Maatalouden asialla

JOURNALISTI
16.10.2014

Manu Haapalainen, teksti


Mediakritiikki. Journalisti arvioi journalistisia tuotteita.

Syyskuun loppupuolen perjantain Maaseudun Tulevaisuus revitteli kulttuurisivujen otsikossaan: Maaseudun tulevaisuus näyttää kahtiajakautuneen Suomen. Lehti
ei uutisoinut omasta olemuksestaan. Jutussa kerrottiin Leea ja Klaus Klemolan uutuusnäytelmästä.

Kahtiajakautunutta Suomea Maaseudun Tulevaisuus (lehti) nimenomaan ei näytä. Kolme kertaa viikossa ilmestyvä broadsheet-sanomalehti levittää lukijansa eteen melko harmonisen agraari-Suomen. Maaseudun elinvoimaisuus todentuu jutuilla niin uudesta energiaosuuskunnasta, maitotilojen apupaketista kuin luomuviljelyn autuudestakin.

2010-luvulle tunnistaa Maaseudun Tulevaisuutta lukiessaan saapuneensa muun muassa siitä, että ympäristökysymykset ovat lehdessä voimakkaasti läsnä. Toki energiaomavaraisuutta, jätevesidirektiiviä, Talvivaaraa ja 2000-luvun biotaloutta käsitellään (maa)talous voimakkaasti edellä.

Lehden agendalle on keskeistä, että maaseudun ja syrjäseutujenkaan elinkeinoelämän virkeyttä ei olla valmiita uhraamaan vihreiden arvojen edessä. Politiikan termein, lehden näkökulma on lähempänä maa- ja metsätalousministeriötä kuin ympäristöministeriötä. Toisaalta siinä annetaan paljon positiivista palstatilaa luomuasioille, pienyrittäjyydelle ja ekohenkiselle lähituotannolle.

Maaseudun Tulevaisuus on niitä harvoja suomalaislehtiä, jotka voi nykyisin lukea levikkikilpailun voittajiin. Pirstaloituneen postmodernismimme taustalla on edelleen yhteen hiileen puhaltava, paperista sanomalehteään lukeva agraari-Suomi. Yli 80 000:n levikki on sanomalehdistä Suomen neljänneksi suurin.

Maaseudun Tulevaisuus hoitaa oman ruutunsa suomalaisessa lehtikentässä ryhdikkäästi ja hyvin. Lehden liitteenä julkaistu Jyväskylän KoneAgria -näyttelyn ”katalooki” tosin vaappuu vähän hämmentävästi toimituksellisen sisällön ja messupuffaamisen rajalla. Runkolehden ulkoasun freesaaminen tekisi ihan hyvää, se on nyt vanhahtava ja hieman tunkkainen. Kuukausiliite Kantri on raikkaassa kepeydessään toista maata.



6 2019
Arkisto
Ylessä työskentelevät Seurin veljekset löysivät toisensa aikuisuuden kynnyksellä. Ville (oik.) vei Ollin alaikäisenä Helsingin baareihin.” kuva: Jaakko Martikainen

Miltä tuntuu, kun haastateltavat kuvittelevat jatkuvasti puhuvansa veljelle?

Tai kun joutuu kilpailemaan perheenjäsenen kanssa saman alan työpaikoista? Toimittajina työskentelevät sisarusparit avasivat perhe- ja työsuhteitaan.

Jos työnantaja ei ole uskollinen, ei työntekijänkään tarvitse olla

”Työntekijän ei ole järkevää sitoutua tai joustaa enempää kuin työpaikka on valmis sitoutumaan ja joustamaan”, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Ylelle vinoilu loppuu sinun vahtivuorollasi, Johanna Lahti?

Johanna Lahti aloittaa marraskuussa Ilta-Sanomien uutena vastaavana päätoimittajana. ”Kiroiluni on asettunut sellaiselle tasolle, että minut voi päästää huoletta myös kalustettuihin huoneisiin.”

Lukijat maksavat luottamuksesta, epäpuhtaasta journalismista ja fermentointikursseista

Journalismia on aina rahoitettu muullakin kuin hardcore-uutisilla. Journalistien on vain vaikea myöntää sitä, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Näin syntyvät media-alan työehtosopimukset

Paljonko saat palkkaa, kuinka pitkä lomasi on ja joudutko tekemään kiky-tunteja? Muun muassa nämä kysymykset ratkaistaan syksyn ja talven tes-neuvotteluissa. Näin neuvotteluvalmistelut etenevät.

Maryan Abdulkarim on muun muassa kolumnisti, käsikirjoittaja, kirjailija ja taiteilija. ”Tätä urapolkua en osannut suunnitella, vaan asiat ovat seuranneet toisiaan. Kun joku pyytää mukaan johonkin, mietin aina, olenko riittävän hyvä tähän. Mutta kun epäilyistään huolimatta lähtee mukaan, huomaa, että okei – minusta on myös tähän.”

Miksi vähemmistön asiat näyttäytyvät enemmistön kiusana, kysyy Maryan Abdulkarim

”Sysäys ajatusteni sanallistamiseen oli Helsingin Sanomien juttu, jossa lukija kysyi, miksi suihku ja vessanpönttö sijoitetaan kylpyhuoneessa vierekkäin niin, että sukat kastuvat, ja arkkitehti vastasi, että esteettömyysmääräysten takia.”

Pari klikkausta voittaa pään raapimisen

”Arvailu ja kritiikitön googlailu ovat journalismissa edelleen turhan yleisiä menetelmiä varsinkin kiireessä. Ilahduttavan moni toimittaja on kuitenkin vähitellen löytänyt luotettavat verkkopalvelut”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Emojier som journalistik

”Uppdateringen är mångas första kontakt med den journalistik som följer och att fånga läsarens uppmärksamhet är i det här fallet att färga den”, skriver Dan Lolax.

Huolellinen töistä sopiminen helpottaa asiakkaan ja freelancerin elämää

Vaikka ulkoistettaessa työstä halutaan eroon, työn suunnittelu ei saisi päättyä ostajan päässä siihen, kun päätös ulkoistamisesta tehdään, kirjoittaa Hanna Kokkonen.

Raskaus ei ole syy olla jatkamatta määräaikaisuutta

”Raskauden tai äitiyden takia voi tulla helposti syrjityksi huomaamattaan. Aina työnantajakaan ei ymmärrä tekevänsä väärin”, kirjoittaa Journalistiliiton lakimies Rami Lindström.

Tommy Pohjola on kokenut penkoja

Tommy Pohjola aloittaa Journalistin määräaikaisena toimittajana 2. syyskuuta.

Alaston paparazzi nappasi uutiskuvan

”Vielä vettä tippuen kaivoin kameran laukusta, vaihdoin zoomin ja otin matalan tähtäysasennon kylmälle ikkunalaudalle”, kirjoittaa Jukka Järvelä.

Intohimoinen tekniikkatoimittaja

Kuolleita: Toimittaja Tero Lehto 25. 5. 1978 Espoo – 3. 7. 2019 Helsinki

Kotiseutu- ja paikallislehtimies

Kuolleita: paikallislehtimies Kurt Ratia 28. 9. 1943 Lahti – 11. 3. 2019 Hyvinkää

Intohimona radio

Kuolleita: toimittaja Heikki Peltonen 27. 6. 1947 Uusikaupunki – 3. 7. 2019 Merikarvia

Toimittajasta jäi muisto itärajalle

Kuolleita: toimittaja Urho Kinnunen 28. 6. 1930 Ilomantsi – 18. 6. 2019 Ilomantsi

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta