Takaisin

Kuvituksen sitaatit ovat otteita häirintäkyselyn avoimista vastauksista. Kyselyyn vastasi 44 opiskelijaa neljästä korkeakoulusta. Kuvitus: Heli Saarela

Moni journalistiikan opiskelija kokee toimituksen ulkopuolelta tulevan häirinnän uhkana ja on itsekin joutunut sen uhriksi, selviää alan opiskelijoille tehdystä kyselystä. Useampi kuin joka toinen kyselyyn vastanneista sanoi, ettei toimittajiin kohdistuvaa häirintää ole käsitelty opinnoissa lainkaan.

”Aihetta on käsitelty aika vähän journalismin kurssin puitteissa. Ehkä ei haluta pelotella, että opiskelijat eivät lähtisi alalta”, kyselyyn vastannut miesopiskelija Oulun ammattikorkeakoulusta kirjoittaa.

Pahimmassa tapauksessa pelko häirinnän uhriksi joutumisesta voi johtaa opintojen keskeyttämiseen tai alan vaihtoon. Kyselyn mukaan harva miettii häirintää vielä alalle hakiessaan, mutta se huolestuttaa opintojen aikana.

”Olen miettinyt, onko työ henkisesti liian raskasta työympäristössä, jossa häirintä on arkipäivää”, kertoo Jyväskylän yliopiston naisopiskelija.

”Tulevaisuudessa haluaisin ehkä painottua enemmän viestintään, sillä koen että viestinnän puolella häirintä ei ole niin henkilökohtaista”, Turun ammattikorkeakoulun naisopiskelija kirjoittaa.

Kysyimme maaliskuussa Tampereen ja Jyväskylän yliopistoissa sekä Turun ja Oulun ammattikorkeakouluissa journalismia opiskelevilta,ovatko nämä kohdanneet häirintää ja millaiseksi he ilmiön kokevat. Kyselyyn vastasi 44 opiskelijaa.

 

Toimittajiin kohdistuvaa häirintää käsitellään alan korkeakouluissa pääasiassa vierailevien luennoitsijoiden kokemuksien, historia- ja esimerkkitapausten sekä yleisen tason neuvojen kautta.

Jyväskylän yliopiston journalistiikan professorin Mikko Villin mukaan häirinnän lisääntyminen on noteerattu yliopistomaailmassa, ja se on osa opetusta. Omaa kurssia aiheesta ei ole, mutta Villin mukaan aihe kulkee mukana useilla kursseilla.

“Opetuksessa emme aina pysty suoraan tarjoamaan yksityiskohtaisia neuvoja häirintätilanteessa toimimiseen, mutta pyrimme käsittelemään ilmiötä yhteiskunnallisella tasolla”, Villi kertoo.

 

Aiheen opetuksessa myös korostetaan yleensä, kuinka sukupuolittunutta toimittajiin kohdistuva häirintä on. Naiset ovat useammin sen uhreja kuin miehet.

Tampereen yliopiston opiskelija Saara Nyystilä kirjoitti kandidaatin tutkielmansa vuonna 2018 toimittajaopiskelijoiden kokemasta häirinnästä. Nyystilä keskittyi erityisesti sukupuolten välisiin eroihin.

”Olen kiinnostunut sukupuolen tutkimuksesta ja halusin tuoda sen tutkimukseen mukaan. Minulla oli tuntuma, että naistoimittajat kokevat enemmän häirintää kuin miestoimittajat”, Nyystilä kertoo.

Osana tutkielmaansa Nyystilä toteutti kyselyn toimittajaopiskelijoiden kokemasta häirinnästä. Siihen vastasi Tampereen ja Jyväskylän yliopistoista yhteensä 76 journalistiopiskelijaa, joista naisia oli 58 ja miehiä 18.

Nyystilän kyselyyn vastanneista naisopiskelijoista yli puolet oli kokenut esimerkiksi sukupuoleen liittyvää asiatonta häirintää tai kommentointia. Miesopiskelijoista tällaista häirintää ei ollut kokenut yksikään vastaajista.

Tätä juttua varten tehtyyn kyselyyn vastanneista korkeakouluopiskelijoista noin kolmasosalla on alan työkokemusta. Heistä joka neljäs on kokenut häirintää esimerkiksi työharjoittelussa tai kesätöissä.

Tampereen yliopiston journalistiikan fuksin Peppi Lokan mielestä opintojen olisi tärkeää valmistaa siihen, mitä alan töissä voi kohdata.

”Häirintään on hankala suhtautua ennen kuin se sattuu omalle kohdalle. Olisi hyvä tietää vähintään, mihin kannattaa varautua, kun menee ensimmäisen kerran alan töihin”, Lokka pohtii.

Häirinnällä voi olla vakavia ja haitallisia vaikutuksia aloittelevan toimittajan minäkuvaan ja työidentiteettiin. Pahimmassa tapauksessa hän jää ilman tukea.

”Kun keskustelin työharjoittelussa kokemastani häirinnästä työkavereiden ja esimiehen kanssa, sain ohjeekseni ’kasvattaa panssaria’. Aloittelevana toimittajana en osannut jättää asiaa sikseen, vaan nettihäiriköinnin haamut seuraavat minua edelleen”, kertoo Tampereen yliopiston naisopiskelija kyselyssä. 

 

Ohjeistuksen ja tuen lisäksi alan työpaikoilta kaivataan konkreettisia välineitä häirinnän välttämiseksi.

”En saanut työpuhelinta elokuun työharjoittelussani, ja siksi saan edelleen kiihtyneitä palautesoittoja työharjoittelussa tekemistäni jutuista henkilökohtaiseen numerooni. Numeroni on salainen, mutta siitä huolimatta se on nyt kaikilla, jotka ovat sitä vaihteesta kysyneet”, Tampereen yliopiston naisopiskelija kirjoittaa.

Mikko Villin mukaan yliopistojen toiveena on, että opiskelija saa tarvittavan tuen häirintätilanteisiin toimitukselta.

“Työnantajalla on enemmän vastuuta siitä, että alaisia suojellaan ja asiaan suhtaudutaan vakavasti. On tärkeää, että toimittaja ei jää yksin häirinnän keskelle”, Villi toteaa.

Oikaisu 26.6. kello 14.55: Toisin kuin jutussa alunperin kerrottiin, häirintää ei käsitellä Jyväskylän yliopiston journalistiikan oppiaineen kaikilla kursseilla, vaan useilla kursseilla. Lisäksi jutussa on täsmennetty Mikko Villin ensimmäistä sitaattia ja lisätty tieto siitä, että korkeakouluopinnoissa tarjotaan häirinnän kohtaamiseen yleisen tason neuvoja. 


Juttu on osa Voionmaan opiston toimittajaopiskelijoiden tekemään kokonaisuutta, joka käsittelee häirintää ja vihapuhetta.

Lue kaikki jutut täältä: 

Mediatalot ohjeistavat työntekijöitä häirinnän kohtaamiseen vaihtelevasti – Yle jakoi ohjeensa kaikille (Journalisti 28.5.2020)

Toimittajiin kohdistuva häirintä voi pahimmillaan säikäyttää journalistiopiskelijan keskeyttämään alan opinnot (Journalisti 12.6.2020)

Miten sovittaa yhteen henkilöbrändäys ja oman yksityisyyden suojaaminen? Toimittajat Ronja Salmi, Ina Mikkola ja Jenni Poikelus osaavat neuvoa. (Journalisti 23.6.2020)

Kansanedustaja ilmoittaa kaiken kokemansa häirinnän viranomaisille, vartijan häirintä voi jatkua myös työajan ulkopuolella (Journalisti 25.6.2020)

Ulkomailla työskennellessä on tärkeää tietää, mitä määränpäässä on vastassa. Myös luotto asioiden onnistumiseen on avainasemassa, kertoo toimittaja ja tietokirjailija Maija Salmi. (Journalisti 25.6.2020)

logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta