Ilman pakkopaitaa

JOURNALISTI
16.10.2014

Niina Erho, teksti

Aapo Huhta, kuvat


Suomen Kuvalehden päätoimittaja Ville Pernaa haluaa perusteltua tekemistä ja omaa uutishankintaa.

"Suomen Kuvalehti on painava ja arvovaltainen instituutio, mutta myös ihmisten toisille ihmisille tekemä lehti. Pääkirjoitus nimellä ja naamalla symboloi tätä”, sanoo Ville Pernaa, 39.

Aiemmin pääkirjoitusta ei signeerattu. Se uudistui ensimmäisessä Pernaan päätoimittamassa Suomen Kuvalehdessä 8. elokuuta, lehden ulkoasukin jo 12. syyskuuta.

Pernaa sanoo uudistuksen tavoitteisiin kuuluneen, että kannen voisi tehdä eri tavoin riippuen aiheista ja kuvista.

Entä perinne, jonka mukaan samankokoisten ja -henkisten otsikoiden on aina oltava samoilla paikoilla?

”En minä ole osannut tämmöistä pakkopaitaa ottaa.”

 

Sisältövastuu lehdestä siirtyi Tapani Ruokaselta, 63, Pernaalle 2. elokuuta.

Pernaa sai vedettäväkseen lähes satavuotiaan lehden, jonka levikki on kymmenessä vuodessa pudonnut noin viidenneksellä. Viime vuonna se oli vähän alle 80 000.

Kevään nimityshaastatteluissa tutkijataustainen Pernaa käänsi journalistisen kokemattomuutensa kyvyksi kyseenalaistaa alan traditioita.

Nyt hän sanoo ulkopuolisuudesta olevan etua myös odotuksiin ja paineisiin suhtautumisessa.

”Minulle nämä ajat eivät ole lähtökohtaisesti vaikeampia kuin jotkut alan loiston ajat, joissa olisin ollut mukana, koska en ole ollut. Tämä on nyt se kehikko, jossa toimitaan.”

 

Kysymykseen siitä, päätyikö hän päätoimittajaksi pyydettynä, hakemalla, tarjoutumalla vai luiskahtamalla, Pernaa vastaa, että prosessia ei ole mahdollista avata.

Myös Otavamedian julkaisujohtaja Tarja  Hurme ja toimitusjohtaja Pekka Harju kieltäytyvät kommentoimasta rekrytointiprosessia, koska se on talon sisäinen ja osapuolten välinen asia.

Ruokasen lähdöstä Harju sanoo, että tämä jäi eläkkeelle työsopimuksen mukaan. Myös Ruokanen kertoo eläkeiästä sovitun jo työsopimusta tehtäessä.

Hurme kertoo, että Pernaasta tuli Kanavan päätoimittaja vuonna 2009, koska hänet havaittiin sekä lehden aihepiirin asiaosaajaksi että rennoksi ja luontevaksi tyypiksi, joka sopii mediataloon.

Vuosien varrella Pernaasta löytyi isommankin toimituksen vetämiseen sopivia ominaisuuksia.

”Ville on erittäin hyvä organisoimaan ja hahmottamaan kokonaisuutta ja prosesseja, mikä on etu, kun asiat pitää saada luistamaan. Häneltä löytyy näkemystä sisällöistä, ihmissuhdetaitoja ja rohkeutta johtaa.”

 

Pernaa sanoo, että kun mahdollisuus tuli eteen, oli todella helppo vastata kyllä.

Nimitys julkaistiin helmikuun lopussa, ja hän aloitti työt toimituksessa maaliskuun alussa.

Kevään ja kesän Pernaa suunnitteli lehden tulevaisuutta ja sitä, miten Otavamedian lehtiperhe- ja tuottajamallit toimisivat Suomen Kuvalehdessä, Kanavassa ja Parnassossa.

Miettiä piti myös, miten järjestää joulukuussa uudistuneen digilehden lähes tuplaama työmäärä niin, että ”porukka ei hyydy”.

Pernaa myöntää, että toimituksessa on edelleen huolta siitä, mitä kiihtyvä tekemisen tahti tarkoittaa mahdollisuudelle paneutua juttuihin.

”Toisaalta jokainen ymmärtää, että Suomen  Kuvalehdellä pitää olla verkkopresenssi ja että sen pitää olla mahdollisimman hyvä.”

 

Journalistisen uran aloittaminen vasta kolmevitosena ei ollut Pernaan alkuperäinen suunnitelma.

Hän opiskeli poliittista historiaa, mutta teki myös tiedotusopin perusopinnot ja hakeutui aineopintoihin heti, kun ne Turun yliopistoon tulivat.

Työelämään Pernaa yritti Etelä-Pohjanmaan kautta, mistä hänen isänsä suku on kotoisin.

”Hain kesätoimittajaksi Pohjalaiseen ja Ilkkaan. Ajattelin kotiseuturakkauden auttavan sisään. No, ei se auttanut. Oli lama-aika, ja hakemassa monen ikäluokan porukat.”

Pian tehtäväksi löytyi tilausgradu, jota seurasivat valtiotieteiden lisuri ja väitöskirja. Pernaa päätyi tutkijaksi, viimeksi Turun yliopiston Eduskuntatutkimuskeskuksen johtajaksi vuonna 2007.

 

Tapani Ruokanen arvioi juuri hyvän työn Kanavassa olleen Pernaalle plussaa.

Samaa sanoo Yle Uutisten politiikan toimituksen päällikkö ja ex-kuvalehteläinen Pekka Ervasti:

”Ville teki hyvän kasvojenkohotuksen Kanavalle, joka alkoi olla pölyttynyt ja täynnä tylsiä, akateemisia kirjoituksia. Aloin suorastaan odottaa, että lehti tulee ja saan lukea sitä.”

Tarja Hurmeen mukaan Pernaata puolsi Suomen Kuvalehteen myös toiminta luotettavana politiikan kommentaattorina eri medioissa.

”Villen selkeäsanainen asiantuntemus uutisten taustoittajana ja historiantutkijan kyky asettaa tapahtumat laajempaan perspektiiviin ovat Suomen Kuvalehdelle ja lukijalle etu.”

 

Myös Suomen Kuvalehden toimittaja Tuomo Lappalainen pitää Pernaan taustaa ihan toimivana varsinkin, kun tämä ei ole tullut toimitukseen journalistinen takki auki vaan kysellen, kuunnellen ja huomioiden vastauksia.

”Historiantutkimuksessa ja journalismissa on paljon samaa. Molemmissa tarvitaan lähdekriittisyyttä.”

Toimituksen vetäjänä Pernaan tavoite on, että kaikki tekeminen olisi hyvin perusteltua. Itsestään esimiehenä hän suostuu sanomaan, että saattaa keskimääräistä tarkemmin havaita, onko meininki hyvä.

Mistä hyvän meiningin tunnistaa toimituksessa?

”Indikaattoreita on monia. Yksi on esimerkiksi se, paljonko kokouksissa puhutaan. Mitä enemmän keskustelua, sitä paremmin voidaan.”

"Mitä enemmän keskustelua, sitä paremmin voidaan."

 

Enemmän kuin ensitiedon välittäjä, Suomen Kuvalehti on Pernaan mielestä taustoittaja ja analysoija myös verkossa.

”Tämä antaa mahdollisuuden suunnata putket joka kerta puntaroidusti oikeaan kohtaan ilman painetta liittyä siihen, missä muualla mennään.”

Toimitustyön ja lehden ulkoasun uudistamisessa Pernaa halusi kiirehtiä syyskauden alkuun, mutta sisällön ja juttutyyppien kehittäminen jatkuu.

Monen samanaikaisen muutoksen johtaminen lehdessä, jota edellinen päätoimittaja veti yli kahdeksantoista vuotta, voi kuulostaa vaikealta.

Pernaa vaikuttaa tyytyväiseltä.

”Aito muutos on mukavaa. Päälle liimattua olisi, jos kaikki muuttuisi vain siksi, että yksi äijä vaihtuu kulmahuoneessa.”

Ville Pernaa, 39

Työt: Suomen Kuvalehden päätoimittaja elokuusta 2014 alkaen. Kanavan päätoimittaja vuodesta 2009 ja myös Parnasson päätoimittaja syyskuusta 2014 alkaen. Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja (2007 – 2014). Yle Uutisten erikoistutkija (2008 – 2009) ja tutkija eduskunnan historiahankkeessa (2001 – 2007). Poliittisen historian dosentti Turun yliopistossa ja journalistiikan dosentti Jyväskylän yliopistossa.

Koulutus: Valtiotieteiden tohtori Turun yliopistosta (2002).

Harrastukset: Paimion salibandyn kantavia voimia vuodesta 1995. Päätti peliuransa II-divisioonassa viime keväänä.

Perhe: Vaimo ja kaksi lasta, koti Liedon Littoisissa.

Lukee: Tietoisesti muutakin kuin sitä, mitä olisi syytä ja kuuluisi lukea.

Haaveilee: Siitä, että voisi tehdä mahdollisimman paljon kivoja asioita. Kivaa voi olla työssä, vapaa-ajalla ja yksityiselämässä. Mukavat asiat lieventävät epämiellyttäviä asioita ja ruuhkaisia aikoja.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta