* kolumnit

Ei se rapaudu

Tänä vuonna neuvotellaan taas journalistien työehtosopimuksia uusiksi. Sopimuksia tarvitaan, ja niiden puolesta pitää myös olla valmis panemaan kova kovaa vastaan, kirjoittaa Asko Lehtonen.

Miten tehdä oikaisu Facebookiin?

Verkossa oikaisukäytännöt hakevat vielä muotoaan, eikä olisi pahitteeksi, jos niitä pohdittaisiin välillä myös printissä, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Valeuutisia ja uutisvaleita

Ylilyövää otsikointia isompi ongelma ovat ihan tavalliset uutiset, niihin ujutetut oletukset asioiden todellisesta tolasta, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Oikeaoppisuuden puolesta

Elämme aikaa, jolloin tarvitsemme ”oikeaoppista älymystöä” kenties enemmän kuin koskaan, kirjoittaa Janne Zareff.

Kirje herra Orwellille

Uuskielen osalta kaikki on paremmin kuin hyvin, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Juhlan jälkeen

Suomalaiset ovat seitsemän lehdistönvapauden ykkösmaavuotensa aikana tuudittautuneet uskomaan, että sananvapaus on itsestäänselvyys, kirjoittaa Elina Grundström.

Sanna Kangasniemi hankkii luettavansa enimmäkseen kirjakaupoista. Kirjastostakin hän lainaa, mutta unohtaa helposti palauttaa ajoissa. Arvostelukappaleen hän pyytää, jos kirja on aiheena kolumnissa. Kuva on kirjakauppa Arkadiasta Helsingistä.

Valitut teokset

Kolumnistilla on ainainen aihepula. Se on tietenkin illuusiota: eiväthän aiheet mistään ilmaannu, ne pitää itse keksimällä keksiä, sanoo Helsingin Sanomien toimittaja ja Nyt.fi:n kirjakolumnisti Sanna Kangasniemi.

Lukutaito hukassa

Aikana, jolloin kirjallisuuskeskustelun päägenre on 140 merkkiä, kuka havaitsee teksteissä monia eri tasojen merkityssisältöjä, kysyy Janne Saarikivi.

Pakolaisista pontevasti

Kuka raportoisi tutkivasti kotouttamisen haasteista, epäonnistumisista, kuilusta todellisuuden ja odotusten välissä, kirjoittaa Hanna Rusila.

Kuvaa kopterilla

Moni tuttu kuvaaja on parkkeerannut laitteensa järven pohjaan, kirjoittaa Kari Kuukka.

Brändätään uutiset uudelleen

Oikea journalismi tulee jatkuvasti sekoitetuksi niihin, jotka hyödyntävät sen brändiä kaupallisesti tai poliittisesti, ja näin sen oma alkuperäinen – haluttu ja arvokas – brändi sumenee ja menettää uskottavuuttaan, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Yrittäjyys vaatii pokkaa

Kaikki tietävät, että yrittäjyys vaatii tietynlaista mentaliteettia, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa, pohtii Anna-Sofia Nieminen.

Satiiria, kiitos

Satiiria ei pidä jättää muutamalle valtakunnan politiikkaa käsittelevälle irvileualle, kirjoittaa Asko Lehtonen.

Voitko tarkentaa?

Vanha sanonta pitää edelleen paikkansa: mikään ei tapa hyvää juttua niin varmasti kuin asioiden tarkistaminen, kirjoittaa Janne Zareff.

Juorujen lähteellä

Jos toimittajat käyttävät anonyymejä lähteitä keksityiltä haiskahtaviin juttuihin, silloin lähdesuojan suurin uhka ovat toimittajat itse, kirjoittaa Elina Grundström.

Pudotus puhelinmyyjäksi

Jopa ehdottomasti juttuun haluavat yritysedustajat tekevät katoamistemppuja, kirjoittaa Hanna Rusila.

Älä kerro minulle tarinoita

Onko jossain tilaa ymmärrykselle maailmasta tarinoiden takana, kysyy Janne Saarikivi.

Näin kirjoitat populistista

Lehdistön tyyliin on kuulunut viileä neutraalius, mutta epätavallisina aikoina vanhat säännöt joutuvat koetukselle, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Visuaalinen valehtelu

Kuvan koskemattomuus on meidän kaikkien uskottavuuden kannalta tärkeämpi kun kuvaajan oman kunnianhimon, ahneuden tai turhamaisuuden ego-trippi, kirjoittaa Kari Kuukka.

Making of

Suomalaisten kirjailijoiden työn kuvauksista on koottu monta nidettä, ja elokuva- ja tv-töiden kylkeen tuotetaan ”näin tehtiin” -dokumentteja. Miksi journalismin yleisöä ei kiinnostaisi tietää, miten jutut ovat syntyneet, pohtii Asko Lehtonen.

logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
93. vuosikerta