneessä Journalistissa. Juttu keskittyi erityisesti MTV:n uutisten loppukevennysten tekemiseen.

Enää Karppinen ei juuri toimita kevennyksiä, sillä hän aloitti syyskuussa MTV:n kirjeenvaihtajana New Yorkissa. Yhdysvalloissakin hän on keksinyt huumoriaiheita, mutta toistaiseksi työaika on kulunut etupäässä raskaisiin uutisiin:
Fergusonin rotumellakat, Isis, ebolan
leviäminen, kongressin ja senaatin välivaalit, puolustusministerin potkut, Barack Obaman maahanmuuttouudistus ja niin edelleen.

Työparikeikkojakaan Karppinen ei enää juuri tee, vaan hän kuvaa, haastattelee, editoi ja kirjoittaa kaiken itse.

”Ainoastaan suorissa satelliittilähetyksissä erikoistapahtumista ovat mukana
kamera- ja valomiehet. Tavallinen työpäivä on kuitenkin videojournalistin päivä.”

Kirjeenvaihtajan työ ei silti ole pelkkää yksinäistä puurtamista, sillä Karppinen on tutustunut New Yorkissa moniin amerikkalaisiin ja eurooppalaisiin kollegoihinsa.

”Heidän kanssaan voi heittää läppää ja vaihtaa vinkkejä siitä, miten eri virastojen
edustajia voi taivutella haastateltavaksi. Haastattelujen saaminen on täällä huomattavasti vaikeampaa kuin Suomessa.”

Suomalaisten kirjeenvaihtajien asemapaikka USA:ssa on perinteisesti ollut Washington. Karppinen ehdotti kuitenkin New Yorkia.

”New Yorkissa tapahtuu enemmän, ja täältä nousee monipuolisemmin erilaisia juttuaiheita kuin Washingtonista.”

Karppinen on ollut yrittäjä viimeiset kolme vuotta ja työskentelee kirjeenvaihtajanakin yrittäjänä. Sen ansiosta hän voi tehdä myös muita töitä, jos aikaa jää. Syksyn aikana Karppinen on esimerkiksi kuvannut videoinserttejä newyorkilaiselle kulttuuritapahtumia järjestävälle yritykselle.

”Ja New Yorkissa työkontakteja tuntuu tulevan koko ajan lisää.”

 

12 000 euroa joukkorahoitusta kuukaudessa

Voiko toimittaja saada yhdestä jutusta 1 500 euroa, jos pyytää palkkiota suoraan lukijoilta? Itse asiassa hän voi saada jutusta jopa kolminkertaisesti pyyntönsä verran.

Tällainen menestystarina oli Hanna Hirvosen, Kirre Koivusen ja Tii Starckin suunnitelma tehdä reportaasi 27-vuotiaasta kuolemaa tekevästä naisesta ja hänen omaishoitajastaan. Idea keräsi Rapport-palvelussa 4 500 euroa.

”Olemme todistaneet, että journalismin joukkorahoitus todella toimii”, sanoo Seppo Honkanen, yksi Rapportin kolmesta perustajasta.

Rapportin beta-versio avautui toukokuussa, ja ensimmäisen kuukauden aikana se keräsi ennakkotilauksia jutuille peräti 12 000 euron arvosta.

Alkuinnostuksen jälkeen sekä kaupatut juttuideat että tarjottu rahoitus ovat vähentyneet. Honkanen on kuitenkin varma, että Rapportin liikevaihto kääntyy nousuun, kun seuraava versio palvelusta julkaistaan lähiviikkoina. Uusi versio on teknisesti kehittyneempi, ja mukana olevien toimittajien määrä tulee kasvamaan nykyisestä noin viidestäkymmenestä.

”Joukkorahoitettu journalismi vaatii opettelua kaikilta: meiltä ylläpitäjiltä, lukijoilta ja journalisteilta. Ennakkotapauksia ei ole hirveästi maailmallakaan.”

Honkanen toivottaa kaikki vapaat ammattijournalistit tervetulleiksi Rapportiin.

”Esimerkiksi tutkivan journalismin rahoittamiseen Rapport sopii hienosti.”

Honkanen ansaitsee leipänsä Suomen museoliiton viestintäpäällikkönä. Perustajilleen Rapport ei ole vielä tuottanut euroakaan. Palvelu tilittää journalisteille noin 93 prosenttia kerätystä rahoituksesta, ja loppu menee kuluihin.

”Toistaiseksi Rapport on ollut mielenkiintoinen harrastus, ja kaikki harrastukset maksavat. Toivottavasti jossain vaiheessa myös me ylläpitäjät saamme korvausta palvelun vaatimasta työmäärästä tai edes omamme pois.”

 

Ei vielä reissuun

”Mitä? Ollaanko me muka koko talvi Suomessa?” kysyi Riku Rantalan neljävuotias esikoinen, kun isä kertoi, ettei perhe vietä kylmiä kuukausia tuttuun
tapaan ulkomailla.

Ei vietä, koska Rantalan kolmannen lapsen laskettu aika on helmikuussa. Töitäkin on. Rantala valmistelee kirjaa yhdessä Doc- ja Madventuresista tutun työparinsa Tuomas ”Tunna” Milonoffin kanssa. Lisäksi Rantala suunnittelee jo Docventuresin kolmatta tuotantokautta, vaikkei Yle ole vielä päättänyt sen tilaamisesta.

”Yt-neuvotteluiden takia Yle ei ymmärrettävästi ole pystynyt vielä tekemään ratkaisua, mutta olemme keskustelleet hyvässä hengessä. Dokumenttien valinta on kuitenkin pitänyt jo aloittaa, jotta ehtisimme saada oikeudet leffoihin.”

Journalisti kirjoitti Docventuresista lokakuussa. Rantala toivoi jutussa, että ohjelmasta tulisi pitkäikäinen brändi Ylen Ulkolinjan ja Dokumenttiprojektin tavoin. Mutta alkaisiko Docventures nopeasti toistaa itseään?

Docventuresin ei tarvitse pysyä samanlaisena vuodesta toiseen. Siihen ei esimerkiksi aina tarvitse kuulua suoraa tv-keskustelua.”

Rantalasta Docventures-brändin ydinasiat ovat transmediallisuus, kiinnostavan sisällön seulominen tietotulvan joukosta ja Docventuresin synnyttämä yhteisö, jossa voi jakaa ajatuksia.

Journalistin lokakuisessa jutussa äänessä oli myös Docventuresin tuottaja Elise Pietarila. Joulukuussa Pietarila aloitti Rantalan ja Milonoffin tuotantoyhtiö Gimmeyawalletin toimitusjohtajana. Aiemmin yhtiön liiketoiminnasta vastasi Rantala, jolle jää nyt enemmän aikaa sisällön tekemiseen. Matkaohjelma Madventureskin saattaa palata pitkältä tauolta.

”Houkuttelisi kyllä päästä taas reissuun. Mutta emme me ihan heti Madventuresia ole tekemässä. Perheellekin pitää jäädä aikaa.”



8 2020
Arkisto

Harva meistä on korvaamaton superneuvottelija

Työehtosopimukset ovat siitä käteviä, että niiden ansiosta tavan ihmisen ei juuri koskaan tarvitse huolehtia lomista, työajasta, vähimmäispalkasta tai siitä, maksetaanko sairauden ajalta palkkaa, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Onneksi minä en joudu jakamaan mediatukia

”Mediatukea olisi rehdimpää perustella työpaikkojen säilymisellä kuin demokratialla”, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Vapaapäivien pitäminen on sinulle lähinnä uuvuttavaa, Minna Holopainen

STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen tekee töitä melkein koko ajan ja on mahdollisesti itsekin tekoäly.

Näin syntyy Trendin syysmuotijuttu

Trendi tilasi stylisti ja valokuvaaja -työparilta helmikuussa syysmuotijutun. Kesällä kuvaaja ja malli vaihtuivat koronan takia. Juttu kuvattiin elokuussa kotieläintilalla.

Kielenhuollon päämaja ei ole käymässä turhaksi

”On viisainta, ettei yleiskielessä sooloilu karkaa käsistä. Tämä aika ei varsinaisesti kaipaa lisää ymmärryksen puutetta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vi måste respektera – och kredda varandra

”Vi måste respektera varandras arbete och kredda den som kreddas bör”, skriver Felicia Bredenberg.

Koronasta vauhtia muutoksiin

”Voisiko pandemiakurjuuden keskeltä löytyä jotain hyvääkin? Voidaanko esimerkiksi itsensä työllistäjille saada vihdoin pandemian vauhdittamana turvatumpi asema”, kysyy Suomen freelance-journalistien uusi puheenjohtaja Maria Markus.

Munkit ja possut

Kesätoimittaja Ilkka Vänttisen kuvissa näkyi sikoja juuri niin kuin pitikin – ja lisäksi jotain aivan muuta.

Uutistoimistotuki ehkä osaksi median koronatukea – tuen haku on alkanut

Median koronatukea voi saada journalistisen työn kustannuksiin. Myöntämisen ehtona on mainosmyynnin lasku. Erillistä uutistoimintaan suunnattua tukea on saanut aiemmin muun muassa STT.

Etävaltuusto nosti hien otsalle

Kuuluuko? Näkyykö? Journalistiliiton historian ensimmäisessä valtuuston hybridikokouksessa teknisiä pulmia ratkottiin lennosta, kirjoittaa Kira Närhi.

Herrasmies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Matti Vainio 20. 6. 1935 Sortavala – 5. 9. 2020 Hämeenlinna

Arvostettu monitoiminainen

Kuolleita: Toimittaja Liisa Laine Oulu 25. 3. 1936 – 8. 8. 2020 Helsinki

Hjärtat klappade för nyheter och rättvisa

Döda: Journalisten Ia Henriksson 5. 1. 1974 Helsingfors – 11. 7. 2020 Helsingfors

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta