Takaisin

"On on järkyttävää hurskastelua olettaa, että yrittäjänä voisi nykypäivänä valita tekevänsä vain journalismia", kirjoittaa Minna Kärkkäinen. Kuva: Mikko Mäntyniemi


Journalistin 9/2018 Tässä lehdessä -osioon oli nostettu sivun 21 palsta: Miten freelancerin tulee toimia, jos tekee samanaikaisesti journalismia ja viestintää? Ajattelin, että mahtavaa, viimeinkin joku tuo tähän vastauksen. Olen monen kollegani lailla pohtinut asiaa niin freenä ollessani kuin palkkatyössä toimittajana. Olen myös kysynyt pulmaan kannanottoa Journalistiliitosta.

Kun toimin freenä vuosina 2009–2014, jokainen juttu tuli tarpeeseen. Olisi ollut taloudellinen itsemurha kieltäytyä kirjoittamasta vaikkapa asiakaslehtiin ja yritysten pyynnöstä heidän julkaisuihinsa. Työprosessin kannalta tämmöisten julkaisujen tekeminen ei poikennut juurikaan kaupalliseen perhelehteen tai naistenlehteen kirjoittamisesta: molemmissa on omat konseptinsa, joilla ajetaan tiettyjä päämääriä, joista keskeisin on kasvattaa lehden julkaisijan tuottoa.


Tiedän freelancereita, jotka eivät tee kompromisseja. He ovat valmiita elämään vaikka tukien varassa, jotta saavat tehdä vain sitä, mikä on heidän kunnianhimonsa kohde. Nostan hattua sellaisille, jotka tekevät yrittäjänä hyvää journalismia omilla ehdoillaan silläkin riskillä, että laskutettavaa tuloa ei aina tule. Itse en ole voinut näin toimia. En siedä ajatusta, että olen yrittäjä, jolla ei ole laskutettavaa.

Jossain freeyrittäjien tilaisuudessa kysyin ääneen, että miten yrittäjän menestys mitataan. Aika yksimielinen vastaus oli, että kyllä se mitataan rahassa. Jos olet hyvä freelancer, sinulla on aina töitä ja tämä näkyy tulotasossasi.

Mutta onko olemassa "oikeaa" journalistin palkkiota ja vähemmän hyvää ei-niin-kirkasotsaisen-journalistin palkkiota? Voiko oikeasti nykypäivänä ajatella, että ei-journalistinen työ on vähempiarvoista, kun se kuitenkin pitää niin monet työllistettynä? Asuntolainaa ja ruokalaskua maksaessa ei ole mitään väliä, kummalla työllä raha on ansaittu. On itsetunnon kannalta tärkeää, että voi olla ylpeä jokaisesta ansaitsemastaan asiakkaasta, palkkiosta ja juttukeikasta, vaikka niillä ei journalismin palkintoja voitettaisikaan.

Entisen freen näkökulmasta on järkyttävää hurskastelua olettaa, että yrittäjänä voisi nykypäivänä valita tekevänsä vain journalismia. Myös yhä useamman mediatalon tulot tulevat journalismin lisäksi enenevissä määrin esim. kaupallisista digitaalisista tuotteista ja kaupallisista palveluista, kuten asiakasjulkaisujen tekemisestä.
 

Mielestäni ammattimaisesti toimiva free osaa erottaa työtilanteet toisistaan: kun on tarve tehdä syväluotavaa journalismia, se onnistuu siinä missä seuraavana työpäivänä voi kirjoittaa asiakasyritykselle verkkosisältöä. Mielestäni on loukkaavaa ajatella, että jos teen viestintähommia, olisin jotenkin saastunut, enkä voisi enää koskaan palata journalistiksi.

Tekeekö jutun kirjoittaminen yrityksen laskuun toimittajasta jotenkin merkatun? Ajatellaanko, että hänelle syntyy siinä joku sidos tähän yritykseen ja hän tämän juttutilauksen takia alkaa ajaa yrityksen asiaa, eikä siten ole enää kykenevä puolettomuuteen? Aika halvalla lähtee ammattietiikka, jos näin on.

Kun pääsin lehden sivulle 21 tuli huijattu olo. Ihan kuin olisin lukenut ensin mehevän lööpin, mutta jutussa ei kerrota mitään siitä, mihin lööppi viittaa. Kai se nyt on aika itsestään selvää, että jos omistat osakkeita, olet suht jäävi kirjoittamaan firmasta mitään. Se suuri kysymys, joka esitettiin sivulla 21 jäi ihan ilmaan. Itsellä ei ole kaupallisia sisältöjä tehdessä eikä nyt niitä tilatessani koskaan tullut vastaan vaitiolosopimuksia, jotka voisivat rajoittaa journalistista työtä. Ei liene kauhean yleinen ongelma freelancerin kannalta?

Olen viihtynyt mainiosti uudessa roolissani viestinnän parissa, mutta en näe lainkaan mahdottomana paluuta freetoimittajaksi tai toimitustyöhön jonain päivänä. Journalistia lukiessa tulee kuitenkin sellainen fiilis, että en enää kelpaa, koska olen turmellut itseni yritysviestinnällä. Olen myös miettinyt, että pitääkö tässä jo vaihtaa ammattiliittoa.

Minna Kärkkäinen
Kirjoittaja on viestinnän asiantuntija.

Päätoimittaja vastaa:
Monet freelancerit ovat kuvaamassasi tilanteessa: Töitä tehdään useiden asiakkaiden kanssa – esimerkiksi sanoma- ja aikakauslehtien, asiakaslehtien ja yritysten kanssa – minkä lisäksi työhön voi liittyä vaikkapa kirjojen kirjoittamista, kouluttamista, esiintymistä, konsultointia tai viestintää.
Journalistin artikkelissa annettiin eväitä nimenomaan tällaisessa työtilanteessa oleville ihmisille. Jutussa ei siis sanottu, että tällainen työskentelytapa olisi väärin, vaan päinvastoin haluttiin auttaa monen eri asiakkaan välillä sukkuloivaa freelanceria. Yritysviestintä ei turmele ihmistä, asiakaslehtiin kirjoittamisesta nyt puhumattakaan. Ei siis syytä tai tarvetta vaihtaa ammattiliittoa!

Maria Pettersson
Journalistin päätoimittaja   

logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta