Hanskat haussa. Valokuvaaja Kaisa Sirénin lempikäsineissä on sekä sormikkaat että kintaat. ”Ostin ne marketin laarista vuosia sitten. Ne alkavat olla epäsiistit. Jos joku tietää, mistä saa lisää, kertokaa minulle heti!" hän pyytää. Kuva Laura Haapamäki.

Hämärähommia

JOURNALISTI
18.12.2014

Johanna Pohjola, teksti
Laura Haapamäki, kuva

Kaamos kutistaa rovaniemeläisen freelancekuvaaja Kaisa Sirénin parhaan työajan neljään tuntiin. Ylä-Lapissa luonnonvaloa on sitäkin niukemmin.

Se tarkoittaa aikataulujen tarkkaa viilaamista kuvattavien ja toimittajien kanssa.

”Jos keikka on yhdeltä ja toimittaja pääsee vauhtiin alussa, tulee huoli. Mietin, kehtaanko keskeyttää ennen kuin valo häipyy”, Sirén sanoo.

Taannoin hän kuvasi utsjokelaisen kunnanlääkärin työpäivää. Kaikki ulkotapahtumat sijoittuivat sysipimeään: kotiinlähtö, lasten haku päiväkodista, lumityöt.

Pelkkä salamakuvaus harmittaa Siréniä, joka näyttäisi kuvissaan mieluusti pohjoista jylhyyttä.

”Kaamos on annettu olosuhde, jonka ympärillä tehdään töitä. Voivottelu ei auta.”

 

Otsalamppu, lämpöpohjalliset, napakat kuvauskäsineet ja untuvatamineet sen sijaan auttavat.

Eniten hän arvostaa kaamostyössään otsalamppua. Se vapauttaa kädet kaluston viritykseen ja tarjoaa sysipimeällä tarkennuspisteen.

Pakkasella Sirén kuvaa suurissa kelkkailusaappaissa, joihin uppoavat akulliset lämpöpohjalliset. Farkkujensa päälle hän vetää untuvahousut.

Joka syksy Kaisa Sirén ostaa joukon kuvauskäsineitä. Silti hän valitsee keikalle yhä uudelleen vanhat vaaleansiniset fleece-kintaansa, joiden sisällä on sormikkaat.

”On vaikea löytää oikeasti lämpimiä käsineitä, joilla voi kuvata riisumatta. Näissä kintaat lämmittävät, ja sisäsormikkailla pystyy painelemaan pieniä nappeja.”

 

Turussa syntynyt Sirén on asunut Rovaniemellä vuodesta 1986.

Kaamosaikana hän herää kirkasvalolampun kelloon ja syö aamiaisensa lampun edessä. Marraskuussa hän pakeni pimeyttä Costa Ricaan ja Kuubaan.

Kaamos ei silti ole kauhun aikaa, valokuvaaja vakuuttaa. Päinvastoin! Nytkin etelästä palaajaa odotti Rovaniemellä lumi.

”Lumi pidentää päivää ja lisää valoa. Mieheni naureskelee, että ei se kaamos pohjoisessa ole. Se on Turussa, kun sataa ja on mustat kynnetyt pellot.”

”Vaikka valoa on vähän, se on todella kaunista. Kirkkaana päivänä värit ovat ihan mielettömät.”

Auringonsäteet heijastuvat lumesta aluksi punaisina, sitten keltaisina, lopulta violetteina ja sinisinä. Valot ja varjot aaltoilevat pehmeinä.

Värikylläinen kaamosvalo on toinen Sirénin lempivaloista: se päihittää esimerkiksi kesän päivänvalon. Keskiyön kesäaurinko leimuaa yhtä kultaisena ja pehmeänä, hän vertaa.

Kaisa Sirén havahtuu piteneviin päiviin yleensä tammikuun lopussa.

”Kaamos ei ole koskaan kokonaisvaltaisesti ottanut minua päähän. Se ei ole niin dramaattinen kuin etelässä ajatellaan.”



8 2020
Arkisto

Harva meistä on korvaamaton superneuvottelija

Työehtosopimukset ovat siitä käteviä, että niiden ansiosta tavan ihmisen ei juuri koskaan tarvitse huolehtia lomista, työajasta, vähimmäispalkasta tai siitä, maksetaanko sairauden ajalta palkkaa, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Onneksi minä en joudu jakamaan mediatukia

”Mediatukea olisi rehdimpää perustella työpaikkojen säilymisellä kuin demokratialla”, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Vapaapäivien pitäminen on sinulle lähinnä uuvuttavaa, Minna Holopainen

STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen tekee töitä melkein koko ajan ja on mahdollisesti itsekin tekoäly.

Näin syntyy Trendin syysmuotijuttu

Trendi tilasi stylisti ja valokuvaaja -työparilta helmikuussa syysmuotijutun. Kesällä kuvaaja ja malli vaihtuivat koronan takia. Juttu kuvattiin elokuussa kotieläintilalla.

Kielenhuollon päämaja ei ole käymässä turhaksi

”On viisainta, ettei yleiskielessä sooloilu karkaa käsistä. Tämä aika ei varsinaisesti kaipaa lisää ymmärryksen puutetta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vi måste respektera – och kredda varandra

”Vi måste respektera varandras arbete och kredda den som kreddas bör”, skriver Felicia Bredenberg.

Koronasta vauhtia muutoksiin

”Voisiko pandemiakurjuuden keskeltä löytyä jotain hyvääkin? Voidaanko esimerkiksi itsensä työllistäjille saada vihdoin pandemian vauhdittamana turvatumpi asema”, kysyy Suomen freelance-journalistien uusi puheenjohtaja Maria Markus.

Munkit ja possut

Kesätoimittaja Ilkka Vänttisen kuvissa näkyi sikoja juuri niin kuin pitikin – ja lisäksi jotain aivan muuta.

Uutistoimistotuki ehkä osaksi median koronatukea – tuen haku on alkanut

Median koronatukea voi saada journalistisen työn kustannuksiin. Myöntämisen ehtona on mainosmyynnin lasku. Erillistä uutistoimintaan suunnattua tukea on saanut aiemmin muun muassa STT.

Etävaltuusto nosti hien otsalle

Kuuluuko? Näkyykö? Journalistiliiton historian ensimmäisessä valtuuston hybridikokouksessa teknisiä pulmia ratkottiin lennosta, kirjoittaa Kira Närhi.

Herrasmies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Matti Vainio 20. 6. 1935 Sortavala – 5. 9. 2020 Hämeenlinna

Arvostettu monitoiminainen

Kuolleita: Toimittaja Liisa Laine Oulu 25. 3. 1936 – 8. 8. 2020 Helsinki

Hjärtat klappade för nyheter och rättvisa

Döda: Journalisten Ia Henriksson 5. 1. 1974 Helsingfors – 11. 7. 2020 Helsingfors

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta