Takaisin

Selvityshenkilö Elina Grundström luovutti eilen tiistaina 28. huhtikuuta liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakalle (sd.) raporttinsa journalismin tukemisesta koronakriisin aikana. Kuva: Lauri Heikkinen / valtioneuvoston kanslia

Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka (sd.) kertoi eilen tiistaina 28. huhtikuuta toimista, joita hallitus alkaa valmistella koronakriisin kurittaman media-alan tueksi. 

Vielä tämän kevään aikana alulle pantavaan ”pikapakettiin” kuuluvat uutistoimistojen tuki ja sanomalehtien viisipäiväisen jakelun turvaaminen koko maassa. Ensimmäinen on jatkoa STT:n jo viime vuonna saamalle 1,5 miljoonan euron avustukselle, toista alettiin selvittää jo ennen joulua. 

Kolmas toimi olisivat harkinnanvaraiset avustukset, joilla halutaan vahvistaa alueellista ja paikallista journalismia, tutkivia tai tavanomaista perusteellisempia juttuhankkeita sekä monipuolisten digisisältöjen tekemistä.  

Tukea olisi Harakan mukaan luvassa ”miljoonia, mutta ei kymmeniä miljoonia euroja”. 

Tiistaisen tiedotustilaisuutensa alkuun hän ehätti toivomaan, etteivät kuulijat odottaisi liikoja, vaan ymmärtäisivät, että kyse on ensimmäisistä askeleista median tukemisen tiellä. 

Juuri ensiaskeleilta pikapaketti näyttääkin.   

  

Harkinnanvarainen avustus nimenomaan journalististen sisältöjen tekemisen oli pikapaketin ainoa osa, joka tuli suoraan ministerin tilaamasta selvityksestä. Sen laatimisen sai työkseen reilu viikko sitten Julkisen sanan neuvoston entinen puheenjohtaja, toimittaja ja tietokirjailija Elina Grundström

Lopullinen harkinnanvarainen avustus ei välttämättä toteudu juuri siinä muodossaan kuin Grundström selvityksessään esittää. Hänen ajatuksissaan tukea voisi kuitenkin käyttää esimerkiksi palkkakustannuksiin tai freelancetyön ostamiseen. Tukea jakamaan on tarkoitus nimetä journalismin asiantuntijoista koostuva riippumaton tukilautakunta, ja sitä hakisivat julkaisujen päätoimittajat, eivät esimerkiksi yhtiöt. 

Se on hyvä alku, jos nyt ei aivan vallankumouksellinen idea: samaan tapaan esimerkiksi säätiöt rahoittavat journalistisia projekteja jo nyt. 

Selvityksessään Grundström esittää lisäksi kolmea muuta toimea: valikoimatonta tilausmyyntiin perustuvaa prosentuaalista tukea, pysyvämmän mediatukijärjestelmän selvittämistä sekä alustayhtiöiden verottamista. 

Prosentuaaliseen, valikoimattomaan tukeen ministeri Harakka arvioi hallituksen voivan palata syksyllä. Pysyvämpi tukijärjestelmä saa koeponnistuksensa koronatuista.  

 Googlen ja Facebookin verollepano taas kenties enemmän kaino EU-tason toive kuin aito toimi kustantajien tueksi. 

  

Media-alan liitot arvioivat liikenne- ja viestintäministerin esityksiä ja Grundströmin selvitystä tuoreeltaan diplomaattisesti.  

Journalistia kustantava Journalistiliitto pitää niitä toiveikkaasti ”lähtölaukauksena” pysyvälle median tukemiselle.  

Työnantajapuolen Medialiitto taas viesti pitävänsä Grundströmin selvitystä tavoitteiltaan tarpeellisena ja perusteltuna, mutta toivovansa ”pienten harkinnanvaraisten ja hankalasti jaettavien hanketukien sijaan” merkittävää valikoimatonta tukea koko media-alalle.  

Pienten paikallisten lehtien päätoimittajia pikatuki ilahduttaa. Esimerkiksi Paikallislehtien päätoimittajayhdistyksen puheenjohtaja, Rantalakeus-lehden päätoimittaja Sauli Pahkasalo kiitteli Suomen Lehdistössä tuen painottamista paikallisjournalismiin. 

Isompien medioiden päätoimittajat eivät sen sijaan asetelleet sanojaan yhtä suopeasti. Turun Sanomien päätoimittaja Kari Vainio näkee harkinnanvaraisen journalismituen ”hakemuspohjaisena piipertämisenä” ja suorastaan pelottavana

Iltalehden Perttu Kauppinen taas epäilee tuen ohjailevan journalismia valtiolle mieleiseen suuntaan. Tuettavia hankkeita arvioivaa lautakuntaa hän pitää yhtä älyttömänä kuin valtion ”kulinaristilautakuntaa”, joka arvioisi, mille ravintoloille kriisitukea kannattaa myöntää.  

(Taiteen edistämiskeskuksen alaisuudessa muuten jo pitkään toiminut riippumattomia ”kulinaristilautakuntia”, jotka päättävät, millaista taidetta valtio rahoittaa.) 

Molemmat olisivat Medialiiton tapaan toivoneet neutraalia, valikoimatonta tukea, Vainio vielä tarkemmin nolla-alvin palauttamista.  

Ja miksi eivät toivoisi; se on helpompaa rahaa kuin journalismin kehittämiseen kohdennettu tuki.  

Arvonlisäveron alentaminen tai mainostuottoihin perustuva tuki myös hyödyttää eniten niitä julkaisuja, joilla on eniten tilaajia ja mainostajia eli suuria kustantajia.

Erityisen hurskasta on kantaa huolta riippumattomuudesta: ikään kuin todennäköisesti varsin maltillisen rahamäärän vartijaksi asetettava lautakunta voisi todella ostaa suomalaisen mediakentän hallituksen puolelle. 

Jättäisikö joku toimitus todella skuuppinsa kaivamatta sen takia, että valtion lautakunta kieltäytyisi rahoittamasta sitä?  

 

Tuki ei tietenkään koskaan tule vailla jonkinlaista halua ohjata toimintaa. Hieman kärjistäen se on valtion ainoa syy jakaa rahaa tai veroetuuksia niin kansalaisille kuin yrityksillekin. Erilaisten tukien kautta valtio kannustaa meitä tekemään vauvoja, opiskelemaan, kehittämään yrityksiämme, tuottamaan ruokaa Suomessa, jopa rakentamaan risteilyaluksia meriyhteyksien varmistamiseksi. 

Tässä mielessä millainen tuki tahansa haavoittaa journalismin riippumattomuutta. Mutta tässä sitä kuitenkin ollaan, hattu kourassa valtion kassalla.  

Median kriisituen kohdalla valtio kertoi avoimesti, miten aikoo mediaa ohjailla: tehkää paikallista, tärkeää uutisjournalismia, tutkivia ja perusteellisia juttuja sekä kehittäkää digisisältöjä. Kamalaa. 

Toki linjauksen voi ottaa myös epäluottamuslauseena mediayhtiöiden omistajille, joista osa on omien toimitustensa sijaan panostanut tänä keväänä osingonmaksuun. Journalismin tekemiseen tarkoitettua tukea on astetta hankalampi tulouttaa konserniavustuksena emoyhtiön kassaan.

Eivätkä mediayhtiöt ole sitä paitsi ilman pikatukia jäämässä. Ministeri Harakka muistutti tiedotustilaisuudessa, että valtion kaikille yrityksille tarjoamat kriisituet, muun muassa jo maksettujen arvonlisäverojen lainaaminen takaisin, ovat tarjolla myös mediayhtiöille. 

Voi hyvin olla, ettei nimenomaan journalismiin korvamerkitty summa edes nouse kovin suureksi. Journalistin tietojen mukaan asiasta käydään tällä hetkellä neuvotteluja, eivätkä kaikki hallituspuolueet ole varauksettoman innostuneita lahjoittamaan medialle miljoonia. 

Tiukkaa vääntöä on käyty nimittäin monista muistakin tuista. Valtiovarainministerin salkkua pitävä keskusta on suhtautunut kriittisesti muun muassa ravintoloiden tuen suuruuteen, koska nämä voisivat hakea myös kaikille yrityksille tarjolla olevia tukia. Ja nyt puhutaan alasta, jonka ansaintaan hallituksen omilla toimilla on korona-aikana ollut valtava vaikutus. 

  

Mediapolitiikan suurissa linjoissa on viime vuosina tuettu kaikkea muuta kuin nimenomaan journalismin tekemistä. On jaettu kerta-avustuksia yksittäisille yhtiöille ja innovaatiotukea, josta vain pieni osa lopulta meni sinne, minne se oli tarkoitettu.

Siksi journalismin tukemiseen kohdennettu journalismituki on ihan hyvä askel median tukemisen tiellä.

logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta