Takaisin

Maataloustuottajien järjestöjen painostuksen kohteeksi joutunut Inès Léraud kertoo saaneensa ympäristörikoksiin kyllästyneiltä paikallisilta asukkailta paljon tukea. Kuva: Emmanuel Pain

Ympäristöasioita selvittelevät toimittajat ovat Ranskassa jatkuvan painostuksen ja väkivallan uhan kohteena. Asiaan on kiinnittänyt huomiota muun muassa toimittajien oikeuksia puolustava Toimittajat ilman rajoja -järjestö (RSF).

Maataloustuottajien hampaisiin joutunut toimittaja Inès Léraud kertoo hyökkäysten saaneen hänet ymmärtämään, miten tärkeää työtä ympäristörikoksia tutkivat journalistit tekevät.

Pariisista Ranskan merkittävimmälle maatalousalueelle Bretagneen muuttanut Inès Léraud ei arvannut sohaisevansa muurahaispesään alkaessaan selvitellä tehomaatalouden ympäristöhaittoja ja viherleväongelmaa.

”Suuret osuustoimintaliikkeet hyökkäsivät kimppuuni somessa ja haastoivat minut oikeuteen kunnianloukkauksesta. Juttujani sensuroitiin toimituksissa, tietolähteeni saivat tappouhkauksia ja menettivät paikalliset maataloustukensa”, hän sanoo.

”Euroopan maataloustuottajien järjestöt ovat hyvin vaikutusvaltaisia. Niillä on omat julkaisunsa, tiedottajansa, lakimiehensä ja poliittiset suhteensa. Niillä on paljon poliittista ja taloudellista vaikutusvaltaa, jota ne voivat käyttää toimittajien vaientamiseen”, Léraud kertoo.

Hän muistuttaa, että Ranskan maataloustuottajien liitto FNSEA on tunnettu muun muassa siitä, että se vaikuttaa kulissien takana maatalousministerin valintaan.

Vaiennusyritykset eivät ole kohdistuneet vain Léraudiin. Bretagnen ympäristörikoksia tutkivan toisen toimittajan työhuone paikallisella radioasemalla sotkettiin ja hänen kotiinsa koitettiin tunkeutua. Toimittajat ilman rajoja otti kantaa myös tähän tapaukseen.

 

Oikeusjutuista on vähitellen tullut Léraudin työssä arkipäivää. Toimittajat ilman rajoja (RSF) -järjestön mukaan kyseessä on hidastustaktiikka.

”Näiden ’suukapulaoperaatioiden’ tavoitteena ei ole voittaa oikeudenkäyntiä, vaan keskeyttää tutkivan journalistin työ”, sanoo RSF:n kansainvälisiin sekä ympäristökysymyksiin erikoistunut Pavol Szalai.

Kaikissa Léraudin artikkeleihin kohdistuneissa kanteissa syyttävä osapuoli onkin vetänyt kanteen pois pari päivää ennen oikeusistunnon alkua ja syyte on rauennut.

Léraudin ja sarjakuvapiirtäjä Pierre Van Hoven yhdessä julkaisema poleeminen sarjakuvakirja Bretagnen viehrlevistä, Algues vertes, l’histoire interdite (2019) sai sekin juristit liikkeelle.

Sarjakuva käsittelee Bretagnen niemimaan rantojen viherleväongelmaa, jonka on jo vuosikymmeniä tiedetty aiheutuvan lihan- ja maidon tuottajien ympäristönsuojelunormien vastaisista käytännöistä, kuten esimerkiksi ulosteiden ja teurasjätteiden kaatamisesta jokiin.

Oikeuteen ei tässäkään tapauksessa päädytty, mutta kirjaa myytiin satatuhatta kappaletta.

”Sarjakuvan suosio tuli täytenä yllätyksenä. Olin selvitellyt viherleväongelmaa vuosikausia, enkä uskonut, että näin tarkkaan rajattu aihe jaksaisi kiinnostaa kovin laajaa lukijakuntaa”, Léraud sanoo.

 

Vaikka Inès Léraud on jatkuvan häirinnän ja vakavien uhkailujen vuoksi joutunut muuttamaan pois Bretagnesta, hän ei aio luovuttaa.

”Mitä enemmän minua painostetaan, sitä määrätietoisemmin haluan jatkaa tutkivaa journalismia. Olen saanut paikallisilta asukkailta paljon tukea ja huomannut, miten tärkeää työtä itse asiassa teen ja miten laajalle sen vaikutus ulottuu”, hän sanoo.

”Minuun kohdistuneiden hyökkäysten seurauksena bretagnelaiset toimittajat perustivat viime vuonna yhteisön, joka vastustaa paikallislehtiin kohdistuvaa painostusta”, Léraud kertoo

Yhteisön bretagnenkielinen nimi Kelaouiñ tarkoittaa tiedon välitystä. Tänä vuonna aloitti toimintansa myös riippumaton tutkivia journalisteja tukeva kansalaisjärjestö Splann!

Léraud on iloinen siitä, että maataloustuottajien järjestöjen painostus ja vaiennusyritykset saivat aikaan vastarintaa. Tutkiva journalismi ja rehellinen tiedonvälitys eivät suinkaan tyrehdy vaan lisääntyvät entisestään.

logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta