Oikeus osoitti ymmärtävänsä nettihäiriköinnin muotoja ja seurauksia

JOURNALISTI
19.10.2018

Maria Pettersson, teksti

Kirjoittaja on Journalistin päätoimittaja.

On kohtuutonta, että uhrin itsensä täytyy käyttää viikkokausia keräten itseään halventavaa materiaalia netin likakaivoista, jotta tutkinta edes aloitetaan, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maalittamista ja tägäämistä. Tällaisia sanoja käytetään MV-oikeudenkäynnin tuomiossa, jossa Ilja Janitskin tuomittiin vuoden ja kymmenen kuukauden vankeuteen ja Johan Bäckman vuoden ehdolliseen vankeuteen. Lisäksi heidät määrättiin maksamaan vahingonkorvauksia ja hyvityksiä yhteensä noin 136 000 euroa.
178-sivuisesta tuomiosta käy ilmi, että oikeus on perehtynyt nettihäirinnän muotoihin ja ymmärtää myös sen seurauksia. Tämä on toimittajien työn kannalta merkittävää, sillä toimittajiin kohdistuva häirintä tapahtuu useimmiten netissä ja sisältää maalittamista. Seuraavassa viisi havaintoa tuomiosta.
 

1) Oikeus otti kantaa maalittamiseen
Maalittamiseksi kutsutaan tilannetta, jossa ihminen tarkoituksellisesti usuttaa muita netinkäyttäjiä yksittäisen ihmisen kimppuun. Maalittaminen voi olla joko suoraa (”Käykäähän kertomassa X:lle, kuinka huono hänen ideansa on”) tai epäsuoraa (”Huh, miten ääliömäinen X:n idea on!”). Epäsuora maalittaminen on vaikeampi osoittaa, koska siinä ei ole suoraa käskyä. Jos kirjoittaja kuitenkin tietää esimerkiksi kokemuksesta, että hänen seuraajansa reagoivat viestiin menemällä haukkumaan viestissä mainittua ihmistä, kyseessä on maalittaminen.

Nyt oikeus otti kantaa maalittamiseen – ja käytti myös kyseistä uudissanaa. Johan Bäckmanista oikeus totesi, että
Bäckmanin menettely on saanut aikaan sen, että myös muut ihmiset ovat ryhtyneet vainoamaan, häiritsemään ja maalittamaan [toimittaja Jessikka] Aroa.

Oikeus siis katsoo, että tämäntyyppinen käytös on ainakin osin yllyttäjän eli maalittajan vastuulla. Suomen laki tuntee yllytysrikoksen, mutta maalittamisen kohdalla syytekohta koski vainoamista. Maalittaminen on siis käräjäoikeuden mukaan yksi vainoamisen muoto.
 

2) Viestittelyä katsotaan kokonaisuutena ja tägääminen lasketaan osaksi vainoamista
Toimittajia ja muita yhteiskunnallisesti aktiivisia ihmisiä on häiritty viestien vyöryttämisellä. Heille on lähetetty kymmeniä tai satoja viestejä, joista yksikään ei itsessään täytä lain tarkoittamaa uhkauksen, vainoamisen tai kunnianloukkauksen tunnusmerkkiä, mutta jotka yhdessä tekevät kohteen elämästä hyvin vaikeaa.

Oikeus totesi Bäckmanin tuomiossa, että viestit eivät yksittäisinä ole olleet erityisen pelottavia tai ahdistavia, mutta niiden sisältö ja sävy ovat kuitenkin olleet Aroa väheksyviä ja pilkkaavia, ne on saatettu useiden henkilöiden tietoon ja niistä kaikista on ilmoitettu myös Arolle ”tägäämällä” tämän Twitter-osoite viestiin ja Huolimatta siten yksittäisten viestien vähäisemmästä merkityksestä, viestien voidaan kokonaisuutena arvioiden ja asiayhteydessään katsoa olleen omiaan herättämään Arossa ainakin ahdistusta. Vaikka Bäckmanin teot ovat yksittäisinä olleet vähämerkityksellisempää viestittelyä ja kirjoittelua sekä koskenut yhtä Arolle lähettyä lahjaa, vastaajan asianomistajaan kohdistaman menettelyn osatekojen on katsottava muodostaneen yhtenäiseen motivaatioperustaan perustuvan yhtenäisen kokonaisuuden.

Nettihäiriköinnissä kyse on vain harvoin siitä, että yksittäinen viesti tuottaisi silmitöntä ahdistusta. Ahdistavuus syntyy viestien tulvasta. Tägäilyllä voidaan lisäksi yrittää vetää kohde mukaan häntä koskevaan vihamieliseen keskusteluun tai osoittaa, että netissä on menossa keskustelu, joka koskee häiriköinnin kohdetta, mutta johon tämä ei voi vaikuttaa. Molemmat ovat omiaan aiheuttamaan ahdistusta ja kontrollin menettämisen tunnetta.
 

3) Toimittaja ei ole työnsä takia automaattisesti julkisuuden henkilö
Toimittajien häiriköinnissä tekijät usein toistavat, että toimittajan pitää kestää tavallista kovempaa kritiikkiä, koska he ovat työnsä takia julkisia henkilöitä ja käyttävät yhteiskunnallista valtaa. Oikeus totesi, että vaikka työ on julkista, ei toimittaja ole automaattisesti julkisuuden henkilö. Aktiivisuus netissä tai julkinen puhuminen eivät myöskään tee toimittajasta julkisuuden henkilöä.

Käräjäoikeus katsoo, ettei Aro ole Yle Oy:n toimittajana toiminut julkisessa virassa tai tehtävässä tai muussakaan sellaisessa julkisessa asemassa, että kyseessä voitaisiin katsoa olevan asianomistajan yhteiskunnalliseen asemaan liittyvä arvostelu. [--] Vaikka Janitskinin nyt esittämät valheelliset ja halventavat tiedot ovat liittyneet verovaroilla tuetun Yle Oy:n palveluksessa olevaan henkilöön, kyseisillä artikkeleilla ei ole edistetty yleisen mielenkiinnon alaan kuuluvaa keskustelua, vaan niissä on pyritty Aron ammatillisen ja henkilökohtaisen maineen tarkoitukselliseen tuhoamiseen julkisuudessa.
 

4) Pilkkaava kuvamanipulaatio tai sen levittäminen eivät ole ok
Oikeuden mukaan Aron kuva on liitetty huumepiikin kuvaan ja toistuvasti muihin vihjaileviin yhteyksiin. Hänen kuvistaan on myös valmistettu halventavia, irvokkaita ja rivoja versioita. Kuvien muokkaaminen ja manipulaatio ovat erottamaton osa nettikulttuuria.

Tähän kuuluvat myös erilaiset julkisuudessa esiintyvistä henkilöistä muokatut pilakuvat. Oikeus katsoi, että niilläkin on rajansa – tietyn tason alituttua niitä ei voi enää pitää satiirina vaan silkkana kiusantekona.
 

5) Nettijulkaisun päätoimittajalla on päätoimittajavastuu
Ilja Janitskinin puolustuksen mukaan Janitskin ei vastannut MV:n artikkeleista tai kommenttipalstan sisällöstä, koska ei ollut itse kirjoittanut niitä. Oikeus katsoi toisin – MV:llä oli sen mielestä selvästi julkaisu, jolla on päätoimittaja ja päätoimittajalla lain määräämä vastuu julkaisun sisällöstä.

Käräjäoikeus on edellä todetuilla perusteilla katsonut, että Janitskin on vuodesta 2014 lähtien aina tammikuuhun 2018 asti ollut MV-lehden päätoimittajana sen sisällöstä vastannut henkilö. Janitskin on siten viime kädessä päättänyt kaikesta verkkojulkaisuissa julkaistusta ja levitetystä aineistosta riippumatta siitä, kuka materiaalin on lehden lukuun kirjoittanut.

Tuomiot eivät lopeta toimittajien nettihäirintää, mutta osoittavat, että siitä voidaan tuomita ehdotonta vankeutta. Tämä toivottavasti saa häiriköt harkitsemaan kahdesti tekosiaan.

Toivoa sopii myös, että poliisi seuraa Helsingin käräjäoikeuden esimerkkiä ja alkaa ymmärtää nettihäirintää paremmin ja tutkia sitä ponnekkaammin. Monet toimittajat ovat turhaan kääntyneet poliisin puoleen  ja saaneet lopulta viestin, että esitutkinta lopetetaan – toisinaan heppoisin perustein. Toisekseen tarvitaan poliitikkojen tukea. Nettihäirintä ja vihaviestit on saatettava yleisen syytteen alaiseksi.

On kohtuutonta, että uhrin itsensä täytyy käyttää viikkokausia keräten itseään halventavaa materiaalia netin likakaivoista, jotta tutkinta edes aloitetaan.  



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta