Suomi-neidon silmin

Vapaa toimittaja ei ole kuukausipalkkaista vapaampi, kirjoittaa Mari Manninen.
JOURNALISTI
25.9.2014

Mari Manninen, teksti


Kun lähes kaksi vuotta sitten muutin Pekingiin ja muutuin kuukausipalkkaisesta vapaaksi toimittajaksi, tiesin täsmälleen millaisia juttuja kirjoittaisin. Sellaisia, jotka selittäisivät kuinka kiinalaiset näkevät maailman.

Tekisin jännittäviä reppareita tärkeistä asioista eri puolilta Kiinaa: Kylistä, joissa on vain vanhuksia ja pikkulapsia. Saastuneista maaplänteistä ja vesistöistä, joiden varrella ihmiset kuolevat tuskallisiin sairauksiin.

Tietysti myös kolumnoisin kiinalaisen arjen erilaisuudesta. Siitähän Facebook-kaverini ja Twitter-seuraajani ja kaikki kapakkatuttuni Suomessa jano­avat tietoa. Miksi naisilla on niin lyhyet hameet mutta kaula-aukko umpinainen? Mitä, eivätkö kiinalaiset syökään ravintolassa riisiä?

Toisin kävi.

Yhden matkailurepparin olen kirjoittanut, muita Kiina-juttuja en ole tehnyt Pekingin ulkopuolelta. Kyllä jännät repparit kiinnostavat toimituksia, mutta lehtien freelancer-budjeteilla ei hevin lähetetä toimittajaa, kuvaajaa ja tulkkia päivää pidemmälle keikalle. Euroopan kokoisessa maassa pelkkiin matkoihin kuluu enemmän aikaa.

Kolumneja tarjosin 15 – 20 lehteen (sekosin laskuissa). Kohteliaissa tyrmäyksissä kerrottiin, että kiinalainen arki on liian kaukana suomalaisesta. Ja että nyt tahdotaan kolumnisteiksi julkkiksia.

Millaisia kirjoituksia toimitukset sitten ostavat?

Ennen kaikkea kustannustehokkaita. Osaan jo pyöräyttää mihin tahansa aiheeseen näkökulman ja paikallisvärin Pekingistä. Kiinan kiillotettuna näyteikkunana Peking on turhan pramea tarinoiden ainoaksi näyttämöksi, mutta nielen harmini, sillä töitä riittää. Hyvä että toimituksissa on rahaa sentään Peking-jutuille.

Sitä paitsi usein artikkelini sijoittuvat pääkaupungin viimeisille perinteisille hutong-kujille. Moderni Peking näyttää valokuvissa liian länsimaiselta.

Kiinassa – käytännössä siis Pekingissä – asuvien suomalaisten haastattelut myyvät hyvin. Kun turhaan kauppasin kolumnejani, sain useasta naistenlehdestä toiveen etsiä kiinnostavia suomalaisnaisia.

Suomi-neitoja on hauska jututtaa, mutta kauaksi päädyin suunnitelmastani kuvata maailmaa kiinalaisten silmin.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja Pekingissä.

marinkotimeili@gmail.com



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta