Tervetuloa liukuhihnalle, robotit!

JOURNALISTI
27.11.2014

Johanna Vehkoo, teksti
vehkoo@gmail.com
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja yksi Long Playn perustajista.

2014 on vuosi, jolloin robottijournalismi lyö lopullisesti läpi, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Kun journalismin kriisivuosista kirjoitetaan tulevaisuuden historiankirjoissa, vuosi 2014 muistetaan yhdestä asiasta. Se oli vuosi, jolloin robottijournalismista tuli valtavirtaa.

Heinäkuussa 2014 yksi maailman suurimmista uutisorganisaatioista, uutistoimisto AP, alkoi käyttää robottitoimittajia talousuutisissaan. Oikeasti robotit ovat tietenkin algoritmeja ja tietokoneohjelmia, mutta robottijournalismista on tullut metafora kaikelle automatisoidulle, koneiden luomalle sisällölle.

Ensimmäinen kirjoittava algoritmi luotiin Yalen yliopistossa jo 40 vuotta sitten. Taloudellisesti kannattavien robotoimittajien kehittäminen vain otti jokusen vuosikymmenen. Nyt niiden aika on tullut. Alan edelläkävijäfirmat tulevat Yhdysvalloista: Narrative Science ja Automated Insights, joilla on satoja asiakkaita muun muassa median, kiinteistökaupan ja urheilun alueilla.

 

Robottitoimittaja on monessa mielessä ihmistä parempi: se ei nuku, ei sairastu, ei mene lakkoon eikä turhaudu toisteisen työn äärellä. Se on tajuttoman nopea, eikä se tee asia- tai kirjoitusvirheitä. Robotit ovat osoittautuneet erityisen päteviksi urheilujournalismissa ja pörssiuutisissa, mutta niitä voi opettaa kirjoittamaan mistä vain, mihin liittyy tarpeeksi hyvää dataa.

Kenties päätähuimaavin esimerkki on automatisoitu pörssikauppa, joka toimii pitkälti ilman ihmiskäsien kosketusta. Koska taloustiedon pitää nykyisin olla niin nopeaa, ettei ihmisjournalisti siihen pysty, Thomson Reuters on kehittänyt tätä varten Newsscope-nimisen systeemin. Siinä pörssirobotit eli algoritmit ostavat osakkeita sen perusteella, mitä tietoa ovat saaneet toisilta algoritmeilta eli uutisroboteilta.

Tähän mennessä robotit ovat ottaneet haltuunsa englannin lisäksi ainakin saksan, ranskan ja espanjan. Automated Insights aikoo opettaa Wordsmith-ohjelmalleen seuraavaksi korean, ja kuulemma suomenkielisestä projektista on ollut puhetta. Firma ei halua vielä paljastaa enempää.

AI:n kehittäjä Joe Procopio uskoo, että Wordsmithin voi ohjelmoida kirjoittamaan millä tahansa kielellä. ”Käytämme aina natiiveja kielenpuhujia uuden kielen laaduntarkistuksessa. Kestää yleensä pari viikkoa säätää ohjelma siten, että se kuulostaa syntyperäiseltä kullakin kielellä”, Procopio kertoo sähköpostitse Pohjois-Carolinasta.

 

Robottitoimittajan suuri lupaus on sen skaalautuvuudessa. Yhteen juttuun kuluu parhaimmillaan alle sekunti, ja yksi ohjelma voi periaatteessa tuottaa tuhansia juttuja vuorokaudessa.

Siinä missä AP ennen julkaisi 300 pörssijuttua kvartaalissa, Automated Insightsin robotit tahkoavat sille 4 400 juttua per kvartaali.

Muutaman vuoden sisään verkossa julkaistavasta journalismista 90 prosenttia on koneen kirjoittamaa, niin kutsuttua automatisoitua sisältöä. Näin ennustaa Kristian Hammond, joka vetää Narrative Sciencea. Tämä ei kuulosta enää lainkaan utopistiselta.

Robotteja voi skaalata myös toiseen suuntaan: ne voidaan valjastaa palvelemaan hyvin pieniä erikoisyleisöjä, kuten nappulaliigan tai vaikka paikallisten pubiseurojen futissarjan seuraajia. Moni uskoo, että roboteissa on hyperlokaalin journalismin tulevaisuus. Algoritmeja on jo nyt ohjelmoitu seuraamaan paikallisesti esimerkiksi murhia, maanjäristyksiä ja kiinteistökauppaa.

Robotille kelpaa jopa yhden ihmisen yleisö: Yahoo lähettää Fantasy Football -pelaajille raportteja heidän kuvitteellisten joukkueidensa kuvitteellisista peleistä. Kun eri lajien fantasy-pelaajia on 13 miljoonaa, yhdelle ihmiselle personalisoiduissa jutuissa alkaa olla taloudellista järkeä.

 

Mitä tämä tarkoittaa toimittajien ammattikunnan kannalta? Vievätkö robotit työpaikkamme?

Vastaukseksi voi esittää sekä optimistisen että pessimistisen skenaarion. Optimisti ajattelee, että konetyövoiman ansiosta ihmistoimittajille vapautuu enemmän aikaa oikeasti merkitykselliseen työhön. Antaa vain robottien tehdä liukuhihnahommat – kaikki voittavat! Useimmiten robotit tekevät työtä, johon ihmisen aika olisi muutenkin liian kallista.

Pessimisti ennustaa, että yhä useampi ihmistoimittaja saa potkut, koska robottityövoiman kustannukset ovat houkuttelevan alhaiset ja koska koneet tuottavat massoittain ”riittävän hyvää” sisältöä.

Pohjimmiltaan kysymys liittyy journalismin ansaintalogiikkaan: mainosrahoitteiselle medialle robotit lupaavat määrättömästi sisältöä ja näin ollen määrättömästi mainosnäyttöjä. Näin bulkkijournalismista tulee kannattavaa.

Tilaus- tai maksumuuripohjainen journalismi taas tarvitsee kalliita ihmistoimittajia tekemään niin korkealaatuista sisältöä, että ihmiset ovat valmiita siitä maksamaan. Kumpi on kustannustehokkaampaa, kysyy pessimisti.

 

Realisti sanoo, että jokaisen journalistin on ainakin syytä pohtia tarkkaan, mikä omassa työssä on sellaista, mihin algoritmi ei pysty.

Hyvässä lykyssä roboteista voi tulla näppäriä työkavereita, joille voi lykätä toisaalta epäkiinnostavat hommat ja toisaalta äärimmäistä tarkkuutta ja nopeutta vaativat tehtävät. Robotin mahdollisuudet nopeisiin skuuppeihin ovat Twitter-aikakaudella paljon paremmat kuin ihmisillä. Los Angeles Timesin Quakebot todisti tämän viime vuonna uutisoidessaan ensimmäisenä maanjäristyksestä Kaliforniassa. Botti tunnisti uutiskriteerin: järistys oli epätavallisen voimakas.

Roboteille on käyttöä toimitusharjoittelijan hommien lisäksi taustatoimittajina tai toimitussihteereinä. Ne voivat kerätä informaatiota aiheista, joista on olemassa joukkoälyn tuottamaa tietoa tai keskustelua sosiaalisessa mediassa. Kehittyvissä uutistilanteissa niiden on mahdollista haalia automaattisesti tietoa tapahtuman lähellä olevilta käyttäjiltä. Vaalien alla robotteja voi käyttää politiikan journalismin apuna, esimerkiksi havaitsemaan tiettyjä aihepiirejä tai trendejä poliitikkojen twiiteissä.

Narrative Sciencen tavoitteena on, että excel-taulukoista tulee yhtä antiikkisia kuin vanhoista reikäkorteista – miksi ihmisten tarvitsisi tulkita vaikeaselkoisia taulukoita, kun kone pystyy sekä analysoimaan datan että muotoilemaan siitä ymmärrettävän tekstin.

IBM:n tutkijat puolestaan ovat luoneet robotin, joka osaa etsiä tiettyjä Twitter-käyttäjiä ja kysyä heiltä kysymyksiä. Kenties siinä on katugallupien tulevaisuus.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja yksi Long Playn perustajista.
vehkoo@gmail.com



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta