En krympande effekt

JOURNALISTI
6.11.2014

Dan Lolax, text

”Kobbe”, ”Baba” och ”Staffi” har, liksom ”Calle”, ”Lillan” och ”Toffe”, en krympande effekt, skriver Dan Lolax.

Om min erfarenhet inte är unik så är förnamn och smeknamn det första en journalist på en finlandssvensk nyhetsredaktion måste lära sig.

Arbetsrutiner, teknik, vem som är vem i kommunalpolitiken – allt sådant är viktigt. Men journalisten har inte fattat galoppen förrän hen vet vem ”Danne”, ”Patte”, ”Tjäbä” och det övriga gänget är.

Och när hen väl lärt sig och blivit en del av den ofta redaktionsöverskridande hegemonin – för alla känner som bekant alla – då gäller det att inför nästa nykomling på redaktionen använda enbart för- och smeknamn för att visa sin hemhörighet.

Det är en sorts initieringsrit, att sömlöst gå från att inte ha en aning om vem dessa människor är, men aldrig visa sin okunskap, till att själv bli ett för- eller smeknamn – som om man alltid varit ett.

Min poäng är att Svenskfinlands påstådda litenhet är delvis en självuppfyllande profetia. ”Kobbe”, ”Baba” och ”Staffi” har, liksom ”Calle”, ”Lillan” och ”Toffe”, en krympande effekt.

Jag skriver ”delvis”. Det finns nämligen en större verklighet utanför redaktionerna – och utanför parti- och stiftelsekontoren.

Exempel? Tja, Barbro Teir träffade en öm punkt då hon på en publicistdebatt, efter hård kritik från Hbl:s fackklubb, sa att många journalister är besvikna över allmänhetens ointresse för deras situation.

Folk har inte samma relation till journalister som journalister har till varandra. Faktum är, att medan journalister tar de egna kretsarna för större än de är, kan de för en utomstående te sig som mindre än de är.

Exempel? Tja, då samma Teir som ovan anställer Martina Harms-Aalto som innehållsdirektör finns risken att det inte framstår som ”fräscht” utan som att Svenskfinlands innersta krets visar sig vara just så liten som folk misstänker.

Jag pekar inte finger. Jag jobbar själv för ett bolag som ägs av en storspelare i Svenskfinland, Stiftelsen för Åbo Akademi, och ÅU:s redaktion ligger vägg i vägg med SFP:s kontor i Åbo.

Det här är inte enbart en fråga om hur saker och ting verkar vara. Det gäller att ständigt försäkra andra, och sig själv, om att misstankarna är ogrundade.



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta