Diarran sähköpyöräsotku oli oma maali toimittajilta

JOURNALISTI
10.9.2020

Tuukka Tervonen, teksti
Laura Kangas, kuva
Heli Saarela, kuvitus

Vihreiden varapuheenjohtaja ja Helsingin kunnallisvaltuutettu Fatim Diarra nousi kohuotsikoihin, kun hänen kaupallinen yhteistyönsä Helkaman kanssa paljastui.

Paljastui on itse asiassa voimakas sana, sillä alkuperäinen Iltalehden juttu ei ollut toimituksen oman selvityksen tulos. Diarra kertoi koko tapahtumaketjun alusta loppuun asti omassa Facebook-päivityksessään.

Muu media tarttui aivan syystä aiheeseen, olihan kyse merkittävän poliitikon kyseenalaisesta toiminnasta. Asiaa ruodittiin pääkirjoituksia myöten. Toimittajat eivät ainoastaan uutisoineet tapauksesta vaan myös kritisoivat voimakkaasti Diarraa sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi Helsingin Sanomien Saska Saarikoski kutsui twitterissä Diarran toimintaa härskimmäksi kuin rahalahjukset.

Sitten media lakkasi hoitamasta velvollisuuksiaan.

Ilmeisesti Diarra-juttuja tehtäessä kukaan suomalainen toimittaja ei vaivautunut heti vilkaisemaan muiden Helsingin kunnanvaltuutettujen sometilejä ja selvittämään, kuka muu on syyllistynyt samanlaiseen toimintaan.

Selvisi, että itse asiassa aika moni.


Miksi yksikään toimittaja ei tehnyt lisäselvityksiä aiheen ympäriltä? Normaalia olisi, että ilmiöstä uutisoitaessa selvitetään pikimmiten sen laajuus.

Kun toimittajat eivät tehneet töitään, muiden yhteistöiden selvittäminen jäi Koponen+Hildén -datasuunnittelufirmalle. Firma teki toimittajien työt ja selvitti, että ainakin neljä valtuutettua Helsingissä on tehnyt selkeästi kaupallisia yhteistöitä ja useampaa voi ainakin epäillä.

Omituisuus jatkui.

Yhtäkkiä tuomitseminen ja periaatteellinen keskustelu aihepiirin ympärillä kuoli. Vain Markkinointi & Mainontaja/ Talouselämä uutisoi Koponen+Hildénin selvitystyöstä sen ilmestyttyä, Ilta-Sanomat ja Yle vasta viikkoa myöhemmin.

Lopulta myös Helsingin Sanomat teki jatkojutun yli kaksi viikkoa myöhemmin.

Toimitusten ulkopuolinen taho tarjosi jatkojutun päivän kuumimmasta juttuaiheesta, mutta juuri kukaan ei napannut kiinni.

Mikä homma, voi hyvällä syyllä kysyä. Kesken jätettyä toimitustyötä paikattiin pyyteettä ja ilmaiseksi, mutta ei kelvannut. Ehkä syynä oli tyhmänylpeys – ei kelpaa, jos ei itse selvitetty.

Mutta koko juttu muuttuu vielä omituisemmaksi.

 

Viime viikolla nousi esiin, että vastaavanlaista kaupallista yhteistyötä on alkuvuonna tehnyt Liike Nytin kansanedustaja- ja pormestariehdokas Hjallis Harkimo ja yhteistyö tapahtui Diarran tapauksen skuupanneen Iltalehden omilla sivuilla.

Kyse on lähes identtisistä tapauksista. Diarra kertoi saaneensa pyörän kesäksi lainaan mainoskasvona toimimisesta (Diarra osti myöhemmin pyörän itselleen). Harkimo kertoi myös saaneensa sähköpyörän lainaan (vaikkei oman kertomansa mukaan juuri sillä ajellut) Iltalehden itse tehtyä lopulta jutun aiheesta, vasta kun siitä nousi kohu.

Näyttää rumalta, että samalla kun Iltalehti tekee aiheellisen jutun Diarran yhteistyöstä, jätetään täysin huomiotta käytännössä identtinen tapaus, jossa Iltalehti on ollut itse osallisena.

Iltalehden toimituksessa ei oltu kuitenkaan tietoisia alkuperäisen jutun tekohetkellä Harkimon advertoriaalista Iltalehden sivuilla, uutispäätoimittaja Perttu Kauppinen kertoi Journalistille. Toimitus ei osallistu advertoriaalien tekoon.

“Diarran ja Harkimon tapaukset eivät lopulta ole kovinkaan samankaltaisia. Hallituspuolueen varapuheenjohtajana Diarra on vallankäyttäjänä aivan eri luokassa kuin yhden hengen eduskuntaryhmän kansanedustaja tai valtuuston rivijäsen. Myös mainosmuodot ovat erilaisia”, Kauppinen perusteli eri tasoista julkisuutta asiasta.

Kauppisen mukaan toimituksessa on myös selvitelty ensimmäisen jutun jälkeen muiden poliitikkojen toimia, mutta hänestä mitään dramaattista ei ole tullut ilmi.

Samaan aikaan moni muu aiheesta uutisoinut tiedotusväline on pysynyt hiljaa, vaikka jutun ympärillä kuohuu koko ajan. Erikoista, koska jo Journalistin ohjeiden kohta 13 velvoittaa seuraamaan kehittyviä uutisia.

Haluttomuus jatkokäsitellä muiden poliitikkojen kaupallisia yhteistöitä antaa myös ammuksia toimittajavihamielisille ihmisille somessa ja saa toimittajat näyttämään huonolta. Taustalla lienee vain huono toimittajatyö, mutta niin tätä ei tulla muistamaan.

Toimitusten ulkopuolella saattaa näyttää, että nuori vihreä naispoliitikko kyllä nostetaan tikunnokkaan mediassa, mutta rikas vanha porvarimies saa tehdä aika lailla mitä huvittaa.

Kirjoittaja on Jyväskylän ylioppilaslehti Jylkkärin päätoimittaja



6 2020
Arkisto

Ylen heikentäminen ei ratkaise kaupallisen median ongelmia

Kaupallista mediaa ei tueta toiveilla euroista vaan ihan oikeilla euroilla, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Kun kyse on elämästä ja kuolemasta, päättäjille ei voi antaa työrauhaa

”Kotona pelkäävälle ihmiselle toimittajasta tulee kirjaimellisesti elintärkeä. Tappavan pandemian aikana kysymykset ovat perimmäisiä”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Suunnittelet kolumnin kirjoittamista, Tomi Einonen

MTV Uutisten vastaava päätoimittaja keskustelee alaistensa kanssa, kun haluaa saada yhteiskunnalliset näkemyksensä esille.

Verkosta tuli suomalaisten tärkein uutislähde

Sanomalehtien verkkosivut ohittivat televisiolähetykset suomalaisten ykkösuutislähteenä. Verkkouutiset luetaan aiempaa useammin älypuhelimella, kertoo kansainvälinen tutkimus.

Oletko käynyt Terveydenvoinnin laitoksella?

”Yhdysrakenteet vaikuttavat joskus leviävän paikkoihin, joissa alkaa tuntua, ettei kirjoittaja enää lainkaan tiedä sääntöjen perusteita”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vad väljer just du bort från historien?

”Låt den där ena reportern göra en lite större grej på sin idé, trots att det inte direkt har att göra med pandemin. Historien tackar”, skriver Liselott Lindström.

Black isolla B:llä

”Keskustelu epätasa-arvosta ja rasismista on kuumentunut monissa amerikkalaistoimituksissa”, kirjoittaa Juha Rekola.

Syksyllä voi taas keskittyä työnhaun sijaan opiskeluun

Journalistiliiton suositus kesätyöntekijöiden rekrytoinnin aikataulusta on saamassa jatkoa, kirjoittaa Laura Forsén.

Uutismies ja kupletisti

Kuolleita: Toimittaja Janne Linnovaara 15. 6. 1970 Jämsänkoski – 28. 5. 2020 Helsinki

Porilainen monilla mausteilla

Kuolleita: Toimittaja Juha-Pekka Lammi 28. 8. 1953 Pori – 13. 4. 2020 Tampere

Asiantunteva toimittaja tallensi piano- ja urkumusiikkia

Kuolleita: Musiikkitoimittaja Leena Santalahti 21. 2. 1943 Heinola – 23. 5. 2020 Espoo

Energinen kirjallisuuden kääntäjä

Kuolleita: Suomentaja Tarja Roinila 27. 1. 1964 Jyväskylä – 19. 5. 2020 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta