Vuoden lehtikuvasta palkittu Silja Viitala työskentelee Ylellä visuaalisena journalistina. Voittokuvan hän otti keskustan puoluekokouksessa viime syyskuussa. Kuva: Manu Marttinen

Vuoden 2020 lehtikuvan otti Ylen kuvajournalisti Silja Viitala – ”Seuraava tavoitteeni on pärjätä World Press Photo -kilpailussa”

JOURNALISTI
1.4.2021

Manu Marttinen, teksti

Kuvajournalismi 2020 -kilpailun voittajat on julkistettu. Vuoden lehtikuvaksi valittiin Ylellä työskentelevän kuvajournalistin Silja Viitalan keskustan puoluekokouksessa Oulussa syyskuussa 2020 ottama kuva.

Tuomaristo arvosti Viitalan kuvan vähäeleisyyttä. Perusteluiden mukaan Viitalan kuvassa yksityiskohdat keskustelevat keskenään ja muodostavat ajankuvaa.

”Kuva yhdistää hauskalla tavalla historiaa ja hetkellisyyttä. Joskus eleetön kuva voi kertoa paremmin kuin toiminnallinen kuva. Huumori on lehtikuvan tärkeä mauste ja tässä kuvassa sitä on”, Suomen kuvajournalistien tiedotteessa todetaan.

Vuoden 2020 lehtikuva, Silja Viitala. Keskustan sääntömääräinen puoluekokous Ouluhallissa Oulussa syyskuussa 2020. Talkoolainen Tuija Tikkanen osallistui puoluekokoukseen yllään Tuuterin kansallispuku, kasvovisiiri ja muovihanskat.


Silja Viitala, 28, työskentelee Ylellä visuaalisena journalistina vakituisessa työsuhteessa. Toimenkuvaan kuuluvat valokuvaus ja kuvatoimittaminen.

Aiemmin hän on työskennellyt kesäkuvaajana Aamulehdessä ja Savon Sanomissa sekä freelancerina muun muassa Improbaturille ja Maaseudun Tulevaisuudelle.

Viitala iloinen ja ylpeä voitosta ja toivoo, että palkinto on ”ensimmäinen monista”.

”Tuntuu todella hyvältä. Olen kilpailuhenkinen ihminen hyvässä ja pahassa, arjessa ja työelämässä. Olen osallistunut kisaan jo viidettä kertaa. Vaikea edelleenkään käsittää tätä. Seuraava tavoitteeni on pärjätä World Press Photo -kilpailussa”, Viitala sanoo.

Voittokuva syntyi Viitalalle tyypillisellä tavalla – kohtaamalla ihmisiä ja ottamalla heistä paljon kuvia.

”Olen räpsijä eli kuvaan todella paljon. Ei ole sellaista keikkaa, josta en tulisi alle sadan kuvan kanssa takaisin. Tykkään kohdata ihmisiä ja ottaa heistä kuvia. Tämä on juuri minun tyyliseni kuva. Huomasin tämän naisen ja että hänessä on paljon kontrasteja. Juttelin naisen kanssa ja sitten otin kuvan.”

 

Viitala iloitsee kuvakisan voitosta, mutta myös siitä, että hänen työnantajansa Yle panostaa aiempaa enemmän kuvajournalismiin. Samaan aikaan Viitala on huolissaan lehtitaloissa työskentelevien kuvaajien ahdingosta.

”Eläkkeelle jäävien kuvaajien tilalle ei palkata enää uusia ja Otavamedia laittoi kuvaajat pihalle. Ja saa nähdä, miten kuvaajien asema muuttuu Almalta Sanomalle siirtyneissä lehdissä.”

Viitala arvelee, että valokuvaajista luopuminen on helpompaa kuin kirjoittavista toimittajista, koska lukijat eivät ehkä ymmärrä kuvajournalismin merkitystä – paitsi, jos se viedään heiltä kokonaan pois. Hän pitää kehitystä lyhytnäköisenä.

”En usko, että pitkällä tähtäimellä pystytään tekemään kiinnostavaa journalismia ilman kuvia.”

Viitalan tärkein esikuva on Helsingin Sanomista hiljattain eläköitynyt, monesti palkittu konkarikuvaaja Markus Jokela.

”Hänellä on niin uskomaton taito löytää niitä hetkiä”, Viitala sanoo.

Muista esikuvista hän nostaa esiin brittiläisen muotokuvaajan Antoniou Platonin ja amerikkalaisen kuvajournalistin James Nachtweyn.

”On ankeata, kun nämä ovat kaikki miehiä. Haluaisin sanoa naisiakin, mutta heitä ei ole niin paljoa”, Viitala sanoo.

Viitala aloitti kuvaamisen jo alakouluikäisenä synnyinseudullaan Porissa. Lukion oppilaanohjaaja kannusti hänet opiskelemaan kuvajournalismia. Viitala valmistui Tampereen yliopistosta yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi vuonna 2017.

Uteliaisuus teki Viitalasta journalistin, ja hän harkitsi myös toimittajan uraa.

”Olin ihan hyvä kirjoittamaankin ja pystyn edelleenkin kirjoittamaan uutisen. Uutisjuttuni ovat laadultaan korkeintaan tasoa 3/5, mutta kuvaajana olen 5/5, joten minun kannattaa kuvata. Siinä olen parhaimmillani.”

 

Suomen kuvajournalistit ry:n puheenjohtaja Antti Yrjönen kuvaa vuotta 2020 poikkeukselliseksi uutisvuodeksi. Kilpailukuvissa se näkyi aihevalintoina, symboleina ja kuvaustavan muutoksena.

”Pandemia on tuonut lukuisia haasteita ja rajoituksia myös kuvajournalistien ja dokumentaristien työhön. Kuvaajat ovat löytäneet näissä vaikeissa olosuhteissa omat tapansa luoda vaikuttavia ja kiinnostavia valokuvia, jotka jäävät dokumenteiksi merkittävästä ajanjaksosta ja sen mukanaan tuomista muutoksista”, Yrjönen sanoo Kuvajournalistien tiedotteessa.

Vuoden 2020 kuvajournalistiksi valittiin Antti J. Leinonen. Hän on oululaissyntyinen freelancevalokuvaaja, joka ottaa muotokuvia, lehtikuvia ja kaupallisia toimeksiantoja.

Tuomariston mielestä Leinonen on kuvasarjallaan vahvasti ja koskettavasti läsnä ajankohtaisissa ilmiöissä.

”Kuvissa ihmisten elinympäristö on vahvasti esillä. Kuvaaja on seurannut intensiteetillä vuoden tapahtumia ja huomioinut eri ikäryhmiä ja alueitakin. Kuvasarjassa yhdistyvät rauhallinen asioiden seuraaminen ja välillä humoristiset tilanteet.”

Leinonen otti myös vuoden henkilökuvan. Tuomariston mukaan Leinosen henkilökuva kertoo sairaudesta, mutta ei mässäile sillä. Kuvaaja kohtelee malliaan hellyydellä. Kuva on kaunis ja näyttää hieman lavasteelta, mutta ei ole rajattu liian siistiksi.

Antti J. Leinosesta voit lukea lisää 15. huhtikuuta ilmestyvästä Journalistista.

Vuoden 2020 henkilökuva, Antti J. Leinonen. Kirjailija Janne Utriainen,50, nukkumassa kotonaan Inarin Turvejärvellä. Hän sairastaa ALS-tautia. ALS on selkäytimessä kulkevien liikehermojen sairaus, jossa lihaksia käskyttävät liikehermot tuhoutuvat vähitellen. Tautiin ei ole parannuskeinoa. Utriainen asuu arkisin vanhainkodissa Ivalossa. Sairaudesta huolimatta hän jatkaa kirjoittamista.

Henkilökuvasarjassa annettiin kunniamaininnat Kimmo Penttiselle ja Timo Pyykölle.

Vuoden urheilukuva 2020 kertoo tosifaneista. Tuomariston mukaan Aamulehdelle työskentelevän Jukka Ritolan kuva kertoo faniudesta, jota korona on koetellut.

”Kuva on myös hyvä ajankuva ja siinä kulminoituu koko urheiluvuosi. Kuvassa on hienot värit ja hieno valo”, perusteluissa todetaan.

Vuoden 2020 urheilukuva, Jukka Ritola. Jääkiekkojoukkue KooKoon kannattajat ovat ajaneet Kouvolasta Tampereelle 12. maaliskuuta. Hakametsän jäähallilla selvisi, että koronaepidemian vuoksi katsojat eivät pääse katsomoihin. Fanit perustivat kiekkokatsomon parkkipaikalle. Kahden auton välissä peliä katsovat kannettavalta tietokoneelta Nico ja Jere Huuhko. ”Pleijerit saa jättää pelaamatta, ettei tartte katsoa niitä parkkiksilla”, Jere sanoo.

Uutiskuva 2020 nosti esille talkoohenkeä. Sarjan voitti muuramelainen valokuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen on, joka on työskennellyt vapaana kuvajournalistina 20 vuotta.

Tuomariston mukaan korona toi mukanaan uutta yhteisyyttä ja talkoohenkeä. Yhdessä tekeminen ja hosuminen välittyy kuvassa hyvin.

”Kuvassa on valtavasti yksityiskohtia, joista välittyy paljon asioita. Kuvan ottamisaikaan esimerkiksi maskikäytännöt eivät vielä olleet vakiintuneet. Tekeminen oli tärkeää.”

Vuoden 2020 uutiskuva, Hanna-Kaisa Hämäläinen. Vapaaehtoinen Lea Haataja (vasemmalla), SPR:n Tampereen osaston toiminnanjohtaja Marjo Majlund, vapaaehtoiset Iina Rajala ja Jukka Järvinen siirtävät ketjussa ruokakasseja SPR:n leipäjonoon Tampereella 2. joulukuuta. Koronaepidemia on räjäyttänyt kysynnän Suomen Punaiselle Ristin leipäjonossa. Joulukuun toisen päivän iltana kassin haki Tampereella 340 ihmistä. Pisimmillään leipäjono on venynyt kilometrin pituiseksi.

Uusi kuvajournalisti 2020 -sarjan voiton vei helsinkiläinen valokuvaaja Toivo Heinimäki. Hän on valokuvauksen ohella kiinnostunut pienjulkaisutoiminnasta ja vaihtoehtoisista tavoista esittää kuvia.

”Sarja on yllättävä, anarkistinen ja siinä on punk-henkeä. Se kierrättää 90-luvun antiestetiikkaa, joka näyttää nyt tuoreelta. Toivo Heinimäki on luonut oman tyylinsä ja osaa yhdistää eri kuvatyyppejä sarjaansa”, tuomaristo perustelee.
 

Vuoden 2020 uusi kuvajournalisti, Toivo Heinimäki. Nuuska painautuu huuleen Helsingin Kampissa Lokakuussa 2020.

Reportaasi 2020 -sarjan voitti Janne Körkkö (Yle) ja Essee 2020 -sarjan Jonne Sippola (freelancer). Essee 2020 -sarjassa kunniamaininnan sai myös Alessandro Rampazzo. Yleisön suosikkina palkittiin Rio Gandara (Helsingin Sanomat).

Videosarjan palkintoa ei jaettu lainkaan tuomariston yksimielisestä päätöksestä.

”Videoita ei edes voinut rinnastaa kilpailun valokuvareportaaseihin, jotka olivat tosi draamallisia, tosi voimakkaita, eläviä hetkiä ihmisten välillä eikä niissä selitellä, mitä on tapahtunut. Sama vaatimus koskee mielestäni myös videoita: niiden tulisi olla draamallisia,” toteaa käsikirjoittaja-ohjaaja Aino Suni tuomariston puolesta kuvajournalistien tiedotteessa.

Tämän vuoden tuomareina olivat Sunin lisäksi valokuvatutkija- ja kuraattori Riitta Raatikainen ja professori Anna-Kaisa Rastenberger.

Kaikkiin voittajiin ja voittajakuviin voi tutustua osoitteessa kuvajournalismikilpailu.fi.



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta