Kiusattu murtui, kiusaaja palkittiin – Mitä Johanna Vehkoon tuomiosta seuraa journalismille?

JOURNALISTI
12.4.2019

Marja Honkonen, teksti

Kirjoittaja on Journalistin toimittaja.

”Esimerkiksi rasisti-sanan käyttäminen journalismissa on jatkossa iso riski, vaikka sille olisi kuinka hyvät perusteet tahansa”, kirjoittaa Journalistin toimittaja Marja Honkonen.

Oulun käräjäoikeus tuomitsi tänään perjantaina 12. huhtikuuta toimittaja Johanna Vehkoon kunnianloukkauksesta 15 päiväsakkoon hänen tekemästään Facebook-päivityksestä.

Syksyllä 2016 julkaistussa päivityksessä Vehkoo nimitti oululaista kaupunginvaltuutettua ja bloggaria Junes Lokkaa muun muassa natsipelleksi ja rasistiksi. Oikeuden mukaan Vehkoon tarkoitus oli Lokan halventaminen. Oikeus katsoi myös, ettei Vehkoon arvostelu kohdistunut Lokan poliittiseen ja julkiseen toimintaan, vaan hänen henkilöönsä. Sen sijaan se ei ottanut kantaa siihen, oliko Vehkoolla syytä olettaa nimitysten vastaavan totuutta.

150 euron päiväsakkojen lisäksi Vehkoon maksettavaksi tuli 200 euroa korvauksia Lokalle sekä tämän oikeudenkäyntikulut. MTV:n mukaan Vehkoo ja hänen asianajajansa ovat ilmoittaneet, että he aikovat valittaa päätöksestä. On siis mahdollista, että asian käsittely jatkuu hovioikeudessa.

Toivottavasti jatkuukin, sillä koko oikeudenkäynti oli nurinkurinen: kiusaajat saivat palkinnon siitä, että kiusattu viimein murtui.

Pahimmillaan päätös yllyttää nettihäiriköitä käyttämään oikeuslaitosta häirinnän välineenä. Journalismia ajatellen sillä on kuitenkin myös muita vaikutuksia.

 

Kylmäävin vaikutus on sillä, että itseään ”läpällä” rasistiksi kutsuvan henkilön kutsuminen rasistiksi tuomittiin kunnianloukkauksena. Oikeuden näkemys oli, ettei Lokan itsestään käyttämillä nimityksillä ja niiden todenperäisyydellä ollut ratkaisun kannalta merkitystä. ”Natsipelle”, ”rasisti” ja ”tunnettu rasisti” olivat oikeuden näkökulmasta haukkumasanoja, joita tyypillisesti käytetään silloin, kun halutaan osoittaa toiselle epäkunnioitusta.

Se tarkoittaa, että esimerkiksi rasisti-sanan käyttäminen journalismissa on jatkossa iso riski, vaikka sille olisi kuinka hyvät perusteet tahansa.

Tuntuu oudolta ajatella, että vielä muutama vuosi sitten Suomessa käytiin aidosti keskustelua siitä, onko oikein kutsua rasistia sievistellen maahanmuuttokriittiseksi. Nyt oikeus kärjistäen linjasi, että maahanmuuttokriittistä henkilöä on laitonta kutsua rasistiksi, vaikka hänen toimintansa antaisi syytä sellaista ajatella.

Ei juuri tarvitse arvailla, kuka on voittanut merkityskamppailun tässä mielessä.

 

Vehkoon tuomio herättää myös kysymyksiä siitä, onko oikeuslaitos kartalla siitä, miten maalittamiseen, vihapuheeseen tai esimerkiksi tutkintapyyntöjen tehtailuun tulisi suhtautua.

Tuomiossaan käräjäoikeus kyllä mainitsee, ettei Lokkaa saa tämän omasta käytöksestään huolimatta panetella. Näin tietysti onkin, vaikka Lokan oman toiminnan rinnalla Vehkoon sanavalinnat eivät tunnu kovin voimakkailta. Näyttää kummalliselta, että samaan aikaan kun moni vakavaa häirintää kokenut jää vaille oikeutta, tuomio tulee tapauksesta, jossa asianomaisen kannustimena on hänen omienkin sanojensa mukaan toimittajan näpäyttäminen.

Kuten päätoimittaja Maria Pettersson Journalistin pääkirjoituksessaan (28.3.) kirjoittaa, usko oikeusvaltioon on saanut kolauksen.

MV-oikeudenkäynnin tuomioissaan Helsingin käräjäoikeus kyllä osoitti ymmärtävänsä verkkohäiriköinnin muotoja, vihapuhetta ja maalittamista. Tuo ymmärrys ei kuitenkaan näytä levinneen laajemmin poliisin ja oikeuslaitoksen toimintaan. Soisi, sillä nettikiusaaminen ei koske vain toimittajia. Sen kohteeksi voi joutua kuka tahansa – kansanedustaja, lääkäri, kirjastonhoitaja, poliisit itse.

 

Myös muiden toimijoiden – kuten mediatalojen, Journalistiliiton ja kaikkien, joita sananvapauden vaaliminen kiinnostaa – on nyt korkea aika herätä siihen, miten auttaa entistä paremmin vainon kohteeksi joutuneita. Tätä esimerkiksi Journalistiliitto painottaa tänään julkaistussa tiedotteessaan.

Jos nykyiset lait, rakenteet, käytännöt tai mitkä tahansa muut syyt jollain tapaa estävät vihakampanjan kohteeksi johtuneen auttamista tai tekevät hänen asemansa kohtuuttoman vaikeaksi, viimeistään nyt on korkea aika arvioida niitä uudelleen.

Lupauksia tästä on jo saatu. Huhtikuun alussa Yle kertoi kansanedustajaehdokkaiden selvän enemmistön kannattavan sitä, että vihapuhe määritellään ja asetetaan rangaistavaksi rikoslaissa.

Johanna Vehkoo puolestaan toivoi aiemmin Journalistin haastattelussa (20.3.) mustamaalauskampanjan kohteeksi joutuville freelancereille enemmän tukea, esimerkiksi taloudellista tai terveydenhuoltoon liittyvää apua.

Pyyntö ei tunnu kohtuuttomalta.

 

Eniten minua kuitenkin huolestuttavat tuomion inhimilliset vaikutukset.

Journalistin rooliin kuuluu aina sanoa, etteivät maalittaminen, verkkokiusaaminen tai niiden uhka vaikuta omaan työhön, esimerkiksi aihevalintoihin. Itsekin olen allekirjoittanut työnantajani Journalistiliiton pari vuotta sitten lanseeraaman Sanavastuuvalan. Siinä luvataan muun muassa, että ”vihapuhe ei vaienna minua”.

Kahden kesken moni kollega sanoo silti pohtivansa, onko työ todella paskapalautteen sietämisen arvoista. Heikkona hetkenä se tulee mieleen jo silloin, kun kritiikki on sellaista, jota julkista työtä tekevän pitääkin sietää. Miltä tuntuu saada täysin kohtuuttomia, loukkaavia tai uhkaavia viestejä – sitä voin vain arvailla.

Tietysti verkkovyörytyksen kohteeksi joutumista voi yrittää ehkäistä. Ei tarvitse muuta kuin tehdä aina virheettömiä täsmällisiä juttuja. Harkita jokainen sanansa tarkkaan. Perustella valintansa. Olla ikinä provosoitumatta. Salata numeronsa ja osoitteensa. Piilottaa some-tilinsä.

Eikä sekään aina riitä.

Johanna Vehkoon tapaus on osoitus siitä, millaisia seurauksia toimittajan yhdellä, rajatulle ystäväjoukolle suunnatulla päivityksellä voi olla. Jos se ei saa miettimään, voisiko leipänsä tienata helpommallakin, mikä sitten?

 

Silti moni toimittaja ajattelee edelleen, että työ on vihapalautteen riskin arvoista.

Esimerkiksi Journalistin parin vuoden takaisessa painostuskyselyssä 71 prosenttia vastaajista kertoi, ettei anna ulkoisen vaikuttamisen pelon vaikuttaa työhönsä lainkaan tai juurikaan.

Linda Pelkonen jatkaa työtään.

Rebekka Härkönen jatkaa työtään.

Jessikka Aro jatkaa työtään.

Toivottavasti myös Johanna Vehkoo jatkaa työtään.

Päivitys pe 12.4. kello 14.55: Juttuun on lisätty tieto siitä, että Vehkoo ja hänen asianajajansa aikovat valittaa käräjäoikeuden päätöksestä.



3 2019
Arkisto

Inhimillinen erehdys

Toimittaja Ilkka Pernu luuli päässeensä unelmaduuniin, mutta huomasi pian antaneensa journalistin ammattitaitonsa markkinointiviestinnälle. Entistä useampi toimittaja tekee journalismin ohella konsultointia ja muuta viestintätyötä. Heikentääkö se median uskottavuutta?

”Joka jutussa on oltava ilmastonäkökulma”

Vihreän Langan päätoimittajan Riikka Suomisen mukaan media alisuorittaa ilmastonmuutoksen.

Kansainvälinen kuvajournalismi vaatii lentämistä – siksi siitä on luovuttava, sanoo Touko Hujanen

Ilmastonmuutosnäkökulma lävisti Vuoden kuvajournalistin koko työn ja arjen.

Oikeasti haluaisit olla muotitoimittaja, Pekka Mervola

Keskisuomalaisen päätoimittaja kirjoittaa paljon kolumneja, joista syntyy usein kohuja. Ylestä hän puhuu pomonsa kanssa korkeintaan kerran kuussa.

Toimittajien keskiluokkaisuus vaikuttaa uutisointiin köyhiä koskevista laeista

Toimittajat unohtivat sote-uudistuksesta sosiaalipalveluiden puolen. Sen unohtivat myös lainsäätäjät, mutta eipä heitä siitä juuri tiedotusvälineissäkään muistuteltu. Miksi olisi, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Jukka Koivulan, 32, mielestä Jyväskylän kaltaiset yliopistokaupungit häviävät siinä, etteivät työllistä kouluttamiaan toimittajia niin hyvin kuin voisivat. Itse hän muutti Jyväskylään reilu neljä vuotta sitten Maaseudun Tulevaisuuden aluetoimittajaksi.

Yli tuhat kolmekymppistä katosi

Kolmekymppisissä on käynyt media-alalla kato, kertovat Journalistiliiton ja työnantajien tilastot. Taantuma teki alalle tulosta vaikeaa.

Hanna Ilkko maskeeraa näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin Nyrkki-tv-sarjan kuvauksissa Vantaalla.

"Luulin että puuteroit vaan neniä"

Maskeeraajan täytyy tietää, mitä seuraavassa kohtauksessa tapahtuu.

Stark röst. Samar Yazbek var det stora affischnamnet på årets upplaga av Umeå Littfest, där hon berättade om situationen i Syrien och arbetet med boken Nitton kvinnor – Berättelser om syriskt motstånd.

Samlar in berättelser om motståndet

Samar Yazbek låter nitton kvinnor berätta om de fasor de upplevde under Syriekrisens första år.

Koulutusmyynnistä lisätuloja mediataloille

Mediatalot tekevät lisäbisnestä kouluttamalla yrityksiä ja viranomaisia. ”On eduksi journalismille, mitä paremmin sekä haastattelija että haastateltava osaavat hommansa”, Tekniikan Maailman päätoimittaja Reijo Ruokanen sanoo.

Ylen karjalankielinen freelancer Natalia Giloeva pitää karjalankielisiä uutisia päätyönään. Häntä ilahduttaa, että esimerkiksi uutisia varten luotu počinruočči eli siansaksa on levinnyt muiden karjalankielisten käyttöön. ”Haluaisin että karjalaiset vaikuttaisivat itse kieleensä, ettei sitä tekisi ainoastaan kääntäjä tai lautakunta.”

Kuibo parem karjalakse?

Vähemmistökielen sanasto kasvaa käännösuutisilla ja Facebook-kyselyillä.

Näin syntyy Ylen Tulosilta

Eduskuntavaali-illan tv-lähetyksen valmistelu alkaa melkein vuotta ennen h-hetkeä. Vaali-iltana on töissä satoja yleläisiä.

Zeldan viides, kulisseja käsittelevä numero syntyy paljolti sähköisten viestimien varassa, koska Hanna Valle opiskelee Amsterdamissa. Aiempien numeroiden teemat ovat ruumis, rakkaus, valta ja mieli. ”Zeldan lähtökohta on feministinen, mutta annamme tilaa käsitellä monenlaisia tuntemuksia ja havaintoja. On hienoa laajentaa lukijoiden näkemystä maailmasta ja rakenteista, jotka siihen vaikuttavat.”

Vapaaehtoisten kokeilujen koti

Visuaalinen suunnittelija Hanna Valle halusi rakentaa ympärilleen yhteisön, jonka kanssa käsitellä tärkeitä aiheita. Syntyi verkkolehti Zelda.

Vikesin toiminnanjohtaja Auli Starck vieraili maaliskuussa Myanmarissa Yangon Film Schoolissa. Maan poliittisesta tilanteesta huolimatta opiskelijat ovat pystyneet tekemään myös kriittisiä dokumentteja. Kuvassa on Starckin kanssa koulun henkilökuntaa, opiskelijoita ja valmistuneita, jotka ovat edelleen mukana sen toiminnassa, vasemmalta Nwaye Zar Che Soe, Wai Mar Nyunt, Lindsey Merrison, Aleksandra Minkiewicz, Starck, Soe Arkar Htun, Khin Myanmar.

Kokoaan suurempi "nollaseiska"

Viestintä ja kehitys -säätiö moninkertaistaa journalisteilta kerätyn solidaarisuusrahan. Kuluva vuosi on Vikesin viidestoista.

Vinnande samarbete. Eva Jung, Simon Bendtsen och Michael Lund vid prisutdelning i januari i år.

Avslöjade Danmarks största bankskandal – belönades med Cavlingpriset

Samarbetet mellan Eva Jung, Simon Bendtsen och Michael Lund fungerade väl, men det nationsöverskridande granskande arbetet krävde också råd och kunskapsdelning från kollegor runt om i världen.

Terveystiedon toimittaja

Uusi päätoimittaja Anne Lahnajärvi haluaa Mediuutisten tuottavan lääkäreiden puheenaiheet.

Apua ammatillisiin unelmiin

Haaveiletko tietokirjan kirjoittamisesta, valokuvanäyttelystä tai opintomatkasta? Journalisti listaa apurahoja journalisteille, kuvittajille ja kääntäjille.

Journalisti täyttää huhtikuussa 95 vuotta. ”Vuosien saatossa lehti on muuttunut järjestökentän rasahdusten raportoijasta koko median, journalismin ja viestintäalan suuntaa kommentoivaksi ja muokkaavaksi voimaksi”, sanoo päätoimittaja Maria Pettersson.

Journalistin paperiversio uudistui, verkkolehti uudistuu seuraavaksi

Päätoimittaja Maria Pettersson lupaa alan syvällistä arviointia ja reilua mediakritiikkiä.

När intrycket är färgat

Fullständig objektivitet är en platonsk idé men hurdant intryck journalisten gör är hårdvaluta. Lämnar intrycket en partifärg är devalveringen i full gång, skriver Dan Lolax.

Tähtien määrä katosi puolueen nimestä

Vanhoilla puolueilla on teksteissä vakiintuneet käyttönimensä ja lyhenteensä, mutta toimiiko sama ”aakkosmankeli” uusilla, pohtii Ville Eloranta.

Avoimuus parantaisi palkkakeskustelua

Media-alan työn tulokset ovat kaikkien nähtävillä, mutta miksi työstä maksettava korvaus ei ole, kysyy Tytti Oras.

Taloutta tv-uutisissa kommentoineista poliitikoista yli 90 prosenttia miehiä

Muita miesvetoisia aiheita olivat muun muassa ulko- ja turvallisuuspolitiikka, sisäpolitiikka, vaalit ja teollisuus, ilmenee Joonas Lehtosen pro gradusta.

Väinöt sekaisin

Elettiin vuotta 1975. Olin Savon Sanomien kesätoimittajana Helsingissä. Etyk-hulinan lomassa tapahtui muutakin – muun muassa kesätoimittajan nimisekoilu, kirjoittaa Ilkka Vänttinen.

Sopimalla voi pelastaa työpaikan

Journalistiliiton juristi Sanna Nikula ei vieläkään ole varma, mikä sai työnantajan muuttamaan mielensä. Kertaalleen irtisanotulle löytyi kuitenkin uusi työ.

Koura- ja Bonnier-palkinnot jaettiin

KOURA-koulutusrahasto palkitsi tv-, radio- ja verkkosisältöjä kuudessa kategoriassa. Erikoispalkinnot saivat Ylen Sara Rigatellin ja MTV:n Timo Innasen jutut seksuaalisesta ahdistelusta ja häirinnästä.

Kainuulainen urheilumies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Seppo Karppinen 9.1.1944 Kajaani – 7.12.2018 Kajaani

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta