Takaisin

Barcelonan kaduilla on osoitettu viime päivinä mieltä. Ylen toimittaja Pertti Pesonen kuvasi mielenosoittajan hetkeä ennen kuin hän joutui itse poliisien väkivallan kohteeksi keskiviikkona 16. lokakuuta. Kuva: Pertti Pesonen

Ylen ulkomaantoimittaja Pertti Pesonen oli keskiviikkona 16. lokakuuta Barcelonassa Eixamplen kaupunginosassa seuraamassa paikallisen kuvaajan kanssa Katalonian johtajien pitkistä vankeustuomioista syntyneitä mielenosoituksia.

Pesonen ja kuvaaja olivat Katalonian aluehallituksen sisäministeriön edustalla, kun tilanne alkoi kärjistyä. Aluksi ilmassa oli lähinnä vessapaperirullia, pian kadulla lentelivät kivet ja ilma muuttui sakeaksi kyynelkaasusta.

”Tilanne oli täysi kaaos, joka levisi lähikaduille ja pian roskapöntöt paloivat. Ihmisiä ryntäili joka suuntaan, he repivät kaikkea, mitä irti sai. Se oli sellaista yleistä vandalismia. Olen kaikenlaista nähnyt, mutta kyllä tämä oli aika rankkaa katutaistelua”, Pesonen sanoo.

Paikalle saapui koko ajan lisää mellakka-asuisia poliiseja. Pesonen ja kuvaaja seurasivat tilannetta ja koittivat kuvata, mutta ilmassa lentävien kivien takia tilanne alkoi vaikuttaa vaaralliselta.

He siirtyivät kauemmaksi poliiseista ja päätyivät seinän viereen kuvaamaan. Pesonen arvioi, että kuusi tai seitsemän poliisia tuli suoraan kaksikkoa kohti pamput käsissä.

”Yritimme huutaa ’prensa prensa’ [lehdistö], mutta ei se auttanut. Ensimmäinen poliisi tuli suoraan kohti ja löi pampulla kylkeen, vaikka minulla oli kädet ylhäällä.”

Kummallakaan ei ollut yllään journalisteille tarkoitettuja huomioliivejä.

”Se oli minun virheeni. Olisi ehdottomasti pitänyt olla, mutta emme saaneet niitä mistään siihen hätään”, Pesonen kertoo.

Pesonen ajatteli, että pitämällä kädet ylhäällä poliisi vakuuttuisi, että he eivät olleet paikalla ainakaan mellakoimassa. Hän suojasi käsillään myös päätään, sillä poliisin otteet vaikuttuvat täysin arvaamattomilta.

”Sitten tuli pampusta kankkuun niin lujaa, että takapuoleni on edelleen violetti. Sitä ensimmäistä iskua sain vähän väistettyä, että kylkeen tuli vain punainen jälki, mutta kankkuun tuli kyllä lujaa”, Pesonen sanoo.

Hän kertoo poliisin olleen todella aggressiivinen ja suhtautui vihamielisesti nimenomaan toimittajiin.

”Kun jossain vaiheessa huusimme olevamme lehdistöä, niin poliisi vastasi, että ’Que coño prensa’ – mikä vitun lehdistö.”

Tilanne oli poliisille hyvin vaikea, Pesonen myöntää. Hän arvioi poliisin olleen ”ylikiihtyneessä tilassa”. Silti hän toivoo poliisilta malttia.

”Hieman voisi sitä pamppukättä hillitä, kun olimme kuitenkin kädet ylhäällä emmekä tehneet mitään.”

 

Poliisin väkivaltaiset otteet Barcelonan mellakoissa ovat yllättäneet ja järkyttäneet. Eri arvioiden mukaan poliisin aggression kohteeksi on joutunut mellakoiden aikana yli 60 toimittajaa tai kuvaajaa. Väkivallan kohteeksi ovat joutuneet niin espanjalaiset, katalonialaiset kuin ulkomailta tulleet toimittajat.

Ylimitoitettuun voimankäyttöön ovat syyllistyneet niin Espanjan keskushallinnon poliisi kuin Katalonian oma virkavalta.

Useat eri järjestöt ovat vedonneet Espanjan hallitukseen, että se pyrkisi paremmin turvaamaan toimittajien työskentelymahdollisuudet.

Esimerkiksi katalonialainen toimittajajärjestö Collegi de Periodistes de Catalunya julkaisi verkkosivullaan 21. lokakuuta kannanoton, jonka on allekirjoittanut yli sata paikallista viestintäalan organisaatiota, toimitusta tai yritystä.  

Kannanotto on otsikoitu, että ”ilman journalismia ei ole demokratiaa”. Tekstissä puhutaan muun muassa poliisin mielivallasta ja tarjotaan apua ”poliisien kouluttamiseksi, etteivät vastaavat tilanteet toistuisi.”

Allekirjoittaneet vetoavat Espanjan sisäministeriöön, että se selvittäisi, mitä on tapahtunut ja kuka on vastuussa tapahtumista.

”Samoin vaadimme asianomaisilta hallintoelimiltä riittäviä toimia sen varmistamiseksi, että tiedonvälityksen ammattilaiset voivat työskennellä kaduilla esteettä ja ilman, ja että heidän ei tarvitsee pelätä turvallisuutensa puolesta”, kannanotossa sanotaan.

Katalaaniksi kirjoitetun kannanoton voi lukea täältä.

Järjestö on aloittanut myös kampanjan nimeltä #ProuAgressionsPeriodistes, ”Ei enempää hyökkäyksiä toimittajia vastaan”. Kampanjan tarkoitus lisätä yleisön ja viranomaisten tietoisuutta toimittajien suojelemisen tarpeesta.

Lisäksi järjestö uusii toimittajille tarkoitetut huomioliivit ja asusteet ja hankkii niitä riittävästi vastaamaan kasvaneeseen kysyntään.

Myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ on ottanut kantaa Espanjan poliisin toimintaan Barcelonassa. Järjestön lehdistönvapausvaltuutettu Harlem Désir sanoo olevansa huolestunut toimittajia vastaan tehdyistä hyökkäyksistä.

”Lainvalvontaviranomaiset ovat osallistuneet osaan näistä tapahtumista. Vetoan viranomaisiin, että he turvaisivat paikalla olevien journalistien ja media-alan ammattilaisten mahdollisuudet raportoida Katalonian protesteista”, Désir sanoo ETYJ:n tiedotteessa 21. lokakuuta.

 

Tilanne Barcelonassa on nyt täysin erilainen kuin vielä kaksi vuotta sitten, vaikka silloinkin sadat tuhannet ihmiset osoittivat kaduilla mieltä itsenäisyysäänestyksen jälkeen. Tuolloin kadut tyhjenivät iltaisin mielenosoitusten jälkeen eikä kaduille jäänyt Pertti Pesosen sanoin ”edes nenäliinoja.”

Myös toimittaja Maija Salmi oli seuraamassa lokakuun 2017 tapahtumia. Hän oli silloin Lännen Median toimittaja. Nyt Salmi on työskennellyt noin vuoden Ylen Espanjan-toimittajana asemapaikkanaan Barcelona.

Viimeaikaiset tapahtumat ovat järkyttäneet häntä. Ero kahden vuoden takaisiin mielenosoituksiin on suuri.

”Silloin poliisi keskittyi lähinnä äänestäjien pamputtamiseen, mutta toimittajat saivat olla ihan rauhassa. Tiesin, että poliisit voivat olla väkivaltaisia, mutta toimittajaan kohdistuvaa väkivaltaa en ollut koskaan nähnyt. Se oli järkyttävää”, Salmi sanoo.

Salmi on Pesosen tavoin liikkunut viime päivien mielenosoituksissa ilman toimittajaliiviä ja kypärää. Hän vältti täpärästi poliisin voimatoimet, mutta näki muiden toimittajien joutuvan poliisin pampuniskujen ja kumiluotien kohteeksi.

Hän on järkyttynyt poliisin toiminnasta. Poliisin olisi Salmen mielestä pitänyt tiedostaa se, että mielenosoittajien joukossa oli myös liiveillä joukosta erottuneita toimittajia.

”Ei poliisia kiinnostanut, kuka oli toimittaja. Toki mielenosoittajat provosoivat heitä, mutta on silti käsittämätöntä, miten ne kohtelivat toimittajia, vaikka heillä oli toimittajaliivit ja kypärä päällään. Ihan summamutikassa ammuttiin ja pamputettiin ihmisiä”, Salmi sanoo.

Salmi muistuttaa, että poliisin pitäisi kyetä hillitsemään itsensä.

”Heillä on kuitenkin hyvät varusteet, toimittajilla ei ollut mitään. Siinä tilanteessa voiman käyttö oli todella ylimitoitettua.”

 

Mielenosoitusten pahimmat mellakat tapahtuivat perjantaina 18. lokakuuta. Silloin yli puoli miljoonaa ihmistä osoitti mieltä eri puolilla Barcelonaa, ja iso osa kaupungista oli pysähtynyt yleislakon takia.

Tuolloin Salmi joutui läheltä piti -tilanteeseen, kun poliisi ampui kumiluodeilla kohti väkijoukkoa. Salmen lisäksi joukossa oli muitakin toimittajia. Hän ei ole varma, oliko heitä kohti ampuneet poliisit paikallisia vai espanjalaisia poliiseja.

”Yleensä nacionalin [Espanjan keskushallinnon] poliisit ovat väkivaltaisempia”, Salmi sanoo.

Luodit lensivät kuitenkin Salmen ja mukana olleen venezuelalaisen kuvaajan ohi. He lähtivät pahimman mellakoinnin keskeltä pois ja pääsivät lehtikioskin taakse piiloon.

”Yritin lähteä kotiin, mutta jouduin vielä kaksi kertaa tilanteeseen, jossa poliisi hyökkäsi mielenosoittajien kimppuun. Toisella kerralla he ampuivat taas kumipalloja ja siinä joukossa oli myös toimittajia. Toisella kerralla pääsin piiloon talon syvennykseen ja odotin siellä kädet pystyssä. Poliisit menivät nopeasti ohi ja pääsin lähtemään kotiin”, Salmi sanoo.

 

Paikalliset toimittajat ovat järkyttyneitä ja surullisia poliisin toiminnasta. Espanja on Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausindeksissä vasta sijalla 29. Järjestö pitää Kataloniaa erityisen riskialttiina paikkana radio- ja televisiotoimittajille.

La Vanguardia -sanomalehden ulkomaantoimittaja ja entinen Washingtonin-kirjeenvaihtaja Xavier Mas De Xaxas ei itse ole ollut kadulla raportoimassa tapahtumista ja on säästynyt poliisin väkivallalta. Monet hänen kollegansa jäivät poliisin satunnaisten iskujen kohteiksi, vaikka poliisi oli tunnistanut heidät toimittajiksi.

Mas De Xaxas koittaa kuitenkin ymmärtää poliisin viimeaikaista toimintaa. Hän arvioi, että poliisit ovat peloissaan, eivätkä olleet riittävän hyvin varautuneita tällaisiin mielenosoituksiin.

”Varmasti ymmärrät, että poliisi ei voinut aina erottaa journalisteja mielenosoittajista,” Mas De Xaxas sanoo.

Hän muistuttaa, että Katalonian ja Espanjan poliisi ei ole riittävän hyvin koulutettu tällaisiin tilanteisiin. Vaikka hän ymmärtää poliisien paineet, hän pitää heitä kuitenkin vastuullisena väkivaltaisuuksien leviämisessä.

”Kadulla mielenosoittajia oli paljon enemmän kuin poliiseja, ja suurin osa mielenosoittajista oli rauhanomaisia, mutta poliisiyksiköiden suuri määrä monesti laukaisi väkivaltaisuudet. Se on häpeällistä, koska poliisin pitäisi rajata väkivaltaa eikä levittää sitä ympäri kaupunkia.”

Menossa keikalle Barcelonaan? Hanki uusi toimittajaliivi toimittajajärjestö Collegi de Periodistes de Catalunyan kautta

logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta