Arda Yildirim. Kuva: Dora Grön

Luovuutta koronan aikaan – mitä virusepidemia on opettanut minulle toimittajuudesta

JOURNALISTI
2.4.2020

Arda Yildirim

Kirjoittaja on kulttuuri- ja taidealaan erikoistunut freelancetoimittaja.

Mediassa on kerrottu, miten koronaepidemia on muuttanut toimittajan käytännön työtä. Lehtiä tehdään etänä, radiossa desinfioidaan mikrofoneja ja televisiossa vieraat pitävät turvavälin. Arda Yildirim kirjoittaa, miltä toimittajan työ koronakriisissä tuntuu.

Selaan verkossa Suomen suurilevikkisimmän sanomalehden näköislehteä. Jokainen osio kotimaasta urheiluun ja kulttuurista tieteeseen käsittelee aiheita nyt uudesta näkökulmasta nimeltä Covid-19, tuttavallisemmin korona.

On 15. päivä siitä, kun hallitus ja presidentti totesivat Suomen olevan poikkeustilassa.

Tyhjennän kuivakaappeja maanisesti kaikenlaisiin pataruokiin. En enää kuuntele ulkoillessani musiikkia tai podcasteja, sillä ne tuntuvat liialta – luonnonäänet riittävät. Tervehdin muita lenkkipoluilla, sillä tunnen asuvani kasvottoman kaupungin sijaan mökkikunnan kaltaisessa pienessä kyläyhteisössä. Koitan vihdoin päästä eroon päivittäisen hiustenpesun kierteestä hajauttamalla sen muutamaan kertaan viikossa. Kevät ikkunan takana huokuu kauneutta ja lempeyttä, mutta peilistä katsoo ylivirittynyt ja pöhnäinen tyyppi.

Korona muuttaa ihmistä ja toimittajaa.

 

Freelancetoimittajana haen juttuideoita kuulluista keskusteluista, luetuista artikkeleista, nähdyistä ilmiöistä ja teoksista.

Nyt aihetta kirjoittaa olisi vaikka mistä, mutta pää tuntuu raskaalta.

Pelko- ja ahdistustiloissa käännyn yleensä sisäänpäin. Niin huomaan tekeväni myös nyt. Koronaeristyksen aikaan kirjoitan lähinnä esseitä, runoja ja kolumnia. Niissä kaikissa lähtökohta on tarkka ja henkilökohtainen havainto.

Itsensätyöllistäjänä yritän myös tietysti optimoida kirjoitukseen käytetyn ajan ja siitä saadun kompensaation. Nyt tuntuu kuitenkin brutaalilta kirjoittaa juttuja, joissa kerrotaan kymmenien tuhansien ihmisten lomautuksista, ja saada itse siitä rahaa. Niin, vaikka se onkin ”meidän työtä”.

Maaliskuun 16. päivään asti yksi suurimmista tulonlähteistäni olivat Helsingin Sanomille kirjoittamani ravintolakritiikit. Nyt ne olisivat pannassa x-määrän aikaa, aivan ymmärrettävistä syistä. Olisi vastuutonta hekumoida korttelibistron lähes orgasmista jäätelöannosta, ja täten kannustaa joukkovaellukseen pandemian aikana.

Vaikka osa tuloistani syväjäädytettiin yleisen hyvän vuoksi, tuntuu, että meitä toimittajia tarvitaan nyt entistä enemmän.

En kirjoita juurikaan päivittäisjournalismia, joten työni näyttävät ainakin tällä hetkellä jatkuvan melko samalla tavalla kuin aiemmin. Tuntuu kuitenkin, että jokaista uutta juttua ideoidessani mietin sitä vielä aina yhden lisäkiepin kautta.

Koronaepidemia on saanut tiedonjanoni yltymään. Tunnen luovuuden aivan eri tavoin kuin ennen: pakon edessä olen ottanut yhteyttä uusiin lehtiin ja uusiin ihmisiin, kirjoittanut uudenlaisia tekstejä (tämäkin on muistaakseni jos ei nyt ensimmäinen niin ainakin ensimmäisiä kolumnejani).
 

Vaikka tilanne on päällipuolin ahdistava, on informaation jano suuri. Monen mieli kuitenkin järkkyy sen saannin hetkellä.

”En tiedä miten sodan aikaan olisi kotirintamalla pärjätty, jos joka päivä olisi saatu näin negatiivisia uutisia”, kertoo vaarini puhelimitse.

Niin. Uutiset ovat lähipäivinä olleet kovin synkkiä. Koronapäivityksiä jatkuvalla syötöllä tuottavat toimitukset toimivat etulinjassa. Koen äärimmäistä ylpeyttä heistä ja siitä, kuinka positiivisia uutisia, kriisin paljastamia inhimillisyyden pesäkkeitä nostetaan kuolinlukujen rinnalle.

Nämä hitaasti etenevät päivät ovat myös saaneet kulkemaan aiemmin tuttuja kävelyreittejä uusien polkujen kautta. Läheisen metsän isommat kävelytiet ovat haarautuneet mitä maagisimpiin pieniin soppiin. Olen seissyt kasvokkain metson ja rupikonnan kanssa. Matala merivesi on paljastanut kauniit, levän marmoroimat pienet luodot.

Kriisi on pakottanut katsomaan asioita aivan eri näkökulmasta. Etsimään tapoja selviytyä. Tukeutumaan muihin: uusia yhteisöjä tuntuu syntyvän päivittäin. Naapuriapua tarjotaan enemmän kuin sitä tarvitaan, ymmärtäväisiä hymyjä vaihdetaan samaa tahtia kuin kadunpuoltakin.

Myös erakkoluonteeni on katsonut itseään peilistä: en ole koskaan tuntenut tarvitsevani toista ihmistä niin paljon kuin nyt. Parin vuoden takainen Yhdessä – tillsammans -kampanja olikin vain etydi korona-sinfonian rinnalla.

Ja vaikka toimeentuloni, yhteiskunnan heikoimpien, luovien alojen ja kansantalouksien selviytyminen ovat nyt vaakalaudalla, yhdestä asiasta olen varma:

En ole koskaan ennen tuntenut olevani näin vahvasti osa tätä ammattikuntaa.



6 2020
Arkisto

Ylen heikentäminen ei ratkaise kaupallisen median ongelmia

Kaupallista mediaa ei tueta toiveilla euroista vaan ihan oikeilla euroilla, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Kun kyse on elämästä ja kuolemasta, päättäjille ei voi antaa työrauhaa

”Kotona pelkäävälle ihmiselle toimittajasta tulee kirjaimellisesti elintärkeä. Tappavan pandemian aikana kysymykset ovat perimmäisiä”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Suunnittelet kolumnin kirjoittamista, Tomi Einonen

MTV Uutisten vastaava päätoimittaja keskustelee alaistensa kanssa, kun haluaa saada yhteiskunnalliset näkemyksensä esille.

Verkosta tuli suomalaisten tärkein uutislähde

Sanomalehtien verkkosivut ohittivat televisiolähetykset suomalaisten ykkösuutislähteenä. Verkkouutiset luetaan aiempaa useammin älypuhelimella, kertoo kansainvälinen tutkimus.

Oletko käynyt Terveydenvoinnin laitoksella?

”Yhdysrakenteet vaikuttavat joskus leviävän paikkoihin, joissa alkaa tuntua, ettei kirjoittaja enää lainkaan tiedä sääntöjen perusteita”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vad väljer just du bort från historien?

”Låt den där ena reportern göra en lite större grej på sin idé, trots att det inte direkt har att göra med pandemin. Historien tackar”, skriver Liselott Lindström.

Black isolla B:llä

”Keskustelu epätasa-arvosta ja rasismista on kuumentunut monissa amerikkalaistoimituksissa”, kirjoittaa Juha Rekola.

Syksyllä voi taas keskittyä työnhaun sijaan opiskeluun

Journalistiliiton suositus kesätyöntekijöiden rekrytoinnin aikataulusta on saamassa jatkoa, kirjoittaa Laura Forsén.

Uutismies ja kupletisti

Kuolleita: Toimittaja Janne Linnovaara 15. 6. 1970 Jämsänkoski – 28. 5. 2020 Helsinki

Porilainen monilla mausteilla

Kuolleita: Toimittaja Juha-Pekka Lammi 28. 8. 1953 Pori – 13. 4. 2020 Tampere

Asiantunteva toimittaja tallensi piano- ja urkumusiikkia

Kuolleita: Musiikkitoimittaja Leena Santalahti 21. 2. 1943 Heinola – 23. 5. 2020 Espoo

Energinen kirjallisuuden kääntäjä

Kuolleita: Suomentaja Tarja Roinila 27. 1. 1964 Jyväskylä – 19. 5. 2020 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta