Ilman pakkopaitaa

JOURNALISTI
16.10.2014

Niina Erho, teksti

Aapo Huhta, kuvat


Suomen Kuvalehden päätoimittaja Ville Pernaa haluaa perusteltua tekemistä ja omaa uutishankintaa.

"Suomen Kuvalehti on painava ja arvovaltainen instituutio, mutta myös ihmisten toisille ihmisille tekemä lehti. Pääkirjoitus nimellä ja naamalla symboloi tätä”, sanoo Ville Pernaa, 39.

Aiemmin pääkirjoitusta ei signeerattu. Se uudistui ensimmäisessä Pernaan päätoimittamassa Suomen Kuvalehdessä 8. elokuuta, lehden ulkoasukin jo 12. syyskuuta.

Pernaa sanoo uudistuksen tavoitteisiin kuuluneen, että kannen voisi tehdä eri tavoin riippuen aiheista ja kuvista.

Entä perinne, jonka mukaan samankokoisten ja -henkisten otsikoiden on aina oltava samoilla paikoilla?

”En minä ole osannut tämmöistä pakkopaitaa ottaa.”

 

Sisältövastuu lehdestä siirtyi Tapani Ruokaselta, 63, Pernaalle 2. elokuuta.

Pernaa sai vedettäväkseen lähes satavuotiaan lehden, jonka levikki on kymmenessä vuodessa pudonnut noin viidenneksellä. Viime vuonna se oli vähän alle 80 000.

Kevään nimityshaastatteluissa tutkijataustainen Pernaa käänsi journalistisen kokemattomuutensa kyvyksi kyseenalaistaa alan traditioita.

Nyt hän sanoo ulkopuolisuudesta olevan etua myös odotuksiin ja paineisiin suhtautumisessa.

”Minulle nämä ajat eivät ole lähtökohtaisesti vaikeampia kuin jotkut alan loiston ajat, joissa olisin ollut mukana, koska en ole ollut. Tämä on nyt se kehikko, jossa toimitaan.”

 

Kysymykseen siitä, päätyikö hän päätoimittajaksi pyydettynä, hakemalla, tarjoutumalla vai luiskahtamalla, Pernaa vastaa, että prosessia ei ole mahdollista avata.

Myös Otavamedian julkaisujohtaja Tarja  Hurme ja toimitusjohtaja Pekka Harju kieltäytyvät kommentoimasta rekrytointiprosessia, koska se on talon sisäinen ja osapuolten välinen asia.

Ruokasen lähdöstä Harju sanoo, että tämä jäi eläkkeelle työsopimuksen mukaan. Myös Ruokanen kertoo eläkeiästä sovitun jo työsopimusta tehtäessä.

Hurme kertoo, että Pernaasta tuli Kanavan päätoimittaja vuonna 2009, koska hänet havaittiin sekä lehden aihepiirin asiaosaajaksi että rennoksi ja luontevaksi tyypiksi, joka sopii mediataloon.

Vuosien varrella Pernaasta löytyi isommankin toimituksen vetämiseen sopivia ominaisuuksia.

”Ville on erittäin hyvä organisoimaan ja hahmottamaan kokonaisuutta ja prosesseja, mikä on etu, kun asiat pitää saada luistamaan. Häneltä löytyy näkemystä sisällöistä, ihmissuhdetaitoja ja rohkeutta johtaa.”

 

Pernaa sanoo, että kun mahdollisuus tuli eteen, oli todella helppo vastata kyllä.

Nimitys julkaistiin helmikuun lopussa, ja hän aloitti työt toimituksessa maaliskuun alussa.

Kevään ja kesän Pernaa suunnitteli lehden tulevaisuutta ja sitä, miten Otavamedian lehtiperhe- ja tuottajamallit toimisivat Suomen Kuvalehdessä, Kanavassa ja Parnassossa.

Miettiä piti myös, miten järjestää joulukuussa uudistuneen digilehden lähes tuplaama työmäärä niin, että ”porukka ei hyydy”.

Pernaa myöntää, että toimituksessa on edelleen huolta siitä, mitä kiihtyvä tekemisen tahti tarkoittaa mahdollisuudelle paneutua juttuihin.

”Toisaalta jokainen ymmärtää, että Suomen  Kuvalehdellä pitää olla verkkopresenssi ja että sen pitää olla mahdollisimman hyvä.”

 

Journalistisen uran aloittaminen vasta kolmevitosena ei ollut Pernaan alkuperäinen suunnitelma.

Hän opiskeli poliittista historiaa, mutta teki myös tiedotusopin perusopinnot ja hakeutui aineopintoihin heti, kun ne Turun yliopistoon tulivat.

Työelämään Pernaa yritti Etelä-Pohjanmaan kautta, mistä hänen isänsä suku on kotoisin.

”Hain kesätoimittajaksi Pohjalaiseen ja Ilkkaan. Ajattelin kotiseuturakkauden auttavan sisään. No, ei se auttanut. Oli lama-aika, ja hakemassa monen ikäluokan porukat.”

Pian tehtäväksi löytyi tilausgradu, jota seurasivat valtiotieteiden lisuri ja väitöskirja. Pernaa päätyi tutkijaksi, viimeksi Turun yliopiston Eduskuntatutkimuskeskuksen johtajaksi vuonna 2007.

 

Tapani Ruokanen arvioi juuri hyvän työn Kanavassa olleen Pernaalle plussaa.

Samaa sanoo Yle Uutisten politiikan toimituksen päällikkö ja ex-kuvalehteläinen Pekka Ervasti:

”Ville teki hyvän kasvojenkohotuksen Kanavalle, joka alkoi olla pölyttynyt ja täynnä tylsiä, akateemisia kirjoituksia. Aloin suorastaan odottaa, että lehti tulee ja saan lukea sitä.”

Tarja Hurmeen mukaan Pernaata puolsi Suomen Kuvalehteen myös toiminta luotettavana politiikan kommentaattorina eri medioissa.

”Villen selkeäsanainen asiantuntemus uutisten taustoittajana ja historiantutkijan kyky asettaa tapahtumat laajempaan perspektiiviin ovat Suomen Kuvalehdelle ja lukijalle etu.”

 

Myös Suomen Kuvalehden toimittaja Tuomo Lappalainen pitää Pernaan taustaa ihan toimivana varsinkin, kun tämä ei ole tullut toimitukseen journalistinen takki auki vaan kysellen, kuunnellen ja huomioiden vastauksia.

”Historiantutkimuksessa ja journalismissa on paljon samaa. Molemmissa tarvitaan lähdekriittisyyttä.”

Toimituksen vetäjänä Pernaan tavoite on, että kaikki tekeminen olisi hyvin perusteltua. Itsestään esimiehenä hän suostuu sanomaan, että saattaa keskimääräistä tarkemmin havaita, onko meininki hyvä.

Mistä hyvän meiningin tunnistaa toimituksessa?

”Indikaattoreita on monia. Yksi on esimerkiksi se, paljonko kokouksissa puhutaan. Mitä enemmän keskustelua, sitä paremmin voidaan.”

"Mitä enemmän keskustelua, sitä paremmin voidaan."

 

Enemmän kuin ensitiedon välittäjä, Suomen Kuvalehti on Pernaan mielestä taustoittaja ja analysoija myös verkossa.

”Tämä antaa mahdollisuuden suunnata putket joka kerta puntaroidusti oikeaan kohtaan ilman painetta liittyä siihen, missä muualla mennään.”

Toimitustyön ja lehden ulkoasun uudistamisessa Pernaa halusi kiirehtiä syyskauden alkuun, mutta sisällön ja juttutyyppien kehittäminen jatkuu.

Monen samanaikaisen muutoksen johtaminen lehdessä, jota edellinen päätoimittaja veti yli kahdeksantoista vuotta, voi kuulostaa vaikealta.

Pernaa vaikuttaa tyytyväiseltä.

”Aito muutos on mukavaa. Päälle liimattua olisi, jos kaikki muuttuisi vain siksi, että yksi äijä vaihtuu kulmahuoneessa.”

Ville Pernaa, 39

Työt: Suomen Kuvalehden päätoimittaja elokuusta 2014 alkaen. Kanavan päätoimittaja vuodesta 2009 ja myös Parnasson päätoimittaja syyskuusta 2014 alkaen. Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja (2007 – 2014). Yle Uutisten erikoistutkija (2008 – 2009) ja tutkija eduskunnan historiahankkeessa (2001 – 2007). Poliittisen historian dosentti Turun yliopistossa ja journalistiikan dosentti Jyväskylän yliopistossa.

Koulutus: Valtiotieteiden tohtori Turun yliopistosta (2002).

Harrastukset: Paimion salibandyn kantavia voimia vuodesta 1995. Päätti peliuransa II-divisioonassa viime keväänä.

Perhe: Vaimo ja kaksi lasta, koti Liedon Littoisissa.

Lukee: Tietoisesti muutakin kuin sitä, mitä olisi syytä ja kuuluisi lukea.

Haaveilee: Siitä, että voisi tehdä mahdollisimman paljon kivoja asioita. Kivaa voi olla työssä, vapaa-ajalla ja yksityiselämässä. Mukavat asiat lieventävät epämiellyttäviä asioita ja ruuhkaisia aikoja.



6 2019
Arkisto
Ylessä työskentelevät Seurin veljekset löysivät toisensa aikuisuuden kynnyksellä. Ville (oik.) vei Ollin alaikäisenä Helsingin baareihin.” kuva: Jaakko Martikainen

Miltä tuntuu, kun haastateltavat kuvittelevat jatkuvasti puhuvansa veljelle?

Tai kun joutuu kilpailemaan perheenjäsenen kanssa saman alan työpaikoista? Toimittajina työskentelevät sisarusparit avasivat perhe- ja työsuhteitaan.

Jos työnantaja ei ole uskollinen, ei työntekijänkään tarvitse olla

”Työntekijän ei ole järkevää sitoutua tai joustaa enempää kuin työpaikka on valmis sitoutumaan ja joustamaan”, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Ylelle vinoilu loppuu sinun vahtivuorollasi, Johanna Lahti?

Johanna Lahti aloittaa marraskuussa Ilta-Sanomien uutena vastaavana päätoimittajana. ”Kiroiluni on asettunut sellaiselle tasolle, että minut voi päästää huoletta myös kalustettuihin huoneisiin.”

Lukijat maksavat luottamuksesta, epäpuhtaasta journalismista ja fermentointikursseista

Journalismia on aina rahoitettu muullakin kuin hardcore-uutisilla. Journalistien on vain vaikea myöntää sitä, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Näin syntyvät media-alan työehtosopimukset

Paljonko saat palkkaa, kuinka pitkä lomasi on ja joudutko tekemään kiky-tunteja? Muun muassa nämä kysymykset ratkaistaan syksyn ja talven tes-neuvotteluissa. Näin neuvotteluvalmistelut etenevät.

Maryan Abdulkarim on muun muassa kolumnisti, käsikirjoittaja, kirjailija ja taiteilija. ”Tätä urapolkua en osannut suunnitella, vaan asiat ovat seuranneet toisiaan. Kun joku pyytää mukaan johonkin, mietin aina, olenko riittävän hyvä tähän. Mutta kun epäilyistään huolimatta lähtee mukaan, huomaa, että okei – minusta on myös tähän.”

Miksi vähemmistön asiat näyttäytyvät enemmistön kiusana, kysyy Maryan Abdulkarim

”Sysäys ajatusteni sanallistamiseen oli Helsingin Sanomien juttu, jossa lukija kysyi, miksi suihku ja vessanpönttö sijoitetaan kylpyhuoneessa vierekkäin niin, että sukat kastuvat, ja arkkitehti vastasi, että esteettömyysmääräysten takia.”

Pari klikkausta voittaa pään raapimisen

”Arvailu ja kritiikitön googlailu ovat journalismissa edelleen turhan yleisiä menetelmiä varsinkin kiireessä. Ilahduttavan moni toimittaja on kuitenkin vähitellen löytänyt luotettavat verkkopalvelut”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Emojier som journalistik

”Uppdateringen är mångas första kontakt med den journalistik som följer och att fånga läsarens uppmärksamhet är i det här fallet att färga den”, skriver Dan Lolax.

Huolellinen töistä sopiminen helpottaa asiakkaan ja freelancerin elämää

Vaikka ulkoistettaessa työstä halutaan eroon, työn suunnittelu ei saisi päättyä ostajan päässä siihen, kun päätös ulkoistamisesta tehdään, kirjoittaa Hanna Kokkonen.

Raskaus ei ole syy olla jatkamatta määräaikaisuutta

”Raskauden tai äitiyden takia voi tulla helposti syrjityksi huomaamattaan. Aina työnantajakaan ei ymmärrä tekevänsä väärin”, kirjoittaa Journalistiliiton lakimies Rami Lindström.

Tommy Pohjola on kokenut penkoja

Tommy Pohjola aloittaa Journalistin määräaikaisena toimittajana 2. syyskuuta.

Alaston paparazzi nappasi uutiskuvan

”Vielä vettä tippuen kaivoin kameran laukusta, vaihdoin zoomin ja otin matalan tähtäysasennon kylmälle ikkunalaudalle”, kirjoittaa Jukka Järvelä.

Intohimoinen tekniikkatoimittaja

Kuolleita: Toimittaja Tero Lehto 25. 5. 1978 Espoo – 3. 7. 2019 Helsinki

Kotiseutu- ja paikallislehtimies

Kuolleita: paikallislehtimies Kurt Ratia 28. 9. 1943 Lahti – 11. 3. 2019 Hyvinkää

Intohimona radio

Kuolleita: toimittaja Heikki Peltonen 27. 6. 1947 Uusikaupunki – 3. 7. 2019 Merikarvia

Toimittajasta jäi muisto itärajalle

Kuolleita: toimittaja Urho Kinnunen 28. 6. 1930 Ilomantsi – 18. 6. 2019 Ilomantsi

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta