Takaisin

Keski-Suomen Journalistien puheenjohtaja Topias Peltonen sanoi Journalistin (8/2020) ​haastattelussa paikallisyhdistysten tilanteen olevan hälyttävä. Peltosen mukaan yhdistyksissä menee liikaa aikaa ja huomiota muun muassa mökkien ylläpitämiseen ja vuokraamiseen, ja tähän käytetty aika on pois erilaisten koulutustapahtumien suunnittelusta. 

Peltosen väitteet ovat vähintäänkin kärjistettyjä tai sitten Peltonen ei ole vielä ehtinyt tutustua riittävän hyvin koko yhdistyskenttään.

On totta, että eri yhdistykset toimivat eri tavalla. Osa yhdistyksistä on todella aktiivisia, toisissa toimintaa on vähemmän. Se on ymmärrettävää, koska yhdistykset ovat erikokoisia. Kun journalistista työtä tekeviä on alueella vähän myös toimintaa on vähemmän. Toiminnan aktiivisuuteen vaikuttaa sekin, että harvassa yhdistyksessä on palkattua työvoimaa, ja kaikki toiminaan liittyvät työt tehdään omien arkitöiden ja muiden velvoitteiden ohella. 


Tästä huolimatta en uskaltaisi väittää, että paikallisyhdistysten toiminta olisi hälytystilassa. Jo pelkästään yhdistyspäiville osallistumalla saa hyvän kuvan, millaista toimintaa eri puolella Suomea järjestetään ja millaisissa tunnelmissa eri yhdistyksissä ollaan. Kokemukseni perusteella toimintaa ja intoa kyllä riittää, joskin myös huolet ovat samanlaisia ja usein ne liittyvät juuri siihen, miten saada uusia jäseniä mukaan. 

Meillä Pohjois-Suomessa aktiivisia vastuunkantajia on löytynyt, sillä olemme pitäneet yhdistyksen ovet avoimena ja toivottaneet uudet tekijät tervetulleeksi. Olemme pyytäneet uusia ihmisiä mukaan ja olemme tarjonneet heille sopivassa suhteessa tukea ja vastuuta toiminnan pyörittämisestä.  Kun hallitustyöhön ja yhdistyksen toimintaan liittyvät velvoitteet jaetaan, kenenkään yksittäisen jäsenen työtaakka ei käy liian suureksi. Me teemme asioita yhdessä, jotta voisimme tarjota parasta mahdollista toimintaa yli viidellesadalle jäsenellemme. 

Tällä reseptillä olemme onnistuneet järjestämään sellaisia koulutustilaisuuksia, jotka vetävät väkeä koko Pohjois-Suomen alueelta. Jopa poikkeusaikana olemme saaneet jäsenemme mukaan koulutustilaisuuksiimme ja kokoontumaan yhteen. Kovin vapaamuotoisia tilaisuuksia emme ole järjestäneet, koska tiukan talouden aikana on keskityttävä olennaiseen. Siihen, mikä kehittää jäsentemme ammattitaitoa ja ymmärrystä media-alan muutoksesta. 


Peltosen mielestä myös yhdistysten omistamat mökit ovat murheenkryyni, joiden hoitamiseen menee liikaa aikaa. Mökeistä on toki pidettävä huolta ja mökkeihin liittyviä asioita käsitellään jokaisessa hallituksen kokouksessa, mutta rasite ne eivät missään tapauksessa ole. Mökit ovat ainakin meille koulutustilaisuuksien ohella tärkeimpiä palveluita, joita voimme tarjota yhdistyksemme jäsenille. Me tunnemme kävijät ja kävijät tuntevat meidät. Mökkiasioiden hoitaminen ei ole pois myöskään koulutustoiminnan järjestämisestä tai ay-toiminnan ytimestä.

Siinä Peltonen on aivan oikeassa, että yhdistysten rajoja voisi tarkastella uudestaan, eikä jäsenhankintaa voi laskea opiskelijoiden varaan.  Keskustelu jäsenrajoista ja niiden muuttamisesta on tärkeä ja periaatteellinen keskustelu, joka käydään koko liiton tasolla. 

Yhteistyötä eri yhdistysten välillä olisi syytä kehittää ja luoda yhdessä tekemiselle luontevia verkostoja. Keskustelua paikallisyhdistysten tulevaisuudesta on käytävä nyt, kun Suomen Journalistiliiton rakenteisiin liittyvä uudistustyö on käynnissä. Liitto on yhtä kuin yhdistykset ja siksi ei ole yhdentekevää, mitä eri yhdistyksissä tapahtuu ja millaiseksi meidän tulevaisuutemme mahdollisesti muodostuu. 

Kiitän Peltosta siitä, että hän avasi keskustelun paikallisyhdistysten toiminnasta ja tulevaisuudesta. Tämä keskustelu jatkukoot!

Minna Akimo
Kirjoittaja on Pohjois-Suomen Journalistit ry:n puheenjohtaja.

logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta