Seitsemän estettä e:n tiellä

JOURNALISTI
25.9.2014

Marja Honkonen, teksti

Maija Tammi, kuvat


Sähköinen kirja myllertää kustannusalaa maailmalla, mutta suomalaiset ovat tarttuneet siihen laiskasti. Miten siinä niin kävi?

Kustannuspäällikkö Mari Mikkola kerää kämmenelleen pyyhekumin mure­nat työhuoneensa pyöreältä pöydältä. Siinä, lyijykynä apunaan, hän keskittyy uusien käsikirjoitusten lukemiseen. Varsinaisen työpöydän ääressä sähköinen maailma – sähköpostit ja puhelut – keskeyttää ajatukset toistuvasti.

”Usein teen niin, että varaan kalenterista itselleni päivän ja pistän oven kiinni. Istun tässä papereiden kanssa. Tässä pystyn keskittymään, vaikka ympärillä olisi mitä”, Otavan tietokirjapuolelle vuonna 2006 töihin tullut Mikkola sanoo.

Koko sen ajan kustannusalalla on myllertänyt. Internet on vienyt tietosanakirjojen julkaisemiselta ansaintamallin alta ja pistänyt perinteiset kirjakaupat polvilleen. Vuonna 2007 Amazon esitteli Kindlen, ensimmäisen sähköisten kirjojen lukulaitteen.

Kansainvälisesti sähköisten kirjojen tulo markkinoille on merkinnyt suurta murrosta. Kirjakauppajätti Borders kaatui, kun se ei ottanut e-kirjoja ajoissa tosissaan. Sähköisenä omakustanteena julkaistu Fifty Shades of Grey kasvoi kokoillan elokuvaksi ja alusvaatemallistoksi. Yhdysvalloissa 27 prosenttia aikuisten kirjamyynnistä on digitaalista.

Suomalaisella kustannusalalla mullistui – no, ei juuri mikään. Erilaisten digijulkaisujen nimikemäärät kasvoivat viime vuonna 11 prosentilla, mutta myynti vain 1,7 prosentilla. Ensin tai ainoastaan e-kirjana julkaistiin 43 kirjaa, joista 26 oli oppikirjoja. Vuotta aiemmin kirjakauppapuolen grand old lady Akateeminen pani sähkökirjakauppansa tauolle.

Luit aivan oikein. Tauolle. Palvelu ei tälläkään hetkellä ole käytettävissä.

Miten täällä sähköisen viestinnän edelläkävijämaassa nyt näin kävi? Mikkola keksii useamminkin syyn.

”Yksi on se, ettei Suomessa ole vielä riittävän vakiintuneita jälleenmyyjiä sähkökirjoille. Ostaminen koetaan vaikeaksi, ja osittain se on ollutkin sitä. Vesileimasuojaukseen siirtyminen on helpottanut asiaa, mutta mielikuva vaikeudesta on
vielä voimakas.”

 

Toinen syy löytyy täältä, kustannuspäällikön huoneesta. E-kirjan menestyksestä pitää olla varma. Mitä monimutkaisempaa kirjan vieminen sähköiseen muotoon on, sitä kalliimpi siitä tulee. Formaattia on mietittävä alusta lähtien, jotta työmäärä pysyy tolkullisena.

Tekstiin nojaava romaani solahtaa sähköiseen muotoon kivuttomasti. Kun mukaan lisätään vaikka vain kuvia, pitää taittoa ja tekijänoikeuksia miettiä jo tarkemmin. Sovelluksen muotoon tehty tietokirja on kokonaan oma lukunsa.

”Joistain tekijöiden ehdotuksista näkee, että maksaa paljon ja myynti on nolla. Markkinat ovat pienet. Tietysti mieli täytyy pitää avoimena”, Mikkola sanoo.

On helppo visioida vaikka keittokirjan kylkeen ohjevideoita, mutta hankalampi toteuttaa ne. Tällaisille rikasteille ei ole olemassa kansainvälisiä standardeja. Ihmekös tuo, kun e-kirjan eri tiedostomuodotkin ovat vasta vakauttaneet nokkimisjärjestyksensä. Yleisin ePub-muoto ei tosin toimi Amazonin Kindlessä. Markkinajohtajan ei tarvitse tehdä myönnytyksiä. 

”Videoissakin oli ensi vaiheessa kahta eri muotoa”, Mikkola vertaa. Monipuolisemmat sisällöt häämöttävät kyllä tulevaisuudessa, mutta myyntivaltiksi niistä ei vielä ole.

”Suomalaiset kokevat kirjan vielä kovasti esineenä. Kirja on mukava antaa lahjaksi. Niitä on mukava lukea illalla sängyssä tai pokkarina rannalla. Ne toimivat aina”, Mikkola sanoo.

 

Ei sillä, etteivätkö kustantajat etsisi ja kokeilisi uusia muotoja. Parin korttelin päässä Mikkolan työhuoneesta, Tammen ja WSOY:n kotipaikassa kehityspäällikkö Johanna Snell ja hänen digitiiminsä pohtivat tapoja, joilla sähköinen kirja tehtäisiin lukijalle houkuttelevammaksi. Snell tuli Bonnier Booksille it-konsulttifirmasta. Uusi tuote vaatii uudenlaista osaamista.

Snellin mukaan kasvutavoitteet ja odotukset sähköiselle kirjalle ovat Bonnierilla kovat. Tiimin tarkoitus ei kuitenkaan ole murhata painettua kirjaa.

”Painettu ja digitaalinen kirja täydentävät toisiaan. Sähköistä kirjaa luetaan eri tilanteissa kuin painettua. Kymmenen pokkaria matkalaukussa on ihan eri asia kuin kymmenen kirjaa iPadilla. Meidän toiveemme olisi sekakäyttäjyys”, Snell sanoo.

Siksi Bonnier Books ei esimerkiksi yleensä markkinoi sähköisiä kirjoja erikseen, vaan pääosassa on aina sisältö, ”titteli”. Voisiko se olla syy numero kolme? Olisiko kustantajien pitänyt panos­taa sähköisten kirjojen markkinointiin aivan erityisesti?

Jakelijoiden kanssa sitä on kyllä tehtykin. Bonnier Booksin tärkein yhteistyökumppani on Elisa Kirja, yksi sähköisten kirjojen tärkeimmistä jakelijoista Suomessa.

Periaatteessa sillä, onko jakelija kotimainen vai kansainvälinen, ei sähköisessä maailmassa ole kustantajalle entiseen tapaan merkitystä.

”Tärkeintä ovat miellyttävä lukukokemus, tekninen ratkaisu ja houkuttava valikoima. Suuret kansainväliset ovat siinä aika hyviä, ja ne hallitsevat myös laitteita”, Snell sanoo.

Ylikansalliset jättiläiset, kuten Applen iBooks ja Google Play, markkinoivat pienen kielialueen tuotteita kuitenkin lähinnä niille, jotka jo käyttävät niiden laitteita. Syy numero neljä Suomen heikkoon e-kirja -menestykseen lieneekin siis, että vain harva yrittää houkutella mukaan uusia lukijoita.

”Yhdysvalloissakin sähkökirjan menestys on pitkälti Amazonin tekemää”, Snell sanoo. Kasvun takana on jättiläisten sinnikäs rakentaminen.

 

Ja sitten on tietysti sekin, että sähkökirjojen luke­miseen soveltuvat laitteet ovat Suomessa vasta yleistymässä.

Viime vuonna Yhdysvalloissa tabletin tai muun lukulaitteen omistavien aikuisten määrä nousi 50 prosenttiin. Pew-tutkimuslaitoksen mukaan samalla nousi myös e-kirjojen lukijamäärä. Tablettien myynti on Suomessakin ollut kovassa nousussa, mutta sen on arvioitu saavuttavan Yhdysvaltain tason vasta ensi vuoden loppuun mennessä.

Syy numero viisi sähkökirjojen heikkoon menestykseen on siis melko ilmeinen. Milläs luet?

Bonnierin Snell uskoo, että puhtaasti lukemiseen tarkoitettujen laitteiden leviämistä ei Suomessa nähdäkään, vaan kuluttajat tarttuvat suoraan tabletteihin.

Samalla markkinoille tulee toimijoita, joiden juuret eivät ole kirjamaailmassa lainkaan. Sellaisia kuin Elisa Kirja.

 

Kirja-alan uuden tekijän Elisan konttori sijaitsee Itä-Pasilassa, kaukana Helsingin kantakaupungin kivilinnoista. Entinen puhelinyhtiö ja nykyinen tietoliikenneyritys on pyörittänyt sähkökirja­palvelua jo neljä vuotta. Jakelijoista sillä on laajin valikoima kotimaista kirjallisuutta sähköisessä muodossa. Kirjapuolta vetää Essi Manner, ”dippainssi”.

”Minulla ei ole kustantamotaustaa, mutta yksi
työni hauskoista puolista on se, että olen Elisalla töissä ja kuitenkin kirja-alalla”, Manner nauraa.

Mannerin mukaan Elisa Kirja on voinut haastaa perinteiset kirjakaupat täysillä, koska sillä on vain yksi tuote, sähköiset kirjat. Tai tarkemmin kaksi: äänikirjat ja e-kirjat. Toimintaa on kehitetty nimen­omaan asiakas mielessä.

Tietysti Elisa Kirjan matkaa ovat tukeneet puitteet laitteita ja liittymiä tarjoavan yrityksen siipien suojissa. Elisa Kirja -palvelua on voinut päästä kokei­lemaan tutustumislahjana esimerkiksi Elisa Viihteen asiakkaana.

Kirjapuoli on kuitenkin oma yksikkönsä, jolla on omat tulostavoitteet. Yksityiskohtaista tietoa kirjamyynnistä Elisa ei julkaise. Manner sanoo olevansa tyytyväinen.

”Suunta on oikea ja koko ajan mennään eteenpäin.”

Kuudes syy sähköisten kirjojen heikkoon kehitykseen on se, että ihmiset pitää saada ensin kokeilemaan laitteita ja palvelua. Elisa on markkinoinut lukulaitteita ja palvelua näyttävästi muun muassa kirjamessuilla.

”Kun on töissä e-kirjapalvelussa, pitää tietysti itsestään selvänä, miten e-kirjojen ostaminen toimii. Mutta kovastihan se ihmisiä askarruttaa, miten sen kirjan saa ostettua. Ensimmäinen kerta on tärkeä”, Manner sanoo.

Elisa on tutkinut sähkökirjojensa lukijaprofiileja, mutta yksittäistä e-kirjaintoilijoiden ryhmää sieltä ei nouse. Erityisen ilahduttavana Manner pitää sitä, että lukijoiden joukossa on myös iäkkäämpiä.

”E-kirjassa on mahdollista esimerkiksi suurentaa fonttia. Heille siitä voi olla aidosti iloa”, hän pohtii.

Jakelijan näkökulmasta e-kirjan etu on sekin, ettei sitä tarvitse lähteä erikseen kirjakaupasta hakemaan. E-kirja voi joskus olla myös saatavilla ennen kuin fyysinen kappale ehtii kirjakauppaan.

Elisalla e-kirjaan uskotaan niin, että pienimpiä kustantajia autetaan kirjojen tekemisessä joskus ihan konkreettisesti tuottamalla kirja. Omakustannemarkkinoille yritys pyrkii tarjoamalla Kirjoita itse -palvelua, jossa sukukronikan tai runoteoksen voi julkaista itse e-kirjamuodossa.

Neljässä vuodessa asenteet ovat Mannerin mukaan muuttuneet paljon.

”Kustantajien kanssa on tehty tässä paljon töitä. Lobbaus on väärä sana, mutta kovasti olemme korostaneet, kuinka tärkeää on, että isosti markkinoiduista kirjoista tehdään myös sähköinen versio.”

Lobbaamista riittäisi lainsäätäjien puolella. Sähköisestä kirjasta arvonlisäveroa maksetaan 24 prosenttia, kun paperisen kirjan alv-prosentti on 10. Syy numero seitsemän, viimeinen niitti.

 

Vuoden 2013 alussa sähköisen kirjan ennustettiin floppaavan Suomessa kokonaan. Tuolloin ladattavien e-kirjojen myynti oli prosentin luokkaa kaikkien kirjojen myynnistä, allekin. Siinä missä kirjojen myyntiluvut ovat olleet laskussa, näyttävät e-kirjojen numerot kuitenkin sinnikkäästi ylöspäin.

Ehkä ajat ovat muuttumassa. Kirjastot ovat lähteneet reippaasti mukaan tuomaan sähköisiä kirjoja suomalaisten arkeen. Sähköisissä ylioppilaskirjoituksissa saa pian käyttää MAOL:n taulukkoja digimuodossa. Ja kuka tietää, millainen kestohitti Elisa Kirjan Kirjoita itse -palvelusta putkahtaa maailmalle?

Maailmalla katsotaan jo tavallisista sähkökirjamarkkinoista eteenpäin. Amazon ilmoitti syksyllä, että sen suunnitelmissa on ”kirjojen Spotify”, kuukausimaksulla toimiva ”Lue niin paljon kuin vain jaksat”-sähkökirjabuffetti. Lukeminen ei katoa minnekään, vaikka sen muodot muuttuisivat.

Essi Manner uskoo, että vielä kymmenenkin vuoden päästä luetaan niin perinteisiä kuin sähköisiäkin kirjoja, mutta todennäköisesti myös aivan uudenlaisia kirjoja.

”Voi olla, että kirja heijastetaan käteen tai se on ohkainen kertakäyttöinen nenäliina. On hyvä kysy­mys, mikä oikeastaan on kirja.”

Hän muistuttaa, että ihmiset lukevat aikaisempaa enemmän, mutta monissa erilaisissa muodoissa: kirjoina, lehtinä, blogeina, twiitteinä. Nälkä tarinoille ei ole kadonnut mihinkään.

”Sähköinen kirja on yksi kätevä tapa siihen, kun joku haluaa lukea hyvän tarinan.”

Tarinoihin luottaa myös kustannuspäällikkö Mari Mikkola.

”Netti tarjoaa sirpaleista tietoa ei puolilta. Kirja on kokonaispaketti. Kirjasta kannattaa maksaa, koska ihmiset rakastavat tarinoita.”

Parhaimmillaan sähköinen kirja voisi olla uusi formaatti tarinoille. Ovathan edustuskirjahylly ja lukupiirikin saaneet sähköiset vastineensa kirja-blogeista ja suosikkikirjoja esittelevistä some-sovel­luksista.

Kustantajilla on jo kiire uusien muotojen etsimisessä. Uudenlainen, monimediallinen lukeminen kun on jo täällä.

”Kesälomalla mieheni luki rannalla Dan Brownin Infernoa ja tutki jokaisen siinä mainitun taideteoksen iPadilta”, Mikkola kertoo.



3 2019
Arkisto

Inhimillinen erehdys

Toimittaja Ilkka Pernu luuli päässeensä unelmaduuniin, mutta huomasi pian antaneensa journalistin ammattitaitonsa markkinointiviestinnälle. Entistä useampi toimittaja tekee journalismin ohella konsultointia ja muuta viestintätyötä. Heikentääkö se median uskottavuutta?

”Joka jutussa on oltava ilmastonäkökulma”

Vihreän Langan päätoimittajan Riikka Suomisen mukaan media alisuorittaa ilmastonmuutoksen.

Kansainvälinen kuvajournalismi vaatii lentämistä – siksi siitä on luovuttava, sanoo Touko Hujanen

Ilmastonmuutosnäkökulma lävisti Vuoden kuvajournalistin koko työn ja arjen.

Oikeasti haluaisit olla muotitoimittaja, Pekka Mervola

Keskisuomalaisen päätoimittaja kirjoittaa paljon kolumneja, joista syntyy usein kohuja. Ylestä hän puhuu pomonsa kanssa korkeintaan kerran kuussa.

Toimittajien keskiluokkaisuus vaikuttaa uutisointiin köyhiä koskevista laeista

Toimittajat unohtivat sote-uudistuksesta sosiaalipalveluiden puolen. Sen unohtivat myös lainsäätäjät, mutta eipä heitä siitä juuri tiedotusvälineissäkään muistuteltu. Miksi olisi, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Jukka Koivulan, 32, mielestä Jyväskylän kaltaiset yliopistokaupungit häviävät siinä, etteivät työllistä kouluttamiaan toimittajia niin hyvin kuin voisivat. Itse hän muutti Jyväskylään reilu neljä vuotta sitten Maaseudun Tulevaisuuden aluetoimittajaksi.

Yli tuhat kolmekymppistä katosi

Kolmekymppisissä on käynyt media-alalla kato, kertovat Journalistiliiton ja työnantajien tilastot. Taantuma teki alalle tulosta vaikeaa.

Hanna Ilkko maskeeraa näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin Nyrkki-tv-sarjan kuvauksissa Vantaalla.

"Luulin että puuteroit vaan neniä"

Maskeeraajan täytyy tietää, mitä seuraavassa kohtauksessa tapahtuu.

Stark röst. Samar Yazbek var det stora affischnamnet på årets upplaga av Umeå Littfest, där hon berättade om situationen i Syrien och arbetet med boken Nitton kvinnor – Berättelser om syriskt motstånd.

Samlar in berättelser om motståndet

Samar Yazbek låter nitton kvinnor berätta om de fasor de upplevde under Syriekrisens första år.

Koulutusmyynnistä lisätuloja mediataloille

Mediatalot tekevät lisäbisnestä kouluttamalla yrityksiä ja viranomaisia. ”On eduksi journalismille, mitä paremmin sekä haastattelija että haastateltava osaavat hommansa”, Tekniikan Maailman päätoimittaja Reijo Ruokanen sanoo.

Ylen karjalankielinen freelancer Natalia Giloeva pitää karjalankielisiä uutisia päätyönään. Häntä ilahduttaa, että esimerkiksi uutisia varten luotu počinruočči eli siansaksa on levinnyt muiden karjalankielisten käyttöön. ”Haluaisin että karjalaiset vaikuttaisivat itse kieleensä, ettei sitä tekisi ainoastaan kääntäjä tai lautakunta.”

Kuibo parem karjalakse?

Vähemmistökielen sanasto kasvaa käännösuutisilla ja Facebook-kyselyillä.

Näin syntyy Ylen Tulosilta

Eduskuntavaali-illan tv-lähetyksen valmistelu alkaa melkein vuotta ennen h-hetkeä. Vaali-iltana on töissä satoja yleläisiä.

Zeldan viides, kulisseja käsittelevä numero syntyy paljolti sähköisten viestimien varassa, koska Hanna Valle opiskelee Amsterdamissa. Aiempien numeroiden teemat ovat ruumis, rakkaus, valta ja mieli. ”Zeldan lähtökohta on feministinen, mutta annamme tilaa käsitellä monenlaisia tuntemuksia ja havaintoja. On hienoa laajentaa lukijoiden näkemystä maailmasta ja rakenteista, jotka siihen vaikuttavat.”

Vapaaehtoisten kokeilujen koti

Visuaalinen suunnittelija Hanna Valle halusi rakentaa ympärilleen yhteisön, jonka kanssa käsitellä tärkeitä aiheita. Syntyi verkkolehti Zelda.

Vikesin toiminnanjohtaja Auli Starck vieraili maaliskuussa Myanmarissa Yangon Film Schoolissa. Maan poliittisesta tilanteesta huolimatta opiskelijat ovat pystyneet tekemään myös kriittisiä dokumentteja. Kuvassa on Starckin kanssa koulun henkilökuntaa, opiskelijoita ja valmistuneita, jotka ovat edelleen mukana sen toiminnassa, vasemmalta Nwaye Zar Che Soe, Wai Mar Nyunt, Lindsey Merrison, Aleksandra Minkiewicz, Starck, Soe Arkar Htun, Khin Myanmar.

Kokoaan suurempi "nollaseiska"

Viestintä ja kehitys -säätiö moninkertaistaa journalisteilta kerätyn solidaarisuusrahan. Kuluva vuosi on Vikesin viidestoista.

Vinnande samarbete. Eva Jung, Simon Bendtsen och Michael Lund vid prisutdelning i januari i år.

Avslöjade Danmarks största bankskandal – belönades med Cavlingpriset

Samarbetet mellan Eva Jung, Simon Bendtsen och Michael Lund fungerade väl, men det nationsöverskridande granskande arbetet krävde också råd och kunskapsdelning från kollegor runt om i världen.

Terveystiedon toimittaja

Uusi päätoimittaja Anne Lahnajärvi haluaa Mediuutisten tuottavan lääkäreiden puheenaiheet.

Apua ammatillisiin unelmiin

Haaveiletko tietokirjan kirjoittamisesta, valokuvanäyttelystä tai opintomatkasta? Journalisti listaa apurahoja journalisteille, kuvittajille ja kääntäjille.

Journalisti täyttää huhtikuussa 95 vuotta. ”Vuosien saatossa lehti on muuttunut järjestökentän rasahdusten raportoijasta koko median, journalismin ja viestintäalan suuntaa kommentoivaksi ja muokkaavaksi voimaksi”, sanoo päätoimittaja Maria Pettersson.

Journalistin paperiversio uudistui, verkkolehti uudistuu seuraavaksi

Päätoimittaja Maria Pettersson lupaa alan syvällistä arviointia ja reilua mediakritiikkiä.

När intrycket är färgat

Fullständig objektivitet är en platonsk idé men hurdant intryck journalisten gör är hårdvaluta. Lämnar intrycket en partifärg är devalveringen i full gång, skriver Dan Lolax.

Tähtien määrä katosi puolueen nimestä

Vanhoilla puolueilla on teksteissä vakiintuneet käyttönimensä ja lyhenteensä, mutta toimiiko sama ”aakkosmankeli” uusilla, pohtii Ville Eloranta.

Avoimuus parantaisi palkkakeskustelua

Media-alan työn tulokset ovat kaikkien nähtävillä, mutta miksi työstä maksettava korvaus ei ole, kysyy Tytti Oras.

Taloutta tv-uutisissa kommentoineista poliitikoista yli 90 prosenttia miehiä

Muita miesvetoisia aiheita olivat muun muassa ulko- ja turvallisuuspolitiikka, sisäpolitiikka, vaalit ja teollisuus, ilmenee Joonas Lehtosen pro gradusta.

Väinöt sekaisin

Elettiin vuotta 1975. Olin Savon Sanomien kesätoimittajana Helsingissä. Etyk-hulinan lomassa tapahtui muutakin – muun muassa kesätoimittajan nimisekoilu, kirjoittaa Ilkka Vänttinen.

Sopimalla voi pelastaa työpaikan

Journalistiliiton juristi Sanna Nikula ei vieläkään ole varma, mikä sai työnantajan muuttamaan mielensä. Kertaalleen irtisanotulle löytyi kuitenkin uusi työ.

Koura- ja Bonnier-palkinnot jaettiin

KOURA-koulutusrahasto palkitsi tv-, radio- ja verkkosisältöjä kuudessa kategoriassa. Erikoispalkinnot saivat Ylen Sara Rigatellin ja MTV:n Timo Innasen jutut seksuaalisesta ahdistelusta ja häirinnästä.

Kainuulainen urheilumies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Seppo Karppinen 9.1.1944 Kajaani – 7.12.2018 Kajaani

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta