Tiedemies ja lehtimies

JOURNALISTI
25.9.2014

Janne Saarikivi, teksti


Journalismi palvelee lukijaa parhaiten, jos se muistuttaa, että suurin osa maailmasta ei mahtunut lehteen, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Journalistit haastattelevat minua silloin tällöin koskien tiedettä ja tutkimustani. Se voi olla turhauttavaa puuhaa.

Monipolvisin selityksin yritän saada lehtimiehet ymmärtämään, että heidän kysymyksiinsä ei oikeastaan voi vastata. Että asiaan liittyy monia puolia, ja että sitä ei ehkä voikaan sanoa siten kuin sen nyt kuitenkin sanon. Tai että asiaa ei ole tutkittu, eikä siitä siksi oikeastaan tiedetä mitään.

Tiedemies pohtii, miten kysymys kannattaisi asettaa, että se ei perustuisi myytteihin ja ennakko-oletuksiin. Lehtimies miettii, miten tuon ahtaisi 300 sanaan, jotka myyttien ja ennakko-oletusten vallassa oleva lukija ymmärtäisi.

Tieteessä on kyse siitä, miten asiat ovat. Useimmiten ne ovat jotenkin toisin kuin luulisi ja odottaisi. Julkisuudessa taas on kyse siitä, mikä ihmisistä on kiinnostavaa.

Journalisti luo julkisuuden, mutta ei todellisuutta. Suurin osa ihmisistä ei ole kovin kiinnostuneita todellisuudesta vaan varjelee mieluummin turvallista oloaan. Tulisiko journalistin siis kirjoittaa todellisuudesta, vai ainoastaan kiinnostavasti, jotta joku haluaisi lukea lehden?

Tilausten vähetessä ja lehtitalojen irtisanoessa luen maireita pääkirjoituksia, joissa journalistit puolustavat ammattiaan samankaltaisin argumentein, joilla olen tottunut puolustamaan tiedettä. ”Informaatiotulvasta pitää löytää oleellinen.” ”Maailman seuraaminen edellyttää laaja-alaista tietoa ja analyysia.” ”Vallan vahtikoira”. ”Sananvapaus”. Ja niin edelleen.

Rivien välissä lukee, että blogien lisäksi pitää olla myös maksettu sanomalehti tai yhteiskunnan maksama televisiokanava. Ja pitääkin. Mutta pitää olla myös spesia­listeja, joiden tekemistä ei voi kääntää journalismin kielelle, jossa kaikella on rajattu merkkimäärä ja vaikeita termejä vältetään.

Tieteen suhde journalismiin on sama kuin journalismin suhde Jussi Halla-ahon blogiin. Tiede tuntee maailmaa syvältä ja laajalti, mutta niin monimutkaisesti, että sitä ei voi kukaan ymmärtää. Halla-ahon blogi tuntee sekin maailmaa, mutta näkökulmia on tasan yksi ja se on täysin subjektiivinen.

Journalismi on siinä välissä. Se palvelee lukijaa parhaiten, jos se muistuttaa, että suurin osa maailmasta ei mahtunut lehteen.

Kirjoittaja on kielitieteen tutkija, joka on toiminut professorina Helsingin yliopistossa sekä Parnasson ja Helsingin Sanomien kolumnistina.

janne.saarikivi@helsinki



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta