Rakkaudesta ihmisiin

Ensitunne oli hämmennys.

Hanne Aho oli vuosi sitten juuri aloittanut Journalistiliiton puheenjohtajana, kun Lännen Median toimittaja soitti. Tämä kysyi, miten tuore isku Charlie Hebdo -lehteen vaikuttaisi sananvapauteen Suomessa.

”Mietin, pitääkö työssäni tietää kaikki ja osata vastata silloinkin, kun ei tiedä”, Aho muistelee.

Entinen graafikko piirsi itsensä nopeasti kartalle. Niin nopeasti, että hän ei ole vuodessa järin ehtinyt hengähtää.

Ennen kaikkea puheenjohtaja on tavannut ihmisiä: jäseniä, liittoväkeä ja päättäjiä. Viimeksi haastatteluaamuna hän lobbasi liikenne- ja viestintäministeri Anne Berneriä freelancerien tekijänoikeuksista ja digiarvonlisäveron alentamisesta.

”On mieletöntä, että saan tavata niin paljon ihmisiä. Jos saisin päättää, en tekisi mitään muuta. Ihmisiltä saa paljon ajatuksia”, Aho sanoo työhuoneessaan Helsingin Hakaniemessä.

”Tämä on superlatiivien työ. Sitä ei voi kuvata latteasti. Olen edelleen hirveän innostunut.”

Kampanjakierroksellaan toimituksissa Aho havaitsi, että liitolta kaivattiin konkreettisempaa käytännön tukea. Syntyi hanke nimeltään Liitto+.

Plus tarkoittaa, että päätehtävänsä edunvalvonnan lisäksi liitto auttaa jäseniään työmarkkinoilla. Keinoja ovat esimerkiksi uraohjaus, hiotut lisäkoulutukset ja mahdollinen freelancejäsenten palveluyritys. Sen toteutumista selvitetään parhaillaan.

Aho tahtoo journalisteista vahvan yhteisön, joka keskittyy kriisin sijaan kykyihinsä. Hänestä lisäkoulutus vähentää epävarmuutta ja riippuvaisuutta irtisanomisuhan keskellä. Media-alan ongelmat koskevat ansaintalogiikkaa, eivät itse journalismia.

”Ala ei häviä mihinkään. Meidän tulee pitää kiinni tärkeimmästä tehtävästämme eli huippujournalismista. Sitä liitto pyrkii tukemaan.”

Hankkeen myönteinen palautevyöry kertoo Ahon mukaan siitä, että pienetkin teot helpottavat journalistien kriisiturhautumista. Hän myöntää, ettei liitto aina näytä esimerkkiä tulevaisuuden toivosta: ammattiyhdistyksen kuuluukin kaivaa esiin epäkohtia.

”Toimistoon saa myös soittaa, kun menee hyvin tai on jopa hyvä palkka.”

Vaikeinta Hanne Aholle on ollut hyväksyä, ettei ehdi vastata kaikkiin odotuksiin.

Liiton toimistolla alaiset toivovat, että esimies olisi enemmän paikalla. Työpaikoilla jäsenet kaipaavat puheenjohtajaa. Lisäksi olisi vaikutettava päättäjiin.

Ahon tavoite elämässä on mielenrauha, mutta kiireessä hän unohtaa sen. Silloin kuuntelemisesta tulee joskus käskemistä, mikä harmittaa pomoa.

”Toimiston johtaminen ei ole irrallinen asia. Henki välittyy jäsenille, ja jäsenet ovat kaiken alku ja loppu.”