Dokumentaristien ja journalistien piirissä syntynyt 100 Projectors Fighters -ryhmä heijastaa kuvia kaupunkien pintoihin ympäri Myanmaria. Dawei Cityssä rakennuksen seinälle ilmaantui lähikuvia mielenosoittajien kasvoista. Kuva: 100 Projectors Fighters

Myanmarilaiset journalistit piilottivat pressikorttinsa ja julkaisevat nyt heijastamalla rakennusten seiniin, autoihin ja muureihin

JOURNALISTI
26.3.2021

Sini Saaritsa, teksti
Kaung Htet ja 100 Projectors Fighters, kuvat

Kun pimeys laskeutuu Myanmarin suurimman kaupungin Yangonin kaduille, talojen seinille leiskahtaa kuvia. Kenraali Min Aung Hlaingin koppalakkinen pää ja vieressä teksti ”Murderer of Myanmar Democracy”.

Toisaalla, puiston laidalla, muuriin heijastuu kuva nuoresta miehestä maskissaan. Hänen oikean kätensä kolme sormea ovat pystyssä.

Nälkäpeli-elokuvista tuttu tervehdys otettiin käyttöön Thaimaan sotilasjuntan vastaisissa mielenosoituksissa vuonna 2014, ja nyt se on omaksuttu jälleen solidaarisuuden ja vastarinnan merkiksi.

Vasemmalla kädellä mies pitelee paperia, jossa lukee ”Civil Disobedience Save Myanmar”.

Kun armeija kaappasi vallan Myanmarissa 1. helmikuuta, ihmiset lähtivät kaduille. Armeija on vastannut kyynelkaasulla, kumiluodeilla ja kovilla: BBC:n toissapäiväisen tiedon mukaan armeija on ilmoittanut kuolleiden määräksi 164, poliittisia vankeja edustava aktivistiryhmä 261. Paikallisten journalistien ja aktivistien keskuudessa arvio on yli 300.

Juntta on vienyt toimiluvat ainakin suurimmilta yksityisiltä lehdiltä, radiokanavilta ja muilta tiedotusvälineiltä. Toimituksia ratsataan.

Paikalliset journalistit ja dokumentaristit ovat kuitenkin löytäneet uuden julkaisualustan: rakennusten seinät, muurit, autot – kaikki kaupungin pinnat, jopa ihmiset. Ympäri kaupunkeja hurisevien, kuvia heijastavien projektorien taustalla on 100 Projectors Fighters -liike.

Aktivistit joissakin Aasian ja Euroopan maissa ovat solidaarisuuden osoituksena heijastaneet kuvia kotikaupunkiensa seiniin, Helsingissä keskustakirjasto Oodin päätyyn maaliskuun alussa.

Mielenosoittajat kokoontuivat 10. helmikuuta rauhanomaiseen protestiin Yangonin Hledaniin. Kuva: Kaung Htet


Myanmarin journalistien tärkein julkaisualusta poikkeusoloissa on kuitenkin Facebook. Toimintaa vaikeuttaa se, että juntta on katkaissut mobiilinetin. Kotien wifi-yhteydet toimivat vain päivisin.

Facebookissa kuviaan julkaisee myös 37-vuotias yangonilainen dokumentaristi ja journalisti, joka turvallisuussyistä ei halua esiintyä omalla nimellään. Miehen mukaan kolmisenkymmentä journalistia on pidätetty, ja ainoa vapaaksi päässyt on hänen 23-vuotias kollegansa, jonka pidätystä hän todisti kadulla.

”Nainen pahoinpideltiin, mutta vapautettiin, ainoana kymmenistä pidätetyistä journalisteista. Hän sai sotilaat uskomaan, että on mielenosoittaja eikä journalisti.”

Myanmarin journalistit ymmärsivät jo viikkoja sitten olla käyttämättä pressiliivejään ja piilottamaan pressikorttinsa liikkuessaan ulkona.

”Aluksi pidimme kortit kaulassa, koska ajattelimme, että se tuo turvaa. Olemme journalisteina armeijalle ehdottomasti suurempi uhka kuin vain mielenosoittajina. Emme saa vaikuttaa siltä, että olisimme kaduilla tekemässä uutisia.”

Hänen mukaansa armeija jahtaa yhtä innokkaasti vain mielenosoitusten järjestäjiä ja johtajia.

Mellakkapoliisit pidättävät Myanmar Now -sanomalehden nuoren toimittajan mielenosoituksessa Yangonissa San Chaungin kaupunginosassa 27. helmikuuta. Kuva: Kaung Htet


Myanmarin tärkeiden lehtien kuten Myanmar Timesin verkkosivujen viimeiset uutiset on päivätty 19. helmikuuta. Myanmar Now -uutisverkkosivusto julkaisee kielloista huolimatta juttuja päivittäin, vaikka toimitus on suljettu.

Kun sivuston avaa, näkyviin tulee myös banneri: The Military Regime is targeting Myanmar’s journalists. Help us continue our vital reporting.

Suomessa Viestintä ja kehitys -säätiö Vikes on jo vuosia tukenut Yangoniossa toimivaa elokuvakoulua, josta moni myanmarilainen dokumentaristi on saanut oppinsa. Vikesin toiminnanjohtaja Auli Starckin mukaan koulun tukemista jatketaan toistaiseksi.



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta