Kovan rahan koulutus jäi kiireen jalkoihin

JOURNALISTI
25.9.2014

Marja Honkonen, teksti

Heli Saarela, kuvat


Lisäammattitaitoa etsitään omalla ajalla etenkin avoimista oppilaitoksista.

yhä harvempi toimittaja kehittää ammattitaitoaan perinteisessä, maksullisessa täydennyskoulutuksessa. Esimerkiksi Tampereen yliopiston journalistista täydennyskoulutusta järjestävän viestinnän, median ja teatterin yksikön CMT:n lyhytkursseista on vuoden 2012 jälkeen toteutunut vain muutama. Aiemmin kursseja oli neljästä viiteen lukukaudessa.

”Esimerkiksi datajournalismin kurssi jouduttiin viime keväänä perumaan, koska ilmoittautuneita tuli ihan muutama”, sanoo CMT:n koulutussuunnittelija Pia Sivunen.

Sivunen uskoo, että toimituksien jatkuva kiire ja toistuvat yt-neuvottelut ovat merkinneet sitä, etteivät toimittajat tohdi irrottautua työpöytänsä äärestä. Eivät edes silloin, kun työnantaja kannustaisi koulutukseen ja maksaisi siitä.

Myös Journalistiliiton koulutusasiamiehen Nina Porran mukaan koulutuspäivät käytetään usein välttämättömien taitojen päivittämiseen. Täydennyskoulutuksen idea kuitenkin olisi, että työntekijän omat toiveet otetaan huomioon.

”Joissakin taloissa kaikki yrityksen ulkopuolinen koulutus on kiven alla. Toisissa yrityksissä työnantajat olisivat halukkaita kouluttamaan, mutta työtekijät itse laskevat, että koulutuksessa käyminen tarkoittaisi ylitöitä. Mutta on myös paljon niitä yrityksiä, joissa kaikki sujuu hyvin”, Porra sanoo.

Hän kertoo liiton selvittävän parhaillaan, miten oikeus ammatilliseen täydennyskoulutukseen toteutuu.

 

Kuluva vuosi on ollut CMT:n koulutuksissa erityisen hiljainen. Seuraava lyhytkurssi on vasta ensi keväänä. Sivusen mukaan täydennyskoulutuksen painopiste on siirretty räätälöitäviin tilaus­koulutuksiin. Samaan suuntaan toimintaansa ovat vieneet myös mediakoulutusta tarjoava yritys AEL ja Lahden ammattikorkeakoulun muotoilu- ja taideinstituutti.

AEL:n koulutuspäällikkö Jaana Gabrielsson sanoo, että täydennyskoulutuksen sijaan moni suosii kokonaisen uuden tutkinnon tekemistä.

Lahdessa yksittäiset opiskelijat ohjataan avoimen ammattikorkeakouluopetuksen puolelle. Koulutussihteeri Kati Anttilan mukaan tulijoita riittää, koska kurssit ovat halvempia, eivätkä ne ole työajalla. Myös Jyväskylän yliopistossa lisäammattitaitoa tarjotaan avoimen yliopiston puolelta.

Ammattiopisto Keudassa kulttuuri- ja media-alan täydennyskoulutukseen on riittänyt tuli­joita, mutta odotukset ovat aiempaa monipuolisemmat. Esimerkiksi Powerpoint-kurssin yhteyteen toivotaan esiiintymistaitojen koulutusta. 

Tampereella on pidetty myös koulutuksia, joissa perusopiskelijat ja ammatissa toimivat ovat samalla kurssilla. Niitä tullaan Pia Sivusen mukaan jatkamaan.

”Kokeneet tuovat arkirealismia, nuoret uusia ajatuksia”, Sivunen kertoo.

 

Toimittajien monipuolinen tausta tekee täydennyskoulutuksen räätälöimisestä hankalaa. Siinä missä entinen toimittajakoululainen hakee lisää asiaosaamista, erikoistoimittaja voi haluta kerrata journalistisen työn perusteita.

”Jos kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, skarppaamisen varaa on”, Nina Porra pohtii koulutusten järjestämistä.

Porran mukaan Journalistiliitto voi osaltaan välittää koulutustoiveita järjestäjille ja vastaavasti tiedottaa laadukkaista koulutuksista jäsenistölle.

Myös Sivunen myöntää, että täydennyskoulutuksen markkinoinnissa on kehitettävää.

Journalistiliitto on ottanut asiassa aktiivisen roolin. Se käynnisti syyskuussa yhdessä Haaga-Helia ammattikorkeakoulun kanssa Freeuralle vauhtia -koulutuskokonaisuuden. EU-rahalla toteutettava pilottihanke on osallistujille ilmainen, ja hyviä hakijoita oli Porran mukaan enemmän kuin kurssille mahtui. Freelancerille koulutuksen hinnalla on iso merkitys.

”Jos koulutus vie liikaa aikaa tai maksaa jotain, kynnys osallistua kasvaa. Aurinkoisempina aikoina koulutukselle oli varmasti enemmän kysyntää. Nyt jokainen euro on tiukassa”, Porra sanoo.

Hän muistuttaa, ettei sen enempää työantajan kuin työntekijänkään kannata pihistellä koulutuseuroissa.

”Hyvin kohdennettu koulutus ylläpitää ja kehittää ammattitaitoa. Koulutuksella on myös muita arvoja: siellä saa tuuletettua päätä, vaihdettua ideoita ja verkostoiduttua. Koulutus on hyvää vastapainoa työkiireelle.”



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta