Takaisin

Rasismista ja maahanmuutosta raportoivan toimittajan oli paettava perheineen vihaa ulkomaille.
Toimittaja Niklas Orrenius käväisi Helsingissä viikonloppuna kirjamessuilla. "Ruotsalaiset tietävät liian vähän Suomesta, mutta se mikä tiedetään esimerkiksi koulusta ja opettajista on hyvää", hän sanoo. Kuva: Tommy Pohjola

Länsinaapuri on liekeissä. Autoja palaa ja ihmisiä ammutaan. Yhteiskunta on huono, pelkkää ongelmaa. Isoissa kaupungeissa on laajoja alueita, joihin poliisi ei halua mennä. Yhdysvalloissa asti uutisoidaan ruotsalaisesta väkivallasta, jonka aiheuttajiksi kerrotaan rikollisjärjestöt ja maahanmuuttajat.

Suomessakin monelle ihmiselle Ruotsi näyttäytyy tällaisena.

Malmössä asuva toimittaja Niklas Orrenius, 45, on huolestunut siitä, millä tavalla muiden maiden tiedotusvälineet kertovat hänen kotimaastaan.

Hän ei kiistä ongelmia, mutta ne eivät ole koko kuva maasta.

”Toivon, että Ruotsiin tutustuttaisiin paremmin. Esimerkiksi Malmö on minusta kaikesta huolimatta maailman paras kaupunki, onhan se kotini.”

Niklas Orrenius työskentelee Dagens Nyheterissä. Hän on kotimaassaan useasti palkittu toimittaja, joka on tunnettu muun muassa maahanmuuttoa käsittelevistä reportaaseistaan. Orreniuksen muita erikoisaloja ovat nationalismi, radikalismi ja rasismi. 

”Suhteessa väestön kokoon meillä on monia radikalisoituneita ihmisiä ja myös Isiksen riveissä sotineita henkilöitä”, Niklas Orrenius sanoo.

Orrenius piipahti viikonloppuna Helsingin kirjamessuilla kertomassa arjestaan ja kokemuksistaan. Häntä on uhattu journalisminsa vuoksi myös kuolemalla.

”Vihapuhe meni niin vakavaksi, että minun ja perheeni oli paettava ulkomaille. Tämä tapahtui muutama vuosi sitten eikä se ollut mukavaa. Lasteni tietoja leviteltiin pitkin nettiä ja vaimonikin, joka tekee työkseen ihan muita asioita, sai osansa. Se oli erittäin epämukavaa.”

Niklas Orreniusta kuvaillaan pimeän yhteiskunnan majakaksi, jonka journalismi on muistutus sananvapauden voimasta ja hauraudesta. Hänen tapansa tehdä journalismia on lämmintä, mutta reportaasit ovat kliinisen tarkkoja. Asiallisten juttujen kirjoittaja haastattelee niin päättäjiä kuin vainon ja sotien uhreja. Vaikeita aiheita on riittämiin aivan lähelläkin.

 

Moni toimittaja yrittää tehdä monia asioita samaan aikaan. On heti raportoitava siitä ja tästä ja lisäksi jatkuvasti keskusteltava kaikkien lukijoiden kanssa. Ajatellaan, että tällainen toiminta edistää avoimuutta ja hyvää keskustelua. Siinä kärsii nopeasti koko perhe.

”Huomasin kerran seisovani illalla ruokaupassa kahvipakettihyllyn äärellä 10 minuuttia, koska oli heti vastattava erään henkilön Twitter-viestiin. Se oli jatkuvaa kommunikointia. Lopulta asioista oli puhuttava vakavasti perheen kesken. Että näin ei voi jatkua, elämässä on muutakin. Nykyään en toimi näin eikä minua juuri näe sosiaalisessa mediassa”, Niklas Orrenius kertoo.

Entä minkälainen on ruotsalaisten käsitys suomalaisesta yhteiskunnasta?

”En tiedä. Ehkä yleisesti voisi sanoa, että me ruotsalaiset tiedämme Suomesta aivan liian vähän. Se on toki kaikilla tiedossa, että Suomi on vauras maa ja että teidän koulunne on huipputasoa. Opettajia arvostetaan teillä aivan eri tavalla kuin meillä Ruotsissa. Maassa sana on vapaa ja toimittajien hyvä tehdä työtä, kuten Ruotsissa.”

Sinut on moneen kertaan palkittu rohkeasta ja tasapainoisesta journalismista. Mikä kaikista huomionosoituksista on itsellesi tärkein?

”Torgny Segerstedtin säätiön Frihetspenna-palkintoa arvostan (suom. ”Vapauden kynä”). Sen innoittajana toimii herrasmies, joka toisen maailman sodan aikana arvosteli natseja ja Ruotsin Saksan-politiikkaa. Se oli erityisen huomionarvoista toimintaa, kun muistaa minkälaisissa olosuhteissa hän kirjoitti.”

Niklas Orrenius sai palkinnon vuonna 2015 paljastettuaan, että poliisi ylläpiti laajaa ja laitonta henkilörekisteriä, jossa oli pääasiassa romaneja.

logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta