”Hakkaan sinut paskaksi”

Joka kuudes journalisti on joutunut työnsä takia uhkailun kohteeksi. Osa on kokenut myös fyysistä väkivaltaa työnsä takia. Journalistin uhkailukyselyn mukaan selvästi eniten uhkauksia ja vihaviestejä tulee maahanmuuton käsittelystä.

Journalistin uhkailukysely

Kysely toteutettiin 4. – 7. 3. 2016.

Kyselyyn vastasi 1 398 Suomen Journalistiliiton jäsentä.

Vastaajista noin 70 prosenttia oli työsuhteessa olevia toimittajia ja noin 60 prosenttia naisia.

Uhkausviestejä oli saanut noin 16 prosenttia vastaajista. (Naiset 15,7 ja miehet 16,3).

Uhkauksia saaneista naisista 7,9 ja miehistä 6,7 prosenttia kertoo, että heihin on käyty myös fyysisesti käsiksi.

”Ei suoraa uhkausta ’tapan sinut’, mutta uhattiin tuhota elämä”.

Näin kuvailee eräs journalisti saamaansa uhkausviestiä Journalistin kyselyssä, jossa Suomen Journalistiliiton työikäisiltä jäseniltä kysyttiin kokemuksia uhkailusta ja vihaviesteistä.

Kyselyyn vastasi noin 1 400 journalistia. Vastaajista 16 prosenttia eli noin joka kuudes kertoo saaneensa parin viime vuoden aikana viestejä, jotka ovat sisältäneet uhkailua.

Uhkaukset kohdistuivat tasapuolisesti molemmille sukupuolille. Uhkauksia saaneista noin 17 prosenttia on freelancereita.

Pieneen osaan uhkauksia saaneista vastaajista on myös käyty työtilanteessa fyysisesti käsiksi. Kyselyn avoimien vastausten perusteella kyse on esimerkiksi tuuppimisesta, tönimisestä, kameraan tarttumisesta, mutta myös lyömisestä.

”Osapuoli iski nyrkillä kasvoihin, hammas lohkesi, turvotusta ja aristusta, kieli jäi hampaiden väliin”, eräs vastaaja kertoo.

 

Yleisin uhkausmuoto on väkivallalla uhkaaminen. Uhkauksia saaneista naisista 14 prosenttia on uhattu seksuaalisella väkivallalla. Miehiä ei ole uhattu seksuaalisella väkivallalla.

”Suoria tappouhkauksia on tullut. Toki myös väkivallalla uhkaamisia. Seksuaalisella väkivallalla lähinnä uhkailtu perhettä. Vaimoa ja tyttäriä”, eräs vastaaja kertoo.

”Puheluissa on muun muassa todettu, että ’jos tulet vastaan kadulla, niin hakkaan sinut paskaksi’”, toinen vastaaja sanoo.

Suoria tappouhkauksia oli saanut noin viisi prosenttia sekä miehistä että naisista. Oman tai perheen terveyden vahingoittamisella oli uhattu noin seitsemää prosenttia uhkauksia saaneista miehistä ja noin neljää prosenttia naisista.

”Lähettäjistä yksi kertoi, missä esikoulussa lapseni ovat. Toinen kertoi, että minun pitäisi joutua pahoinpidellyksi. Kolmas sanoi, että kirjoitukseni osoittavat että kärsin mielisairaudesta.”

Avoimista vastauksista nousivat esiin myös epämääräisillä seurauksilla ja maineen pilaamisella uhkailu, perättömien tietojen levittäminen, hautapaikan hankkiminen, haukkuminen, solvaaminen, huorittelu sekä uhkaukset tilausperuutuksista, oikeusseuraamuksista tai työsuhteen päättymisestä.

Vastaajien mukaan useista viesteistä saattoi kuitenkin päätellä, että henkeen tai terveyteen kohdistuvaa uhkaa ei välttämättä ole, vaikka viestin sisältö olisikin uhkaava.

”On uhattu hankkia potkut ja epäsuorasti uhattu seksuaalisella väkivallalla sanomalla, että tollanen suvakkihuora pitää lähettää mokkamunien kanssa testaamaan SPR:n kenttäpatjoja.”


Suurin osa uhkausviesteistä tulee sähköpostitse, puhelimitse tai kasvokkain, mutta usein eri kanavia käyttäen. Yleisiä ovat myös pikaviestit, sosiaalisen median ja rasististen vihasivustojen, kuten MV-lehden kommenttipalstoilla sekä Facebookissa ja Twitterissä julkaistut uhkaukset.

Lähes aina uhkaus tai törkyviesti tulee sähköisenä, mutta kirjeitä ja pakettejakin lähetetään.

”Sain postitse hevosen tai muun eläimen kakkaa paketissa, saatekirjeessä uhattiin tuhota elämäni ja urani.”

Eri aihealueista ylivoimaisesti eniten uhkausviestejä aiheuttaa monikulttuurisuus- ja maahanmuuttoasioiden käsittely. Noin 40 prosenttia vastaajista ilmoitti uhkauksen liittyneen maahanmuuttoon.

Mikään muu yksittäinen aihe ei noussut yhtä selvästi esiin. Talousrikollisuus ja muutenkin rikoksista sekä politiikasta uutisoiminen mainittiin useissa avoimissa vastauksissa.

Avoimien vastausten perusteella uhkausviestejä voi saada lähes minkä aiheen käsittelystä tahansa. Esiin nousivat esimerkiksi Venäjä, kannabis, rapujuhlat, rokotteet, ilmastonmuutos, ratsastus, Talvivaara, työttömyys, äärioikeisto, sudet, ruotsin kieli, Israel, Palestiina, seksi, tekijänoikeudet, elintarviketuotanto ja niin edelleen.


Työnantajat saavat vastaajilta pääosin hyvää palautetta tavastaan reagoida uhkaustilanteisiin. Uhkauksia saaneista noin kolmannes (miehet 26 ja naiset 32 prosenttia) kertoo, että työnantaja on ottanut asian hoitaakseen ja antanut uhatuille tukensa.

Noin 18 prosenttia miehistä ja 12,8 prosenttia naisista vastasi, että työnantaja ei ole reagoinut mitenkään, vaikka asiasta on ilmoitettu. Naisista viidesosa ja miehistä vajaa kolmannes ei ole kertonut uhkailusta työnantajalle ollenkaan.

Poliisin puoleen työnantajat eivät ole juurikaan kääntyneet. Vain pari prosenttia uhkauksista on päätynyt poliisille.

Vastaajien enemmistö (yli 70 prosenttia) arvioi, että työnantaja suhtautuu turvallisuusasioihin yleisesti neutraalisti tai myönteisesti. Noin viidennes vastasi, että työnantajan suhtautuminen on epämääräistä tai välinpitämätöntä.

 

Kyselyssä kysyttiin myös, mikä on hyvä tapa varautua uhkausviesteihin. Enemmistö kaikista kyselyyn vastanneista (miehet 44, naiset 53 prosenttia) on sitä mieltä, että on työnantajan vastuulla huolehtia työntekijän työturvallisuudesta. Noin viidesosan mukaan tapauk-set pitää ilmoittaa itse poliisille tai olla välittämättä asiasta.

Muista varautumiskeinoista mainintoja saivat myös esimerkiksi yhteystietojen salaaminen, kahden matkapuhelimen käyttö, riitaisan otsikointityylin välttäminen, avoin keskustelu aiheesta työpaikalla ja tiiviimpi yhteistyö poliisin kanssa.

Noin seitsemän prosentin kannatuksen kaikilta saa myös tulenaroista aiheista nimettömästi kirjoittaminen. Kirjoittamatta jättämistä ei kannattanut uhkauksia saaneista yksikään vastaaja.

”Ei missään nimessä pidä jättää kirjoittamasta vaikeista aiheista. Se olisi uhkaajan voitto.”

Lue lisää: Journalistiliiton tiedote: ”Pelon lietsomisen on loputtava”

Artikeln på svenska: "Jag skall hacka skiten ur dig"

17.3.2016
Facebook

Manu Marttinen, teksti
UG Jartsa, kuvitus

Journalistin uhkailukysely

Kysely toteutettiin 4. – 7. 3. 2016.

Kyselyyn vastasi 1 398 Suomen Journalistiliiton jäsentä.

Vastaajista noin 70 prosenttia oli työsuhteessa olevia toimittajia ja noin 60 prosenttia naisia.

Uhkausviestejä oli saanut noin 16 prosenttia vastaajista. (Naiset 15,7 ja miehet 16,3).

Uhkauksia saaneista naisista 7,9 ja miehistä 6,7 prosenttia kertoo, että heihin on käyty myös fyysisesti käsiksi.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
92. vuosikerta